BIOS

Joulukuussa 2019 Euroopan komissio hyväksyi vihreän kehityksen ohjelman (European Green Deal) tulevien vuosien kasvustrategiaksi Euroopan unionille. Siinä esitetään etenemissuunnitelma toimille, joilla edistetään resurssien tehokasta käyttöä siirtymällä puhtaaseen kiertotalouteen, suojellaan ja ennallistetaan biologista monimuotoisuutta sekä vähennetään saastumista. Ohjelman tavoitteena on muun muassa tehdä Euroopan unionista ensimmäinen hiilineutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä sekä pyrkiä irtikytkemään talouskasvu luonnonvarojen käytöstä. Ohjelmassa peräänkuulutetaan reilua siirtymää, jossa yksikään ihminen tai alue ei jää jälkeen.

Green Deal koostuu seitsemästä eri toimialoille kohdistetusta päätoimenpideohjelmasta, joille on asetettu alustava aikataulu. Nämä ohjelmat ovat Puhdas energia eli vaihtoehtoisten, puhtaampien energialähteiden käytön edistäminen; Kestävä teollisuus eli kestävämmän, ympäristöä säästävän tuotannon varmistaminen; Rakentaminen ja kunnostaminen eli tavoitteena puhtaampi rakennusala; Kestävä liikkuvuus eli kestävämpien liikennemuotojen käytön edistäminen; Biologinen monimuotoisuus eli toimenpiteet herkkien ekosysteemien suojelemiseksi; Pellolta pöytään eli tavoitteena kestävämpi elintarvikeketju sekä Ympäristön pilaantumisen torjunta eli toimenpiteet pilaantumisen vähentämiseksi nopeasti ja tehokkaasti.

Seitsemän strategian sisällä on erinäisiä aloitteita ja toimenpidepaketteja sekä jo olemassa olevien direktiivien ja lainsäädännön tarkistuksia ja päivityksiä, joista EU:ssa olisi päätettävä ja/tai jotka olisi toimeenpantava kuluvan kahden vuoden aikana (2020–2021). Nämä aloitteet ja niiden edistyminen sekä ohjelmalle hahmoteltu alustava aikataulu on esitetty alla olevassa taulukossa.

TAULUKKO: Green Dealin aloitteet, suunniteltu aikataulu ja nykytilanne
(vihreä = ajallaan, punainen = viivytetty, sininen = etenee parhaillaan, musta = ei varmaa tietoa)

Keväällä 2020 globaaliksi pandemiaksi muodostunut COVID-19 on kuitenkin vaikuttanut EU:n vihreän kehityksen ohjelman suunnitteluun ja pakottanut päättäjiä uudelleenharkitsemaan ja -aikatauluttamaan monia sen sisältämiä toimenpiteitä (ks. Taulukko). Osaa toimenpideohjelman joulukuussa hahmotelluista aikarajoista on jo koronakriisin akuuttivaiheen vuoksi jouduttu lykkäämään. Ilmasto- ja ympäristökriisi ei pandemiasta huolimatta ole kuitenkaan väistynyt. Asenteet vaihtelevat: Green Dealia on sekä liputettu Euroopan yhteisenä kestävänä elpymissuunnitelmana että pidetty luksuksena, johon jäsenvaltiolla ei juuri nyt koronakriisin aiheuttamassa uudessa taloustilanteessa ole varaa.

Kuten BIOS-tutkimusyksikkö ja monet muut tahot ovat todenneet, ekologinen jälleenrakennus on koronakriisin jälkeisessä elvytyksessä ensisijaisen tärkeää. Siksi vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita ei saa unohtaa, vaan niitä tulisi tarkastella osana poliittisia toimia, joilla EU-alue nostetaan taloudellisesti ja sosiaalisesti takaisin jaloilleen. Vihreän kehityksen ohjelmaa seuraava elvytys mahdollistaa oikein toteutettuna eteenpäin loikkaamisen takaisinponnahduksen sijaan (bounce back vs. bounce forward).

