Voit tilata BIOS-uutiskirjeen täältä. Toimintaamme voi seurata myös Facebook-sivullamme, Twitterissä ja Mastodonissa. Youtube-kanavallamme on kerätty omia videoitamme ja muita esiintymisiämme. Kotisivuillemme olemme keränneet myös listan videoesiintymisistä ja podcasteista.
Yhdysvaltain varapresidentti Dick Cheney ja Exxon osakeyhtiön (suom. Esso) toimitusjohtaja Rex Tillerson tapaavat vuonna 2007. Lähde: Wikimedia Commons.
Maailmalta: ilmastonmuutoksen lukupaketti
Viime kuukausina ilmastonmuutosta, sen hillintää ja hillinnän epäonnistumisia koskien on tullut niin paljon uutisia ja tutkimuksia, että kokosimme uutiskirjeen tilaajille lukupaketin aiheesta.
Ensin katsaus taaksepäin: Carbon Brief tarkastelee tässä artikkelissaan ilmastonmuutoksen etenemistä vuonna 2022. Tärkeänä muistutuksena koosteesta voi poimia esimerkiksi valtameriin sitoutuneen lämmön ennätysmäärän – vuoden aikana lisääntynyt lämpö vastasi suunnilleen koko ihmiskunnan vuosittaista primäärienergiatuotantoa. Tämän selittää tietysti se, että yli 90% ilmastonmuutoksen myötä planeetalle jäävästä lisälämmöstä sitoutuu valtameriin. Valtamerten lämpökehitys antaa myös selkeämmän kuvan ilmastonmuutoksesta, sillä siinä ei näy samanlaista hetkellistä vaihtelua kuin maanpäällisissä ja ilmakehämittauksissa. Kasvihuonekaasujen pitoisuuden kertymisen ilmakehään ja merten lämpenemisen yhteys on siis vieläkin selkeämpi – eipä sikäli että muutkaan käytät epäilylle sijaa jättäisivät, kuten Carbon Briefin katsaus hyvin osoittaa. Toinen tärkeä osio on erilaisten sään ääri-ilmiöiden kooste maailmalta: yhden “uutisvuoden” aikana on tapahtunut niin paljon, että kaikki ei tahdo pysyä mielessä. Ääri-ilmiöihin liittyen kannattaa tutustua myös tähän artikkeliin, jossa käydään läpi Egyptin ilmastokokouksessa sovittua menetysten ja vahinkojen (Loss and Damages) korvaamista ja siihen luvattuja varoja.
Viime vuodelta vielä: iso joukko kiintoisia ilmasto- ja energia-aiheisia artikkeleita vuoden mittaan on kerätty tähän ketjuun. Esimerkiksi tämä lokakuinen yleissivistävä juttu kustannus–hyöty-analyysin kompastumisesta ilmastokysymykseen oli mennyt meiltä ohi.
Tammikuisessa Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa (Guardianin uutisointi, Helsingin Sanomien uutisointi) tarkasteltiin ExxonMobil-yhtiön tietoista valehtelua: yhtiön omissa tutkimuksissa 1970- ja 80-luvuilla esitettiin erittäin tarkkoja arvioita ilmastonmuutoksen etenemisestä ja yhteydestä fossiilisten polttoaineiden käyttöön, mutta tiedotus- ja lobbaustoiminnassa asia kiistettiin sitkeästi. (Lisätaustaa saa tästä yhtiön retoriikkaa käsittelevästä vuoden 2021 artikkelista.) Kuten artikkelissa todetaan:
“Löydöksemme osoittavat, ettei ExxonMobil pelkästään tiennyt ‘jotain’ globaalista lämpenemisestä vuosikymmeniä sitten – he tiesivät yhtä paljon kuin akateemiset ja valtiolliset tutkijat.”
Itse ilmiössä ei ole mitään uutta, mutta tuore tutkimus käy tarkkaan läpi viime vuosina paljastunutta yhtiön sisäistä materiaalia. Se on ensimmäinen kattava tällainen tieteellinen analyysi, ja vastaavanlaisella tutkimuksellisella tarkkuudella saataisiin esimerkiksi pontta moniin käynnissä oleviin ilmasto-oikeudenkäynteihin ympäri maailman.
