Suomen Kuvalehti julkaisi numerossaan 25-26 (2017) Paavo Järvensivun ja Tero Toivasen puheenvuoron:
Hävittäjähankinnoista mallia ympäristöuhkien torjuntaan
Helsingin Kaivopuiston yllä nähtiin 9. kesäkuuta lentonäytös, joka esitteli eri valmistajien hävittäjiä. Näytöksessä tähyttiin tulevaisuuteen: Suomi harkitsee vuosikymmenien ja jopa kymmenien miljardien eurojen hävittäjäsopimusta.
Syvällistä keskustelua hankinnan tarpeesta ja rahoituksesta on käyty niukasti. Rauhanomainen naapuruussuhde Venäjän kanssa on kaikkien toiveissa, mutta mahdollisiin uhkatilanteisiin on varauduttava.
Rahat hävittäjähankintaan löytyvät vaikeuksitta, koska kyse on yhteiskunnan vakaudesta ja kansalaisten turvallisuudesta.
Olisiko mahdollista, että suhtautuisimme ympäristöriskeihin samalla vakavuudella? Suomen olisi kai syytä torjua yhteiskunnan perustoimintoja koettelevia ympäristöuhkia?
Tunnetun ilmastotutkijan Johan Rockströmin tutkijaryhmä julkaisi arvostetussa Science-lehdessä artikkelin ”Tiekartta ilmastopäästöjen nopeaksi nollaamiseksi”. Se kokoaa toimenpiteet, jotka on toteutettava ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi Pariisin sopimuksen mukaiseen alle kahteen asteeseen.
Tiekartan mukaan globaali päästöhuippu on saavutettava viimeistään vuonna 2020, minkä jälkeen ilmastopäästöjä on leikattava rajusti niin, että vuotuiset päästöt puolitetaan jokaisena tulevana vuosikymmenenä.
Poiminnat tiekartasta ovat pysäyttäviä: 2020-luvulla suljetaan maailman kaikki hiilivoimalat, polttomoottoriautoja ei enää myydä ja lentämistä rajoitetaan. 2030-luvulla lentoliikenne on hiilineutraalia, samoin betonin ja teräksen valmistus. Vuonna 2040 Euroopan nettopäästöt ovat nollassa ja loppujen maiden vuonna 2050.
Historiallisen mittavat toimenpiteet koskettavat kaikkia talouden aloja. Ne vaativat valtioilta massiivista rahoitusta, suunnitelmallisuutta ja päättäväistä toimeenpanoa. Tässä mielessä yhtäläisyydet sotilaallisen puolustuskyvyn ylläpitämiseen ovat vahvat.
Presidentti Donald Trumpin vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta vaatii EU:lta, euroalueelta ja Suomen kaltaiselta vakaalta valtiolta entistä määrätietoisempaa vastuunottoa ja johtajuutta ilmastotorjunnassa.
Suomen nykyiset energia- ja ilmastosuunnitelmat eivät hillitse ilmastonmuutosta vuosikymmeniin. Esimerkiksi metsienkäytön painopiste on siirrettävä hiiltä sitoviin, pitkäikäisiin puutuotteisiin ja energiamurros toteutettava rohkeilla investoinneilla vähäpäästöiseen energiaan.
Julkisessa keskustelussa on viime vuodet oltu huolissaan julkisen velan periytymisestä. Hävittäjät muistuttavat, että kollektiivisten ponnistusten edessä käsitykset valtiontalouden niukoista toimintaehdoista sivuutetaan.
Tuleva sukupolvi ottaa todennäköisesti ilomielin vastaan julkisen velan, jos sillä on saatu torjuttua pahimmat ympäristöuhat, rakennettua infrastruktuuri, jonka avulla yhteiskunnan perustoimintoja voidaan ylläpitää vähin luonnonresurssein, ja koulutettua väestö, joka osaa elää hyvä elämää nykyistä vähemmällä energiankulutuksella.
Velan suhteen on myös pidettävä mielessä, että hävittäjähankinnat kohdistuvat yksinomaan ulkomaille ja tekevät meidät riippuvaisiksi ulkomaisista panoksista.
Määrätietoiset investoinnit tiekartan mukaisiin, Suomen omavaraisuutta, osaamista ja työllisyyttä tukeviin ratkaisuihin maksavat itsensä ajan kuluessa takaisin. Ilmastotorjunta edellyttää investointikyvykkyyttä juuri nyt.