Tällä hetkellä EU:n tukirahat, lainantakaukset ja muut rahoitustyökalut kohdentuvat laajalti pahimman iskun saaneisiin yrityksiin sekä terveydenhuollon tukemiseen. Varsinaisesti tällaisista paikallisista, lyhytaikaisista tuista, joilla yritykset säilytetään elinkelpoisina, ei ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta ole varsinaista riskiä. Pitkän ja keskipitkän aikavälin elvytyssuunnitelmissa tulisi kuitenkin olla huomattavasti enemmän suunnitelmallisuutta ja tarkkuutta: jos niitä ei tehdä kestävyystavoitteita silmällä pitäen, saatetaan luoda polkuriippuvuuksia kestämättömiin kehityskulkuihin.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamiseen liittyviä rintamalinjoja koronakriisin Euroopassa sellaisina, jollaisina ne huhti-toukokuussa 2020 näyttäytyvät, sekä käyn läpi suunniteltua aikajanaa suhteessa strategian todelliseen etenemiseen. Esittelen sekä ohjelman puolesta että sitä vastaan esitettyjä kantoja. Tämän kartoituksen pohjalta voidaan hahmottaa paremmin, miten ja millä aikataululla toteutumista voidaan odottaa muuttuneessa tilanteessa. Lopuksi peilaan lyhyesti vihreän koronaelvytyksen nykytilaa Suomen tähänastisiin suunnitelmiin. 

Vihreää elvytystä: puolesta ja vastaan

Lukuisissa Euroopan maissa on eletty poikkeustilassa maaliskuusta lähtien. Huhtikuun myötä joitakin rajoitustoimia on kuitenkin alettu purkaa, ja Euroopan komissio on hahmotellut jäsenmailleen suuntaa-antavan exit-strategian, jota seuraten poikkeusmääräysten purkamista tulisi toteuttaa silloin, kun paikallinen tautitilanteen tasaantuminen sen sallii. Pelkästään yhteiskuntien vaiheittainen avaaminen ei kuitenkaan riitä palauttamaan niitä normaalitilaan. Exit-strategian loppupäätelmissä peräänkuulutetaan elvytysstrategioita, joissa kansalaisten tarpeet huomioon ottava talouden elvytys tapahtuu tavalla, joka mahdollistaa valtioiden pääsemisen takaisin kestävän kasvun uralle. Päämääriksi asetetaan vihreän ja digitaalisen siirtymien integraatio sekä EU:n resilienssin parantaminen kriisin antamin opetuksin. Tarvitaan siis selkeitä työkaluja, joilla yrityksiä ja yhteiskuntia autetaan samanaikaisesti elpymään ja selviämään koronakriisin aikaansaamasta taantumasta sekä suorittamaan tarvittu hyppäys kestävämpiin järjestelmiin. Tässä vihreän kehityksen ohjelmalla on merkittävä rooli. 

Euroopan unionista kuitenkin löytyy sekä vihreän elvytyksen kannattajia että vastustajia. Euroopan komission puheenjohtajat Ursula von der Leyen ja Charles Michel ovat koronaelvytykseen liittyvissä ulostuloissaan toistuvasti korostaneet tarvetta Euroopan yhteiselle, kestävälle ja vihreälle elpymissuunnitelmalle sekä Green Dealin välttämättömyyttä. Puheenjohtajat ovat myös todenneet, että vihreä siirtymä ja digitalisaatio ovat tärkeitä tekijöitä elpymistä koskevassa EU:n etenemissuunnitelmassa. Viimeisimmässä videolausunnossaan von der Leyen on myös vakuuttanut, että vihreä kehityksen ohjelma on EU:n ”moottori” kaikissa tulevissa elvytystoimissa ja että vihreän kehityksen ohjelma pidetään Euroopan tulevien vuosien kasvustrategiana koronakriisistä huolimatta.