Guardian uutisoi tammikuussa uudesta Climate Inequality 2023 -raportista, jossa tarkastellaan ilmastopäästöjen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten epätasaista jakautumista paitsi maiden välillä myös niiden sisällä. Raportti tukee lukuisten aiempien tutkimusten viestiä siitä, että päästöjen määrässä ihmisten väliset varallisuuden ja tulotason erot ovat merkittävämpiä kuin maiden väliset erot. On tosin muistettava, että monien tutkimusten ympärillä on käyty kiivasta kriittistä keskustelua – kysymys siitä, millä tavalla varallisuuden tai tulojen suoraa vaikutusta ilmastopäästöihin voidaan mitata, jakaa tutkijoita (pähkinänkuoressa: millä suhteella päästöt kasvavat tulojen/varallisuuden kasvaessa, eli kuinka “elastinen” tuo suhde on, ja millä tavoin esimerkiksi sijoitustoimintaa tarkastellaan). Kriittinen keskustelu kuitenkin koskee tarkkoja vertailulukuja – itse pääasiaa tuskin kukaan kyseenalaistaa. Toisaalta kuten Ville Lähde alla mainitussa artikkelissa toteaa, eriarvoisuutta ja ylikulutusta korostavan näkökulman ei tule sivuuttaa koko yhteiskunnnan “aineenvaihdunnan” tarkastelua.
Climate Inequality 2023 -raportissa korostetaan myös, että onnistunut kamppailu köyhyyttä vastaan on mahdollista ilman, että se vaarantaa ilmastonmuutoksen hillinnän. Raportti peräänkuuluttaa tasaisemman tulonjaon merkitystä, esimerkiksi progressiivisen verotuksen kaltaisia keinoja myös kehittyvissä maissa, olennaisena osana ekologista siirtymää. Esimerkiksi pelkkä tuki kehittyville maille energiasiirtymässä tai erilaiset ilmastorahastot eivät riitä. Tätä keskustelua tukevat myös tuoreet tutkimukset keskeisten yhteiskunnallisten muutosten roolista ilmastonmuutoksen hillinnässä: teknologinen muutos itsessään ei riitä.
BIOS
Johdatusta monikriisiin ja sosio-ekologiseen aineenvaihduntaan
BIOS-blogissa julkaistiin alkuvuodesta kaksi Ville Lähteen esseetä, joissa tarkastellaan työssämme tärkeitä käsitteitä. Tammikuussa julkaistu “Mitä on monikriisi?” sukeltaa etenkin taloushistorioitsija Adam Toozen popularisoiman termin “monikriisi” (polycrisis) moninaisiin merkityksiin. Kuten aina, tällaiset suositut kattotermit tahtovat saada kirjavaa käyttöä, jolloin kamppailu mielekkäistä merkityksistä on tärkeää.
“Systeemisten kriisien laajentuminen, linkittyminen ja vahvistuminen luo laadullisesti uudenlaisia ja yllättäviä tilanteita – koronakriisin kaltaisen pandemian tulo ei sinänsä ollut yllättävää. Mutta kenelläkään ei varmasti ollut ennakointisuunnitelmia sen kytkeytymisestä kansainvälisen logistiikan ongelmiin ja tämän herättämään uuteen “alueellistumiseen”, jota taas ruokki etnonationalismin nousu moniaalla. Ja kun tähän nivoutui päällä olevan energiasiirtymän kiireellisyys ja Venäjän käynnistämän sodan aiheuttama energiakriisi, voidaan puhua hyppäyksellisestä siirtymästä uudenlaiseen maailmantilanteeseen.”
