Joulukuun uutiskirjeessä tutustumme valtiontalouden tarkastusviraston raporttiin ilmastopolitiikan tietoperustasta, kerromme kahdesta uudesta hankerahoituksesta sekä kertaamme viime aikojen BIOS-toimintaa. Ja tietysti: hyvää joulua lukijoille!
Uutiskirjeen voi tilata sähköpostiin täältä. Muista seurata myös videoitamme ja podcastejamme ja sosiaalisen median kanaviamme kuten Bluesky, Facebook, Instagram ja LinkedIn.
BIOS:n ja Industrial Foresight Studion ovikyltti Sofiankadulla Helsingissä.
VTV peräänkuuluttaa suunnitelmallisuutta ilmastopolitiikkaan
Joulukuun alussa julkaistu Valtiontalouden tarkastusviraston raportti Ilmastopolitiikan tietoperusta nosti keskusteluun suomalaisen ilmastopolitiikan tietopohjan puutteet. Koordinoitu ja suunnitelmallinen ilmastopolitiikka edellyttää paitsi poliittista tahtoa myös kunnollista tietopohjaa, ja se on nykyisellään Suomessa hajanainen. Raportissa arvioitiin keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU), maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU) sekä energia- ja ilmastostrategian tietoperustaa.
Yleinen tilannekuva on tuttu: “Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen ei ole merkittävästi ohjannut ilmastopolitiikan suunnitelmien valmistelua ja ilmastotoimista päättämistä pääministeri Orpon hallituskaudella.” Vaikka on ollut selvää, että hallitusohjelmassa olevat toimet eivät ole riittäviä, tämä ei ole johtanut suunnitelmien perusteelliseen päivittämiseen. Vaikka Marinin hallituksen aikaiset ilmastotoimet eivät olleet riittäviä, suunnitelmia valmisteltiin virkamiesvetoisesti ja ilmastotavoitteiden ohjaamana. Raportti huomauttaa kuitenkin oikein, että Marinin hallituksen suunnitelmat riittämättömiksi osoittanut tieto maankäyttösektorin nieluista ei ollut yllätys, “vaan riski siitä, että tilannekuva tulisi muuttumaan merkittävästi suhteessa valmistelussa olleeseen tilannekuvaan oli tiedostettu jo huomattavasti aiemmin. Tätä riskiä oli myös nostettu esiin useissa julkaisuissa ja lausunnoissa.” Maankäyttösektoria koskevia suunnitelmia ei kuitenkaan ole päivitetty Orpon hallituskaudella, vaikka ilmastolaki mahdollistaisi tämän.
Raportin varsinainen pihvi on kuitenkin, että se osoittaa rakenteellisen ongelman suomalaisen ilmastopolitiikan tietopohjassa. Mainittuja ilmastosuunnitelmia ja päästösektoreita ei ole sovitettu yhteen, mistä syntyy eräänlainen kodittoman päästökuilun ongelma. Vaikka on selvää, että hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen edellyttää eri sektoreiden tavoitteiden yhteensovittamista, kolmen eri ministeriön välinen työnjako jättää selvän aukon. Yksikään ministeriöistä ei ole ottanut vastuuta siitä, että yhteenlasketut tavoitteet muodostaisivat polun hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiselle. Suunnitelmia myös valmistellaan eriaikaisesti, mikä lisää hajanaisuutta. Tämä aukko tietopohjassa avaa oven riittämättömälle ilmastopolitiikalle, ja tämä ongelma on ollut ilmeinen Orpon hallituskaudella. Kun ilmastopoliitikan tietopohja ja suunnittelujärjestelmä ovat puutteelliset, on riittämätön ilmastopolitiikka helpompaa.