Toistaiseksi missään ei ole kuitenkaan vielä eritelty, mitä vihreitä elvytystoimia toteutetaan, missä määrin ja millä aikataululla. Monet europarlamentin edustajat ovatkin vaatineet selkeämpää vihreää elvytysstrategiaa, mutta tällaista ei toistaiseksi ole muotoiltu. EU:n ympäristö-, terveys- ja ruokaturvakomission puheenjohtaja Pascal Canfin on perustanut epävirallisen vihreän elvytyksen koalition, jonka aloitteen ovat allekirjoittaneet lähes 160 MEPiä, kansalaisjärjestöä, liittoa, ajatushautomoa ja toimitusjohtajaa ja muuta tahoa. He vaativat muun muassa, että elvytykseen sijoitettujen rahojen tulee olla linjassa vihreän kehityksen ohjelman kanssa.

Toukokuun ensimmäisten viikkojen aikana julkistetaan Euroopan unionin seuraava budjetti tulevalle seitsemälle vuodelle. Aiemmissa ehdotuksissa 25% tuosta budjetista on suunniteltu kohdistettavan kestävyyden edistämiseen vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti, mutta on oletettavaa, että koronakriisiin liittyvien toimien takia muutoksia budjetissa tullaan näkemään. Budjettikomitea on omassa lausunnossaan muistuttanut, että sitoutumisen vihreän kehityksen ohjelman toteuttamiseen olisi näyttävä myös uudistetussa budjetissa. Monet ovatkin varoitelleen EU:n budjetin liiallisesta hyödyntämisestä koronatyökaluna ja vaatineet ennemmin budjetista erillisiä koronaelvytyspaketteja. Näin vältettäisiin se, että koko seuraavan seitsemän vuoden suunnitelmasta tulisi ”koronabudjetti”, mikä voisi riskeerata muiden lähivuosille kaavailtujen kriittisten suunnitelmien, kuten Green Dealin, toteutumista.  

Huhtikuun 9. päivänä 13 Euroopan unionin jäsenmaata jättivät komissiolle vetoomuksen, jossa vaadittiin elvytystä, joka ottaa kaikissa toimissaan huomioon ilmasto- ja biodiversiteettikysymykset sekä muut ympäristönäkökohdat. Vetoomuksessa todettiin niiden olevan ensisijaisia myös ihmisten ja talouden hyvinvoinnin kannalta sekä vaadittiin vihreän kehityksen ohjelman käyttämistä kaikkien elvytystoimien ohjenuorana. Samaisen kannanoton ovat sittemmin allekirjoittaneet vielä neljä muuta EU-maata, mikä nostaa vihreää elvytystä vaativien EU-maiden osuuden selkeäksi enemmistöksi. (17/27) Allekirjoittajamaat ovat Suomi, Itävalta, Tanska, Italia, Latvia, Luxembourg, Hollanti, Portugali, Espanja, Ruotsi, Ranska, Saksa, Kreikka, Slovakia, Irlanti, Slovenia ja Malta. Allekirjoittaneet ovat maiden ilmasto- ja ympäristöministereitä.

EU:n ympäristö- ja ilmastotoimia ja vihreän kehityksen ohjelmaa puheenjohtava Frans Timmermans on niin ikään lausunnoissaan korostanut, ettei EU:n sovi unohtaa ilmasto- ja ympäristötavoitteitaan koronakriisinkään keskellä. Timmermans on todennut, että vaikka kahta vihreän kehityksen ohjelman toimenpidepakettia eli ”Pellolta pöytään” ja ”Biodiversiteettistrategia vuodelle 2030” on jouduttu akuutin kriisin vuoksi viivästyttämää joillakin viikoilla, Green Deal kokonaisuudessaan etenee yhä EU:n suunnitelmien mukaisesti, ja sitä tullaan käyttämään yhteiskuntien tyhjäkäynnistyksen apuna. Timmermansin mukaan vihreän kehityksen ohjelma ei ole joidenkin kritisoima ”kallis luksustuote” vaan ennemmin elinehto koko Euroopalle myös koronaelvytyksen näkökulmasta.

