Kesäkuun uutiskirjeessä käsitellään ilmastonmuutosta ja ilmastopolitiikkaa monista eri kulmista. Ensin syvennymme siihen, miten monen sortin denialistit ja ilmastoestäjät ovat tarttuneet rajuimman ilmastoskenaarion vanhenemiseen – missä ei ollut mitään yllättävää eikä uutta. Kevään BIOS-tuotoksissa on sukellettu ilmastojärjestelmän syvään menneisyyteen, tulevien ilmastokamppailujen luonteeseen sekä setvitty keskustelua ilmaston lämpenemisen kiihtymisestä. Huhtikuussa ilmestynyt teoksemme 12 käsitettä maailmasta on herättänyt paljon huomiota, ja ensimmäinen painos meni hujauksessa. Kertaamme teoksen vastaanottoa ja kerromme syksyn kirjaesiintymisistä.
Uutiskirjeen voi tilata sähköpostiin täältä. Muista seurata myös videoitamme ja podcastejamme ja sosiaalisen median kanaviamme kuten Bluesky, Facebook, Instagram, Mastodon ja LinkedIn.
Rivularia-sinilevää. Kuva: Juho Lappalainen/Metsähallitus, Itameri.fi. Rahoitusleikkausten vuoksi SYKE ei vuonna 2026 julkaise viikottaisia sinileväkatsauksia.
Maailmalta
Rajuimmasta ilmastoskenaariosta luovuttiin – odotetusti
Toukokuussa julkaistiin artikkeli, joka käsitteli seuraavassa IPCC:n arviointiraportissa käytettäviä ilmastoskenaarioita. Kaikkein pessimistisimmästä skenaariosta RCP 8.5 luovutaan nyt virallisesti. Tämä ei ole tutkijoille mikään yllätys eikä suuri uutinen, sillä ilmastotutkijat ovat jo vuosia muistuttaneet että tuo skenaario oli onneksi käynyt yhä epätodennäköisemmäksi, tai että se ei koskaan ollut realistinen vaan pikemminkin äärimmäinen kauhuskenaario. (Lisää aiheesta voi lukea Carbon Briefin artikkelista.)
Tämä vuonna 2011 julkaistu “edustava pitoisuuspolku” (Representative Concentration Pathway) kirjaimellisesti edusti äärimmäistä joukkoa yläpään skenaarioita, joissa päästöt jatkaisivat kasvuaan vuosisadan loppuun saakka hyvin voimakkaasti. Skenaariossa ei siis pelkästään epäonnistuttaisi päästöjen hillinnässä, vaan fossiilisten polttoaineiden käyttö kasvaisi pidäkkeettä: kivihiilen käyttö moninkertaistuisi nykytasosta, mitä kukaan ei enää ennakoi edes pahimmissa painajaisissaan. Skenaarion luomisen aikaan päästöt olivat kuitenkin edelleen voimakkaassa kasvussa. Tuolloinkaan se ei ollut todennäköinen kehityskulku, mutta uskottavampi se oli. Maailman muuttuessa skenaarioita säädetään, kuten tieteelle kuuluu.