Koordinoinnin lisäksi raportissa peräänkuulutetaan suunnitelmien laatimisen aikaistamista, sillä nykyisellään ne laaditaan niin myöhäisessä vaiheessa hallituskautta, että niiden toteuttamiseen jää vähän aikaa. Lisäksi toimien rahoittamisesta joudutaan päättämään jälkikäteisesti, mikä luo epävarmuutta: “Käytännössä ilmastotoimet voivat rahoituksen puutteessa siirtyä seuraavalle vaalikaudelle, toteutua suunniteltua pienemmällä volyymilla tai eivät lainkaan.” Raportti esittää, että suunnitelmia aikaistamalla talousarvioon voitaisiin saada ne toimet, jotka on tarkoitus toteuttaa hallituskauden aikana. Nykyisellään ilmastotoimia ei myöskään arvioida eri ministeriöissä yhteismitallisella tavalla, mikä tekee vaikeaksi kustannustehokkuuden tarkastelun. Monien toimien vaikutusarviot ovat epämääräisiä tai olemattomia.
Suunnitelmien pohjana oleva skenaariotyö ja ilmastotoimien kartoitus tulisi aloittaa jo ennen hallitusneuvotteluita, nykyistä julkisemmalla tavalla, joka erottaisi selkeämmin virkamiestyön ja poliittisen päätöksenteon. Aikaistamisen myötä hallitusohjelmatyössä olisi käytössä ajantasainen tilannekuva, joka kertoisi uusien toimien tarpeesta oikeammin. Nykytilannetta kuvataan karusti: “Päästövähennystoimien valikoimaa on vähentänyt virkamiesvalmistelun ja poliittisen päätöksenteon rajan hämärtyminen, kun osa potentiaalisista toimista on karsittu ministeriöissä ennen ministerityöryhmän käsittelyä.”
Hankerahoituksen sijaan skenaarioita tulisi tuottaa perusrahoituksella ennalta määrättyinä aikoina – mieluiten hallituskauden vaihtuessa. Raportin mukaan nykyinen “hankerahoitukseen perustuva tiedon tuotanto, missä projektin tietosisältö ja resurssit pitää määritellä tarkasti etukäteen, saattaa johtaa tilanteeseen, jossa päätöksenteon kannalta olennaista tietoa rajataan tutkimuksen ulkopuolelle tai jossa tutkimuksen aikana havaitut uudet oleelliset tiedot jäävät raportoimatta.”
Skenaariotyötä koskien raportti nostaa esiin tutun ongelman maankäyttösektorilla:
“Skenaariomallinnuksessa metsien hakkuukertymä perustuu metsäteollisuustuotteiden markkinaennusteista johdettuihin puunkäyttöennusteisiin. Tämä rajaa mahdollisuutta mallintaa hakkuisiin vaikuttavia toimia. Mallinnuskehikko sopii myös teknisesti huonosti mallintamaan ilmastotoimien vaikutuksia hakkuumääriin. Tämä on ongelmallista, koska hakkuita rajoittavien ilmastotoimien toimeenpano on tehokas keino vähentää nettopäästöjä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.”
Raportti peräänkuuluttaakin sekä maankäyttösektorin mallintamisen kehittämistä että toimintaa varovaisuusperiaatteen mukaisesti, sillä epävarmuudet ovat sektorilla suuria.
Marraskuussa Luontopaneeli ja ilmastopaneeli julkaisivat tietokoosteen “Suosituksia ilmasto- ja luontopolitiikan kustannustehokkuuden ja johdonmukaisuuden vahvistamiseksi”. Suomen ympäristökeskus julkaisi muistion “Ilmastolain tavoitteet ja täydentävät keinot niiden saavuttamiseksi”.
“Kodittoman kuilun” ongelmaan raportti vääntää ratkaisua rautalangasta. Asia voidaan hoitaa ylhäältä-alas tai alhaalta-ylös. Ylhäältä alas niin, että vuoden 2035 numeroina ilmaistu tavoite eli nettonolla jaetaan kullekin sektorille (päästökauppa, taakanjako ja maankäyttö), jolloin saadaan niiden vastuulla oleva numeroina ilmaistu tavoite. Näin kunkin sektorin ja vastuuministeriön olisi helppo laatia tavoitteen mukaiset suunnitelmat. Tai alhaalta ylös: listataan kunkin kolmen sektorin toimet, lasketaan tulos yhteen, ja jos se on 2035 nettonolla, niin laki toteutuu. Nyt ei siis ole tehty kumpaakaan: ei jyvitetty tavoitetta sektoreille eikä löydetty sektoreilla nettonollaan päätyviä toimenpiteitä. Se, että ilmastolaki ei erikseen sano, minkä toimijan pitää jyvitys ja vastuutus tehdä, ei ole kovin hyvä syy jättää kuilua tavoitteen ja toteuman välillä kodittomaksi. Vai haluammeko tilanteen, jossa suomalainen osaaminen loppuu juuri tähän, ministeriöiden työnjakoon?