Myös monet yksittäiset poliitikot, järjestöt, yhdistykset ja liitot ovat tahoillaan vaatineet vihreän kehityksen ohjelman pitämistä kaikkien elvytyssuunnitelmien keskiössä. Kahdeksan kansainvälistä järjestöä on ehdottanut avoimessa kirjeessään EU:n puheenjohtajistolle viittä toimenpidettä, joilla varmistettaisiin yhteiskuntien ”hyppy eteenpäin” normaaliin palaamisen sijasta. Ehdotetut toimenpiteet ovat: taloudellisten stimulusten yhdenmukaistaminen Green Dealin tavoitteiden kanssa; yleinen rahoitussääntöjen uudistaminen sellaisiksi, että ne varmistavat jatkuvan julkisen investoinnin dekarbonisaatioon; erillisten kestävyysohjelmien käynnistäminen; EU:n kestävän rahoituksen politiikan tehostaminen niin, että rahoituksessa pystytään selkeästi taksonomiaa noudattaen erottelemaan ns. ruskeat ja vihreät sijoituskohteet; sekä tulevien pandemioiden riskin vähentäminen taistelemalla ilmastonmuutosta ja biodiversiteettikatoa vastaan.

Lisäksi esimerkiksi Greenpeace on vaatinut koronatoimissakin korostettavan siirtymää pois nykyisestä epätasa-arvoa ja ympäristötuhoa ajavasta politiikasta. EU:n ilmastolaista vastaava parlamenttiedustaja Jytte Guteland on todennut tukevansa ilmastopäästövähennystavoitteiden kiristämistä nykyisestään jopa -65% asti. GLOBE-EU -ryhmittymä on myös jättänyt unionin puheenjohtajille kirjeensä, jossa todetaan, että keskipitkällä aikavälilläkin tehtävien suunnitelmien tulisi kaikkien olla linjassa Green Dealin kanssa, että tulevan budjetin tulisi hyödyntää kestävän rahoituksen taksonomiaa ja ettei paluuta ”business as usual”- malliin enää ole.

GLOBE-EU:n mainitseman työkalun, kestävän rahoituksen taksonomian laatinut ryhmä TEG onkin tuoreessa kirjeessään komissiolle hahmotellut kolme työkalua, joilla kestävää koronaelvytystä voidaan alkaa toteuttaa. Taksonomian lisäksi esitetään ”Green bond -standardeja”, joilla tarkoitetaan parhaan mahdollisen toiminnan mallia, jossa rahoituksenhakijoiden on selostettava, miten rahoitusta tullaan suuntaamaan laajempaan kestävyystrategian toteuttamiseksi ja ympäristön tilan sekä sosiaalisen hyvinvoinnin kohentamiseksi. ”Pariisin sopimuksen mukaiset siirtymä raja-arvot” viittaavat työkaluihin, joilla suuria yksityisiä sijoituksia voitaisiin tehokkaammin suunnata ilmastokestäviin toimiin, jotka ovat linjassa Pariisin sopimuksen tavoitteiden kanssa.

Myös yksittäisten ohjelmien suhteen on annettu kannanottoja: 39 eurooppalaisen organisaation ryhmittymä on lähettänyt komissiolle yhteisen kirjeen, jossa vaaditaan, ettei jo kertaalleen viivytettyä ”Pellolta pöytään”- strategiaa enää siirrettäisi. Kirjeessä todetaan, että ”Pellolta pöytään”- strategian julkistaminen ajallaan näyttäisi komission aktiivisesti ajavan yhä ilmastotavoitteiden saavuttamista ja kestävien ruokajärjestelmien rakentamista.