Ilmastotutkijat olivat vuosien ajan toistuvasti muistuttaneet, että RCP 8.5:tä ei tulisi kutsua nimellä “business as usual” tai millään vastaavalla, sillä ilmastotoimien ansiosta todellisuus oli jo pitkään kulkenut toista polkua. Ilmastonmuutoksen vaarat ovat edelleen suuret, mutta eivät aivan noin karmeat. Jos vanhentunut skenaario vastasi 4–5°C lämpenemistä vuosisadan loppuun mennessä, käytännössä sivilisaation romahduttavaa mullistusta, nyt “business as usual” ja ilmastotoimien hiipuminen tarkoittaisi noin 3–4°C lämpenemistä. Se on edelleen katastrofaalisen korkea, mutta silti astetta vähemmän karmea. Jos nykyiset ilmastotoimet toteutuvat, lämpeneminen painuu alemmas, ja lisätoimilla tietysti vielä alemmas. Tulevaan lämpenemiseen vaikuttavat kuitenkin myös mahdolliset lämpenemistä ruokkivat takaisinkytkennät sekä ilmastoherkkyyden taso (ks. alla blogikirjoitus ilmaston lämpenemisen kiihtymisestä), joten lämpeneminen voi olla myös noita arvioita korkeampaa. Lisäksi monet ilmastonmuutokset vaikutukset ovat toteutuneet aiemmin ja alhaisemmalla lämpenemisen tasolla kuin aiemmin ennakoitiin. Niinpä Genevieve Gunther ja Michel E. Mann muistuttavat toukokuisessa artikkelissa:
“Haluamme kertoa suurelle yleisölle, että tulevaisuus on yhä pahaenteisempi kuin monet suostuvat myöntämään. Niin tärkeää kuin onkin tunnistaa edistysaskeleet, yhtä tärkeää on vastustaa väitteitä, joiden mukaan meidän ei enää tarvitse kantaa huolta ilmaston tulevaisuudesta – tulevat nuo väitteet sitten presidentiltä tai väitetyiltä ilmastoasiantuntijoilta.”
Kuten kirjoittajat viittaavat, monen sortin ilmastodenialistit ja ilmastoestäjät tarttuivat uutiseen RCP 8.5 -skenaariosta luopumisesta innokkaasti, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump etunenässä: nyt ilmastotutkijoiden huijaukset oli osoitettu vääriksi! Asiaankuuluvasta skenaarioiden päivittämisestä väännettiin osoitus ilmastotieteen epäonnistumisesta, ja tämä vääristetty viesti otettiin innokkaasti vastaan monella suunnalla.
Tulevaisuus ei kuitenkaan lopu vuoteen 2100, ja korkeampi lämpeneminen on edelleen mahdollista. Kuten Zeke Hausfather, Glen Peters ja Piers Forster kirjoittavat, mikäli päästöjä ei saada globaaliin nettonollaan tällä vuosisadalla, lämpeneminen jatkuu ensi vuosisadalle. Onkin muistettava, että myös päivitettyjen RCP-skenaarioiden keskivälillä ja yläpäässä lämpeneminen jatkuu vuoden 2100 jälkeen. Niinpä jopa hylätyn RCP 8.5 -skenaarion mukainen lämpeneminen on edelleen mahdollista ensi vuosisadalla, jos ilmastotoimet jäävät puolitiehen.
Onkin hirtehistä, että ilmastodenialistit ja -estäjät irvailevat RCP 8.5 -skenaarion “kuolemaa” samalla kun he Trumpin hallinto etunenässä ajavat fossiilisten käytön jatkamista ja ilmastotoimien lopettamista. Skenaarion vanheneminen kertoo teknologisesta kehityksestä ja ilmastotoimien edistymisestä, ei ilmastotieteen valuviasta – ilmastotieteen, jota niin ikään Trumpin hallinto on tietoisesti pyrkinyt romuttamaan. Ne, jotka ilkamoivat pahimman skenaarion loppua, pyrkivät kiskomaan maailmaa surkeampaan suuntaan.
BIOS
Ilmastoasiaa BIOS-blogissa ja podcastissa
Sitten viime uutiskirjeen blogissamme on ilmestynyt kevään mittaan kaksi Ville Lähteen ilmastoaiheista esseetä. Toukokuisessa esseessä hän arvioi Pere Brannenin teosta The Story of CO2 Is the Story of Everything, jossa sukelletaan planeetan syvään historiaan ja edetään aina nykypäivään asti. Brannen kertoo hiilen ja hapen yhteenkietoutunutta tarinaa, joka auttaa ymmärtämään, miksi planeettamme on juuri tällainen, ja mitä yhteistä on nykyisellä ilmastonmuutoksella ja muinaisilla joukkosukupuutoilla.