BIOS
Industrial Foresight Studio esittelyssä BIOS-podcastissa
BIOS-tutkimusyksikön uusissa Sofiankadun tiloissa Helsingissä äänitettiin joulukuinen podcast-jakso, jossa Ville Lähde jututti Paavo Järvensivua ja Tere Vadénia uudesta BIOS-tutkimusyksikön toimintamuodosta, Industrial Foresight Studiosta (Soundcloudissa, Spotifyssä, Applella, Suplassa). Jaksossa keskustellaan myös kolmesta tutkimushankkeesta, joissa studio on mukana: edellisessä uutiskirjeessä mainittu STN-rahoitettu CO2Creation sekä Nesslingin rahoituksen saaneet ResPro ja BLINK.
ILMEST-hanke käynnistyi
Ilmastoestäminen Suomessa -hankkeessa tutkitaan erilaisia ilmastopolitiikan kyseenalaistamisen muotoja vuodesta 1990 aina nykypäivään saakka. Hankkeen vastuuhenkilö on BIOS-tutkija Tero Toivanen. Hanketta koordinoi BIOS-tutkimusyksikkö ja siinä ovat mukana Suomen ympäristökeskus ja Helsingin yliopisto.
Ilmastoestämistä voi olla sekä suora ilmastonmuutoksen kieltäminen että hienovaraisempi ilmastotoimien viivyttely ja ilmastopolitiikan painoarvon väheksyminen. Hankkeen tutkimuskohteena ovat erilaiset ilmastopolitiikkaan vaikuttavat toimijaryhmät, kuten elinkeinoelämän ja talouden toimijat, poliittiset puolueet, media sekä yhteiskunnan eri sektoreilla vaikuttavat ilmastoasiantuntijat. Hankkeessa tutkitaan, miten ilmastoestämisen puhetavat ja strategiat muokkaantuvat talouden, politiikan ja tieteen kontekstien välillä ja millaisia ilmastopolitiikan suuntaa määrittäviä koalitioita niiden ympärille muodostuu. Koneen Säätiön rahoittama hanke toimii vuosina 2025-2028.
Tieteellisiä julkaisuja
Tere Vadénin artikkeli “Getting Our Bearings after Oil: Technology, Sufficiency and Types of Knowledge” ilmestyi Toni Ruuskan ja Tina Nyforsin toimittamassa teoksessa Sufficiency: From Growth and Overshoot to Enoughness (Nyfors. Brill, Leiden 2025).
Jussi Ahokkaan artikkeli “Vihreän rahoituksen tutkimus poliittisen talouden kentällä ja kestävyyssiirtymän suunnittelu” ilmestyi Poliittinen talous -lehdessä.
“Siinä missä käytännön siirtymäpolitiikka ja kestävyysmurroksen suunnittelu voi saada työntöapua poliittisen talouden tutkimukselta, käytännöstä nousee puolestaan tutkimukselle uusia tutkimuskysymyksiä tai kokonaisia tutkimusteemoja. Tällä tavalla hahmottuu varsin hedelmälliseltä näyttävä vuoropuhelu. On toivottavaa, että myös suomalainen poliittisen talouden tutkimus tarttuu tähän dialogiin jatkossa paremmin ja osallistuu sitä kautta kansainvälisen vihreän tai kestävän rahoituksen tutkimuksen edistämiseen.”