Myös Saksa on osoittanut viime aikoina kannanotoissaan vihreää kantaa elvytysrahastojen suunniteluun ja ilmastotavoitteiden kiristämiseen liittyen. Merkel on todennut, että siinä missä loppuvuoden 2020 Saksan EU-presidenttiyskaudella tullaan luonnollisesti keskittymään terveysnäkökulmiin, niin fokus aiotaan pitää myös edelleen ilmastoasioissa. Merkel on myös ilmaissut tukensa päästövähennystavoitteiden kiristämiselle -55 % asti. Saksansisäisesti 60 kansainvälisen yhtiön yhteisessä kirjeessä on vaadittu, että talouspolitiikan toimien tulisi olla linjassa ilmastopolitiikan tavoitteiden kanssa sekä ehdotettu Green Dealin muokkaamista EU:n yhteiseksi kasvustrategiaksi, joka tukee samanaikaisesti sekä koronaelvytystä että vihreää kehitystä. Saksan kehitysministeri Gerd Müller on jopa todennut, että Green Dealin laajentaminen myös unionin naapurimaihin sekä Afrikan maihin olisi varteenotettava toimenpide, jolla globaalia vihreää kehitystä voitaisiin tehokkaimmin tukea ja ajaa. Jos Saksa siis todella lähtee puheenjohtajakautenaan ajamaan vihreän kehityksen ohjelmaa EU:n yhteisenä ja jopa globaalina elvytyspakettina, voidaan tämän kunnianhimoisen ohjelman pysymistä elvytystrategioiden keskiössä ainakin puheiden perusteella odottaa.

Vihreän elvytyksen rintamalinjat huhtikuussa 2020
Vihreä: puolesta
Punainen: vastaan
Harmaa: kantaa ei ilmaistu

Toisaalta myös vihreän kehityksen ohjelman jarruttamisen puolestapuhujia EU-maista ja parlamenttiedustajista löytyy. Yleisesti vastustajien kannanotoissa korostuu, kuinka koronakriisin myötä ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttaminen on huomattavasti hankalampaa, ellei jopa ainakin joillain alueilla mahdotonta. Tšekin tasavallan pääministeri on lausunnossaan todennut, että EU:n tulisi nykytilanteen valossa hylätä vihreän kehityksen ohjelma ja keskittyä koronaviruksen torjuntaan. Samoin Tšekin tasavallan europarlamentaarikkojen joukosta löytyy edustajia, joiden mielestä on päivänselvää, että EU:n on uudelleenmietittävä koko vihreän kehityksen ohjelma. Myös Puola on asettunut vastahankaan ja vaatinut päästökauppajärjestelmän alasajoa. Tätä on perusteltu sillä, että monet hiilineutraaliutta kohden vievät projektit viivästyvät huomattavasti, kun yrityksillä ei ole varaa/uskallusta tehdä merkittäviä investointeja koronakriisin aikana. Samoin Romania on ollut vihreän kehityksen ohjelman hylkäämisen kannalla. Jopa 40 europarlamentin edustajaa on yhteisessä kirjeessään komissiolle vaatinut Green Dealin jäädyttämistä. Pääosin edustajat ovat ECR-ryhmittymän jäseniä. Belgia on myös jättänyt yllä mainitun 17 jäsenmaan kirjeen allekirjoittamatta, vaikka maasta yksittäisiä vihreän elvytyksen kannattajia löytyykin.

Viivytystä on vaadittu erikseen myös tälle keväälle aikataulutettuihin Green Dealin toimenpideohjelmiin. ”Pellolta pöytään” -strategian siirtämistä on ehdotettu EPP:n toimesta ja lisäksi Euroopan maatalousliitto COPA-COGEGA on vaatinut ohjelman jo kertaalleen siirtyneeseen takarajaan (huhtikuun loppu) lisäviivytystä.