“Juuri siksi nykyinen ilmastonmuutos on verrattavissa syvän ajan maailman mullistuksiin, tietyssä mielessä “luonnollisuuttaan”. Ihmisen yhteiskunnilla on mahdollisuus pistää planeetta perinjuurin sekaisin juuri siksi, että niin on käynyt aiemminkin. Planeetta olisi voinut kuolla omia aikojaan, ilman ihmistä. Onneksi olemme vielä hyvin, hyvin, hyvin kaukana siitä mittakaavasta, jota syvän historian joukkosukupuutot ovat vaatineet. Kuljemme kuitenkin sillä polulla hälyttävän nopeasti.”
Kesäkuinen essee ruotii viime vuosien kiistaa ilmaston lämpenemisen kiihtymisestä. Lämpeneminen on kiistämättä kiihtynyt, mutta on edelleen kiistanalaista, mistä ilmiö johtuu ja onko se väliaikaista vai pysyvämpi trendi. Kysymys on synnyttänyt yllättävän kovasanaista kiistaa tutkijoiden kesken, ja laajan yleisön voi olla vaikea päästä perille sekä kiistakysymyksistä että asian merkityksestä. Lähde muistuttaa:
“On kuitenkin tärkeää, että tutkijat, journalistit, poliitikot tai aktivistit eivät heittäydy yksioikoiseen “koska lämpeneminen on kiihtynyt, niin…” -puheeseen, mitä tahansa johtopäätöksiä siitä tehdäänkään. Vastaukset kysymyksiin kiihtymisen syistä eivät muuta perusasiaa. Päästöt on saatava alas niin nopeasti ja niin suurelta osin kuin mahdollista, ja kaikki muut keinot ovat vain täydennystä tähän. Ilmastotoimien puolustajat ja niitä eteenpäin ajavat eivät hyödy epätarkoista hälytyshuudoista. Sen sijaan monenlaiset muut toimijat, joita kiinnostaa ilmastotoimien hidastaminen, koko asetelman sumentaminen tai vaikkapa hiilen talteenoton ja ilmastonmuokkauksen ajaminen vaihtoehtoina päästövähennykselle, voivat helposti napata kiinni “kiihtymisfatalismista”.”
Ilmastokysymyksiä on käsitelty myös BIOS-podcastissa. Toukokuussa Ville Lähde ja Tere Vadén pureutuivat Andreas Malmin ja Wim Cartonin teoksiin Overshoot ja The Long Heat. Mitä tarkoittaa “ylilyönti” ilmastonmuutoksen hillinnässä, ja miten epäonnistuminen muuttui tietoiseksi pyrinnöksi? Ja miten ilmastokamppailujen luonne muuttuu, kun kriittisiä rajoja ylitetään ja päästövähennykset uhkaavat jäädä muiden keinojen varjoon?
Kesäkuussa Ville ja Tere nauhoittavat alkuvuoden viimeisen jakson, jossa he käyvät läpi yllä mainittua kysymystä ilmaston lämpenemisen kiihtymisestä. Jakso ilmestyy piakkoin!
Muuta
Ilmastoteemojen lisäksi BIOS-podcastissa on käsitelty omavaraisuuden teemaa. Ville jututti kesäkuun ensimmäisessä jaksossa Olli Herrasta ja Tere Vadénia heidän yhteisartikkelistaan “Conditions of Possibility for Deep Social Change—Imaginaries Concerning Normality in a Finnish Online Discussion on Self-Sufficiency”. Artikkeli käsitteli Lasse Nordlundin omavaraiskokeiluita ja hänen perustamaansa Omavaraopistoa sekä aiheen vastaanottoa Helsingin Sanomien kommenttipalstalla kahden näkyvän henkilökuvan jälkeen. Minkälaisia käsityksiä normaaliudesta kommentit paljastavat? Mille pohjalle myönteiset ja kielteiset reaktiot rakentuvat?
Ville vieraili toukokuussa uudessa ruokajärjestelmäaiheisessa podcastissa Yhteinen tehtävä ja jutteli Jarkko Lehtopellon kanssa otsikolla “Monimuotoisen maaseutuyhteisön hyödyt”. Huhtikuussa hän kirjoitti Voima-lehdessä siitä, miten huoltovarmuutta ei voi laskea nykymuotoisen eläintuotannon varaan.