Helmikuun alussa julkaistussa esseessä “Yhteiskunnallinen aineenvaihdunta – mitä se on?” Lähde johdattaa sen äärelle, miksi aineenvaihdunnan käsitteestä on tullut BIOS-tutkijoille niin tärkeä työkalu. Biologisella metaforalla on rajansa, mutta se myös muistuttaa olennaisesti siitä, miten niin eliöiden kuin yhteiskuntien aineenvaihdunta on nivoutunut monin tavoin elinympäristöön. Kestävyysmurros ei siten ole vain tuotannon vihertämistä tai resurssien parempaa kiertoa, vaan se edellyttää yhteiskuntien muutosta toisensorttisiksi olennoksi. Aineenvaihdunnan tarkastelu auttaa myös pääsemään irti yksiulotteisesta ajattelusta:
”Tässä on kuitenkin erittäin vakava ongelma, joka yhä uudestaan rampauttaa kykyämme ajatella yhteiskuntien ekologista murrosta viisaasti. Kun ajattelu lähtee tuolta enemmän–vähemmän-akselilta, se myös helposti jää kiinni siihen, ja tällöin ajatellaan olemassa olevan yhteiskunnallisen aineenvaihdunnan ehdoilla. Toisin sanoen: kun inhimillistä hyvinvointia on tuotettu tietynlaisessa infrastruktuurissa, tietynlaisten elämäntottumusten piirissä, tietynlaisella energia- ja materiaalitaloudella, myös vähentämisen helposti oletetaan tapahtuvan sen piirissä. Energia- ja materiaalipanosten ja saadun hyvinvoinnin “tuotoksen” nykyinen suhde ajatellaan väistämättömäksi. Niinpä luonnonvarojen kulutuksen vähentämisen oletetaan väistämättä korreloivan vastaavasti vähenevän hyvinvoinnin kanssa. Tähän ajatteluun lipsahdetaan yhä uudelleen, tahallaan tai tahattomasti.”
WISE-projektin politiikkasuositus: Luova sopeutuminen monikriisiin
Mainittu monikriisin käsite on vahvasti mukana WISE-hankkeen uudessa politiikkasuosituksessa, joka julkaistiin tammikuussa. Taustalla on marraskuinen tutkijoiden ja koronakriisin avainhenkilöiden tapaaminen, josta kerrottiin WISE-blogissa joulukuussa. Kukin suositus laajentaa näkökulmaa pandemiahallinnasta sellaisten kroonistuneiden kriisien hallintaan, jotka kehkeytyvät huomaamatta ja ruokkivat toisiaan. Vaikka jokainen kriisi on omanlaisensa, on akuuteilla ja hiipivillä kriiseillä yhteisiä piirteitä. Yhteiskunnallista päätöksentekoa määrittää seuraavien vuosikymmenien ajan monikriisi, jossa erilaiset kriisit kietoutuvat toisiinsa ja aiheuttavat yhdessä suurempia ongelmia kuin erikseen.
BIOS-tutkijoiden julkaisuja
Tero Toivanen kirjoitti Suomea koskevan luvun Vasemmistofoorumi ry:n julkaisemaan Hilary A. Mooren teokseen Palava maailma, muuttuva Eurooppa (teos on ladattavissa ilmaiseksi oheisesta linkistä). Toivaselta ilmestyi myös Akava Worksin kirjoitussarjassa BIOS-ajattelua erinomaisesti paketoiva ja päivittävä essee ekologisesta jälleenrakennuksesta ja työn tulevaisuudesta. Kirjoitukseen tiivistyy oivallisesti BIOS-tutkimusyksikön peräänkuuluttaman ekologisen jälleenrakennuksen idea.