Kaiken kaikkiaan julkisessa keskustelussa vihreän kehityksen ohjelman sisällyttäminen koronaelvytykseen näyttäytyy suhteellisen positiivisessa valossa, mutta varsinaisesti Green Dealin mukaisia elvytystoimia ei ole vielä tehty. Pikemmin siinä missä puhe on ollut enemmän ohjelman puolesta, vastatoimia on silti tehty runsaammin (strategioiden toteutusaikataulujen siirtäminen). Green Dealin toteutuminen koronaelvytyksen rinnalla ja jopa eräänlaisena elvytystoimien läpäisevä periaatteena on siis toistaiseksi lähinnä kauniita sanoja ja lupauksia vailla konkreettisia toimia. Euroopan unioni on kriisin akuuttivaiheessa käynnistänyt monia eri ohjelmia esimerkiksi yritysten ja terveydenhuollon auttamiseksi pahimman yli. Siinä vaiheessa, kun kaikista akuutein hätä saadaan selätettyä, olisi seuraavia toimia syytä pohtia kohdennetummin ja vankemmin Green Dealin kanssa linjassa: tukipakettien ehtoja ja suuntaamista olisi harkittava uudelleen vihreän elvytyksen näkökulmasta. Seuraavaksi käsittelen vihreän kehityksen ohjelma aikataulullista näkökulmaa ja sitä, missä vihreän kehityksen ohjelman suhteen todella mennään.

Aikataulun seuranta

Koronatilanteesta huolimatta osa Green Dealiin liittyvistä toimenpiteistä etenee yhä ajallaan. Maaliskuun lopussa avattiin kuuleminen EU:n hiilineutraaliustavoitteista, ja komissio ajaa yhä päästövähennystavoitteen nostoa jopa -55% asti. Huhtikuun alussa avattiin aikataulun mukaisesti vastaava kuuleminen koskien älykkään sektorien välisen integraation toimenpidekokonaisuutta. Timmermansin linjauksen mukaan viivästettyjä strategioita ei lykätä enää nykyisiä uudelleenaikataulutuksia pidemmälle. Lisäksi lukuisat tahot ovat julkaisseet omia, usein toimialakohtaisia tiekarttojaan kohti kestävää tulevaisuutta.

Myös jotkin yksittäiset maat ovat jo alkaneet hahmotella kansallisia vihreitä koronaelvytysstrategioita. Esimerkiksi Saksassa kansallinen tiedeakatemia Leopoldina julkaisi raportin, jossa korostettiin kestävän elvytyksen näkökulman huomioimista kaikkia tulevia elvytystoimia suunniteltaessa. CEPS on julkaissut EU:n tilannetta vihreän kehityksen ohjelmaa koronakriisin valossa käsittelevän dokumentin. Tässä maaliskuun lopussa julkaistussa raportissa todetaan, että vaikka toistaiseksi konkreettisten seuraavien askelten suunnittelu on tilanteen elämisen vuoksi ja akuutin kriisin yhä ollessa päällä hankalaa, kansallisen verotuksen, innovaation, infrastruktuurin, yrittäjyyden ja maatalouspolitiikan uudelleenmiettiminen Green Dealin valossa on koronakriisin elvytystoimia suunniteltaessa tärkeää.

Hollanti julkisti huhtikuun lopulla vihreän kehityksen ohjelmaa mukailevan toimenpidekehikon EU:n koronaelvytyksen ohjaamiseksi. Tässä ehdotuksessa eritellään toimialakohtaisia toimia, joiden toteuttaminen auttaisi sekä taloudellista elpymistä että olisi samanaikaisesti ilmasto- ja ympäristötavoitteiden sekä oikeudenmukaisen siirtymän mukaisia. Julkaisussa todetaan, että EU:n tulisi välttää houkutusta tukeutua lyhytaikaisiin ratkaisuihin, joissa on riski lukita paikoilleen vanhoja fossiilitalouksia. Vihreän investoinnin suunnitelmien tulisi edistää kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien sekä oikeudenmukaisen siirtymän suunnitelmien toteutumista. Valtiontukijärjestelmän, jota tälläkin hetkellä kriisin hallinnassa käytetään, tulisi jatkossa jouduttaa siirtymää tukevia investointeja ja projekteja. Kirjoituksessa tarjotaan konkreettisia sektorikohtaisia toimia, joilla vihreää tyhjäkäynnistystä voidaan edistää, kuten hiilidioksidin lattiahinnan liittäminen päästökauppajärjestelmään, lisäinvestointi kevyen liikenteen infrastruktuurin rakentamiseen, ”Pellolta pöytään”- strategian kunnianhimoinen toimeenpano niin, että ruokaketjut otetaan huomioon kokonaisuuksina, ja rakennuskantauudistuksen tehostaminen. Yleisesti ottaen todetaan, että mikään toimenpide ei saisi haitata EU:n ilmasto ja ympäristötavoitteiden toteutumista ja että kaikkiin sellaisiin lyhytaikaisiin ohjelmiin sijoittaminen ja rahoittaminen, jotka eivät ole näiden kanssa linjassa, tulisi välttää.