Karoliina Lummaa piti puheenvuoron “Metsäkato on merkityskato” Koneen Säätiön Metsän puolella -verkoston vuotuisessa foorumissa:
“Metsät edeltävät aina käsityksiämme metsistä, olivatpa ne tieteeseen, taiteeseen tai laajemmin kulttuuriin perustuvia. Tieteellinen sammallajien taksonomia, pohjantikoista kirjoitettu runous, metsäyhtiöiden mainoksissa komeilevat puupinot – kaikki tämä nousee metsistä ja perustuu metsiin.
Metsiä koskeva perustuu metsiin. Tämän sanominen kuulostaa banaalilta, itsestäänselvyydeltä. Tietenkään metsäaiheista taidetta ja metsätiedettä ei ole olemassa ilman metsää. Mutta ajattelemmeko asiaa loppuun asti? Tajuammeko, että metsäkato nakertaa elämäntapoja, elinkeinoja, kuvastoa ja kertomuksia, yksilöiden ja yhteisöjen uudistumisen ja palautumisen paikkoja? Ymmärrämmekö, että metsäluonnon yksipuolistuminen ja tasalaatuistuminen typistää metsää koskevaa ajatteluamme, kokemusmaailmaamme, mielikuvitustamme ja käsitteellisiä kykyjämme? Lopulta metsäluonnon yksipuolistuminen yksipuolistaa itseymmärrystämme.”
BIOS-ekonomisti Jussi Ahokas on kommentoinut Kansan Uutisissa hyvinvointivaltion tulevaisuudennäkymiä sekä Helsingin Sanomien tekoälylaskelmaa julkisesta taloudesta.
Kirjan 12 käsitettä maailmasta vastaanotto ja syksyn esiintymisiä
Huhtikuussa ilmestynyt teoksemme 12 käsitettä maailmasta on saanut innostuneen vastaanoton, ja kirjoittajat ovat päässeet esittelemään sitä yleisön edessä monta kertaa, mm. Tampereen kirjaston kirjafestivaaleilla, Turun kaupunginkirjastossa sekä tietysti huhtikuun lopulla Tieteen ja toivon talossa (Puistokatu 4) pidetyssä julkistamistilaisuudessa. Toukokuussa Hanna Nikkanen haastatteli Villeä ja Tereä Rosebud Postitalon lavalla, ja tallenteen voi katsoa Youtubessa.
Kirjasta ilmestyneet arviot Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Kulttuuritoimituksessa, Voimassa, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Kansan Uutisissa ovat olleet myönteisiä, jopa ylistäviä. Niiden siivittämänä ensimmäinen painos myytiin nopeasti, ja kolmatta painosta suunnitellaan jo.
Syksyllä on luvassa lukuisia esiintymisiä kirjan tiimoilta: Ville Lähde pitää yllä listaa niistä kirjailijasivullaan.
Lopuksi
Tampereella osana Finlayson Art Areaa aukeaa 12.6. Ossi Somman 100-vuotisjuhlanäyttely, johon tutustumista suosittelemme lämpimästi. Sunnuntaina 14.6. pidetään juhlaseminaari, johon myös Ville Lähde osallistuu.
Kesälukemista: Ilmastopaneelin kirjoitus “Miksi tarvitaan ilmastopolitiikkaa”, Hanna Nikkasen Metsähallitusta käsittelevä essee “Valvottavat valvovat valvojaa”, Sophie McBainin artikkeli “tuomiopäivän kellosta”, Daniela Gaborin ja Benjamin Braun kritiikki “hiilishokkiterapiaa” kohtaan, Hanna-Mari Husun, Tapio Litmasen ja Markku Lehtosen kirjoitus “Ydinvoiman kytkös ydinaseteollisuuteen vahvistuu” sekä Carbon Briefin artikkeli siitä, saako Hormuzin salmen konflikti aikaan “kivihiilen paluun”.