Muuta toimintaa
BIOS-tutkimusyksikön riveihin liittynyt Janne Hukkinen piti syksyllä jäähyväisluennon siirtyessään eläkkeelle ympäristöpolitiikan professorin tehtävästä Helsingin yliopistossa. Luento on nyt julkaistu Poliittinen talous -lehdessä.
“Väitän, että hiipivät sosio-ekologiset kriisit haastavat nykyisen ympäristöpolitiikan, joka yhä olettaa kriisien olevan harvinaisia ja tilapäisiä murroksia, joista selvitään normaaleilla pelastustoimilla. Oletus on harhainen. Niin ympäristöpolitiikassa kuin kriisinhallinnassa olisi hyväksyttävä, että olemme siirtyneet hiipivien sosio-ekologisten kriisien aikakauteen: mitä tahansa ympäristön- ja kriisinhallinnassa teemmekään tulevina vuosikymmeninä, tulemme tekemään sen tilanteessa, jossa olemme vielä toipumassa viimeisimmästä kriisistä ja selviytymässä meneillään olevasta kriisistä.”
Ville Lähde käänsi Sunaura Taylorin esseen “Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia (mutta jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset)” niin & näin -lehden numeroon 4/2025. Esseessä Taylor ruotii ristiriitaista suhdettaan Peter Singeriin ja laajemmin eläinten asiaa ajavien liikkeiden ja vammaisliikkeiden välisiä jännitteitä: “Kyky kärsimykseen on jaettua niin ihmisyyden kuin lajien rajojen ylitse. Kärsimys voi olla empatian ja toisen ponnisteluiden tunnistamisen aluetta. Jos kiistää toisen kyvyn kärsiä, tekee sellaista väkivaltaaa, jota ihmiset ovat kohdistaneet aivan liian usein ihmisiin ja muihin eläimiin.”
Tere Vadén esiintyi Anna Kontulan järjestämässä tilaisuudessa “Ekokriisin jälkeen – kuinka ajattelumme muuttuu?” Esitys on katsottavissa Youtubessa.
Karoliina Lummaa keskusteli ”Taidetta ei tervaa!” -podcastin ensimmäisessä jaksossa ekologisesta jälleenrakennuksesta ja kulttuurisen muutoksen merkityksestä.
Kansan Uutisten Emilia Männynväli haastatteli Tero Toivasta laajaan juttuun, joka käsitteli ympäristöpoliittista vastatuulta.
“Kaikki argumentit ja taistelut on viimeisen 50 vuoden aikana käyty läpi useaan kertaan. Aina ne tuppaavat johtamaan johtopäätökseen, että realismin nimissä fossiilisten polttoaineiden käyttöä ei voida vähentää riittävän nopeasti.”
“Ydinkysymys on energian ja luonnonvarojen kulutuksen muutos, mutta julkinen keskustelu ja parlamentaarinen taistelu pelkistyvät siihen, että rajoitetaan julkisen talouden kyvykkyyttä hoitaa näitä asioita. Velkajarru oli siitä viimeinen kristallisaatio. Se edustaa taloudellista suunnitteluamme tällä hetkellä, ja tämä on pöyristyttävää suhteessa niihin materiaalisiin haasteisiin, mitä meillä on.”
Lopuksi
Joonas Kumpulainen kirjoittaa Tieteessä tapahtuu -lehdessä perussuomalaisen Suomen Perustan tiedepoliittisesta pamfletista.
Jack Lohman kirjoittaa fosforin keskeisyydestä kaikelle elämälle. Bob Berwyn kirjoittaa huolestuttavista Antarktiksen näkymistä. World Resource Instituten jutussa todetaan, että vain 37% maailman viljelysmaasta tuottaa ruokaa suoraan ihmiskäyttöön. Tuore tutkimusartikkeli antaa lisätietoa kasvaneista metaanipäästöistä. Martin Weiss ja Claudio Cattaneo ovat tarkastelleet laajasti akateemisen degrowth-tutkimusparadigman kehitystä. Megan Bergman kirjoittaa Guardianissa siitä, miten vaikeaa monien ihmisten on edelleen nähdä lajimme eläiminä muiden joukossa.