Maaliskuussa julkistettu vihreän rahoituksen taksonomia tuli myös hyväksytyksi parlamentissa (tästä lisää myöhemmässä blogikirjoituksessa). Tämän työkalun laajamittaisen käyttöönoton tulisi Green Dealin aikataulun mukaan tapahtua loppuvuoden aikana, mutta koronaelvytystä ajatellen olisi taksonomian hyödyntäminen elvytystoimia ja investointeja suunnitellessa hyödyllistä jo tässä kohtaa. Joissain yksittäisissä maissa on myös otettu vihreän kehityksen ohjelman mukaisten tavoitteiden toteutumista edellyttäviä askelia aikataulun mukaisesti koronakriisinkin keskellä. Esimerkiksi Itävallassa ja Ruotsissa on huhtikuussa ilmastopäästävähennystavoitteiden mukaisesti suljettu maiden viimeiset hiilenpolttolaitokset.

Tällä hetkellä viivytettyjä strategioita ovat ”Pellolta pöytään”- strategia ja ”Biodiversiteettistrategia vuodelle 2030”, joissa takaraja on asetettu maaliskuun lopun sijaan huhtikuun loppuun. Euractiv-uutissivuston mukaan myös joidenkin muiden vihreän kehityksen ohjelman strategioiden viivyttämistä on kaavailtu. Tällaisiksi on listattu Ilmastonmuutokseen sopeutumisen, uuden metsästrategian, lento- ja meriliikenteen polttoaineuudistusten sekä kiertotalouteen liittyvän kuluttajien vihreän siirtymän aloitteet. Strategioiden toteuttamista lykätään mahdollisesti vuoteen 2021. 

Vihreän koronaelvytyksen seuraavat näkymät

Suomessakin on muodostettu kaksi erillistä työryhmää hahmottelemaan kestäviä koronaelvytysstrategioita, joiden julkaisu tapahtunee toukokuun loppuun mennessä. Suomen valtioneuvoston huhtikuun lopussa julkaisema neljän vuoden julkisen talouden suunnitelma mainitsee ajallemme tyypillisesti ilmastotavoitteiden tärkeyden luomatta kuitenkaan kokonaiskuvaa päästökuilusta ja konkreettisista toimenpiteistä kuilun umpeenkuromiseksi. Jos koronaelvytystä ei tehdä kestäviä yhteiskuntia rakentavaan toimintaan suuntaavia talouspoliittisia ja rahoitustyökaluja käyttäen, voidaan olettaa ilmasto- ja ympäristötavoitteiden jäävän saavuttamatta.

Seuraavaksi EU:lta voidaan odottaa tuota mainittua pitkän aikavälin budjettia (MFF). Siitä nähdään, miten eri toimet tulevat elvytyksessä painottumaan. Vihreään kehitykseen ohjatun rahan määrä ja elvytystoimien suuntaaminen on Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden kannalta ratkaisevaa. Nykyisiä koronatukipaketteja voidaan mahdollisesti arvioida uudelleen kestävyyden näkökulmasta tai asettaa tällä hetkellä jaettuihin tukiin jonkinlaista Green Deal -kriteeristöä, esimerkiksi kestävän rahoituksen taksonomiaa hyödyntäen. Euroopan unionissa tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä tyhjinä kaikuvien lupausten sijaan, jotta vältetään takaisinponnahdus kestämättömiin järjestelmiin ja hyödynnetään nykytilanne parhaalla mahdollisella tavalla ponnahduslautana todella eteenpäin katsovaan ekologiseen jälleenrakennukseen.

Venla Lankinen