”Fossiilitaloudessa voitiin periaatteessa synnyttää mitä tahansa työtä, tuotantoa ja teollisuutta välittämättä suuremmin niiden sisällöstä tai ympäristövaikutuksista. Työllisyyskehityksen tukena oli luottamus siihen, että yhteiskunnan energian ja materiaalin kulutus voivat jatkaa kasvuaan. Jälleenrakennuksen aikakaudella työllisyys- ja osaamistarpeita ei voi suunnitella näiden oletusten varaan. Mikä tahansa tuotanto ei enää käy. Jälleenrakennuksen aika kattaakin yhdestä enintään kolmeen teollisuuden investointisykliä. Tämä tarkoittaa, että ympäristön kannalta haitallisiin teollisiin investointeihin ei ole enää lainkaan varaa. Vain sellainen tuotanto ja työllisyys, joka on ekologisesti kestävää ja osallistuu yhteiskunnan nopeaan jälleenrakennukseen, on mahdollista ja toivottavaa. Asioita on siis tehtävä fiksummin. Paljon fiksummin.”
Jussi T. Eronen ja WISE-projektista tuttu kollega Roope Kaaronen sekä Mikael A. Manninen kirjoittivat The Anthropocene Review -lehteen artikkelin “Rules of thumb, from Holocene to Anthropocene”. Siinä tarkastellaan erilaisten arjen heuristiikkojen, “peukalosääntöjen”, roolia kulttuurien historiassa.
Ville Lähteen essee “Yksinäiset maailmanajassa” ilmestyi Tytti Rantasen toimittamassa esseekokoelmassa Mahdollisia mahdottomuuksia, joka käsittelee Maija Blåfieldin elokuvia. Kirja julkaistiin Helsingin Taidehallin Blåfield-näyttelyn yhteydessä (nähtävissä 5.3. asti) – mitä lämpimin suositus!
BIOS lavoilla ja mediassa
Tieteiden yötä vietettiin Helsingissä 12.1. BIOS-tutkijat Paavo Järvensivu ja Karoliina Lummaa olivat mukana tapahtuman keskusteluissa. Karoliina osallistui keskusteluun “Ympäristön kaksi kulttuuria”, Paavo keskusteluun “Uusia alkuja”.
Ville Lähde oli Kansan Uutisissa Emilia Männynvälin haastateltavana. Keskustelu rönsyili energiasiirtymästä resursseihin ja globaaliin eriarvoisuuteen, ympäristöongelmien moninaisuudesta ja ihmiskäsityksiin. Opettaja-lehden Educa-teemanumerossa 1/2023 Ville puhui kansalaisuuden tärkeydestä:
“Aktiivinen kansalaisuus on enemmän kuin vain äänestämistä ja kuluttamista. Tieto voi muuttua toiminnaksi, kun lapset ja nuoret oppivat näkemään itsensä oman elämänsä muokkaajina ja ymmärtävät, että yksilön vaikutusvalta kasvaa toimimalla yhdessä toisten kanssa.
– Tässä koulu voi olla kokoaan isompi vaikuttaja.”
Emma Hakala puhui My Energy -podcastissa turvallisuudesta, ilmastonmuutoksesta ja geopolitiikasta. Jussi Ahokas vieraili SIjoituskästi-podcastissa puhuen keskuspankkien roolista. Ahokas myös tarttui Kansan Uutisten jutussa presidentti Sauli Niinistön keskuspankki-kannanottoon ja jatkoi aiheesta perusteellisesti uutiskirjeessään.
Lopuksi
Lukuvinkkeinä suosittelemme tällä kertaa niin & näin -lehden Tuukka Tomperin pitkää verkkokirjoitusta salaliittoteorioista, Ylen perusteellista juttua “Luontokato metsissämme”, Teppo Eskelisen ja Pia Lundbomin Politiikasta-artikkelia kansalaisyhteiskunnan ihanteista ja uhkakuvista, Guardianin artikkelia litiumin tarpeesta Yhdysvalloissa erilaisilla liikennejärjestelmän tulevaisuuksilla, kestävän roomalaisen betonin arvoituksen ratkaisua sekä “Sustainability by numbers” -uutiskirjeen erinomaista juttua, joka murtaa simppeleitä myyttejä väestönkasvun ja ilmastopäästöjen suhteesta. Ja lopuksi kiitos Tilastokeskuksen Heidi Pirhoselle ja Tuomas Kaariaholle, jotka jatkoivat erinomaista materiaalivirtoja käsittelevää kirjoitussarjaansa.