BIOS

Kärpässieniä. Kuva Tere Vadén.

Maailmalta

Shellin hiilen talteenottohanke ei mennyt kuin Strömsössä

Shell käynnisti taannoin Kanadan Albertassa hankkeen, jonka tarkoituksena oli yhdistää hiilen teknologinen talteenotto ja vähäpäästöinen vedyn tuotanto. Kuten tässä Carbon Briefin tietopaketissa kuvataan, vedyn tuotantotapoja erotetaan usein värikoodein, jossa esimerkiksi “vihreä” viittaa vähäpäästöisellä sähköllä elektrolyysin avulla tuotettuun, “harmaa” maakaasulla tuotettuun ja “sininen” sellaiseen maakaasupohjaiseen tuotantotapaan, johon on kytketty hiilen talteenotto. Näin Albertan hankkeessa yhdistyisi kaksi suurta intoa herättävää puolta – vetytalous ja “negatiiviset päästöt”. Shell iski onnistuneesti kiinni Kanadan pyrkimykseen ajaa “puhdasta” fossiilitaloutta ja vetytaloutta, ja valtaosa tämän Quest-projektin rahoituksesta tulikin julkiselta puolelta (lisää aiheesta täältä).

Global Witness -järjestön tammikuisessa raportissa kuitenkin todetaan, että lupausten ja todellisuuden välillä ammottaa melkoinen kuilu. Shellin laitos nimittäin sitoo vain 48% hiilidioksidipäästöistään – kun teollisuudessa usein luvataan noin 90% sitomisosuutta. Ja kun katsotaan kasvihuonekaasupäästöjä kokonaisuudessaan eli otetaan etenkin metaani huomioon, prosentti on vain 39%. Shell itse lupaili viime vuoden tammikuun tiedotteessaan, että tällainen tuotanto saa aikaan “vähän tai ei lainkaan kasvihuonepäästöjä”. Sehän meni hyvin.

Taustalukemiseksi suosittelemme lämpimästi tätä Naturen artikkelia, jossa käydään perusteellisesti läpi “nettonolla” -termin huojuvaa käyttöä sekä sitä, millaista nettonollan tavoittelun pitäisi olla, jotta se istuu ilmastotavoitteisiin. Nettonollan (ja tietysti sen jälkeen nettonegatiivisuuden monissa maissa) täytyy olla vakaa pitkän aikavälin tavoite, ei hetkellistä laskentapeliä. Toisin sanoen yksittäisten toimijoiden hiilineutraalisuuden on sovittava valtiotason suunnitelmiin ja globaaliin kokonaisuuteen. Täytyy olla näkymä nettonollasta osana kokonaisvaltaista kestävyysmurrosta, tai muuten se tahtoo muuttua lyhyen aikavälin maineenkalasteluksi. Lisää keskustelun sudenkuopista voitte lukea tästä viimevuotisesta BIOS-uutiskirjeestä.

Uutta tutkimusta metaanipäästöistä

Nature uutisoi helmikuussa huolestuttavista tutkimusuutisista, joiden mukaan osa kiihtyvästä ilmakehän metaanipitoisuuden kasvusta voisi johtua “luonnollisten lähteiden” kasvusta. Ilmiön syitä tunnetaan edelleen hyvin huonosti, mikä korostaa jatkuvan tutkimustyön tarvetta, mutta syytä on etsitty muun muassa maakaasun tuotannosta ja öljyn “särötyksestä”, karjankasvatuksen lisääntymisestä ja kosteikkojen mikrobitoiminnan kiihtymisestä. Uuden tutkimuksen mukaan nimenomaan mikrobitoiminnan rooli näyttäisi kasvaneen, mutta missä (kaatopaikoilla, karjan jätöksissä, kosteikkoalueilla), sitä on vaikea vielä määrittää. Joka tapauksessa näyttää siltä, että metaanipäästöjen lisääntyminen kertoo erilaisista ilmastonmuutokseen liittyvistä positiivisista takaisinkytkennöistä – eli lämpeneminen ruokkii metaanipäästöjen kautta lisää lämpenemistä.Silti on tärkeä korostaa, että antropogeeniset päästöt ovat edelleen selvässä enemmistössä muodostaen yli 60% metaanin päästöistä.

Tähän liittyen tuore Sciencessa julkaistu tutkimus erittäin suurten metaanipäästölähteiden jakautumisesta on kiinnostava. Tutkimus vahvistaa aiempia epäilyjä siitä, että fossiilituotannon metaanipäästöjä on aliarvioitu (ks. esimerkiksi täältä, täältä ja täältä). Metaanin mysteerejä valottaa myös tämä erinomainen Suomen Luonnon artikkeli. Metaanipäästöjen syiden parempi tuntemus ja seuranta ovat kriittisen tärkeitä ilmastotoimien onnistumiselle – etenkin kun asia aletaan viimein ottaa ilmastopolitiikassa vakavammin.

Fossiiliyhtiöiden haastaminen lainvastaiseksi?

Oikeusjuttujen luvatussa maassa Yhdysvalloissa fossiiliteollisuuden lobbarit ovat lähteneet hyökkäämään erilaisia “divestment”- ja boikottipyrkimyksiä vastaan. Oikeistolainen ajatushautomo Alec ajaa useissa osavaltioissa lainsäädäntöä, jonka mukaan fossiiliteollisuuden boikotointi tai rahoituksen vetäminen pois ilmastosyistä veisi rahoittajat mustalle listalle. Tätä kehitystä kannattaa seurata.

BIOS

Paljon pohdintaa luonnon monimuotoisuudesta

Viime maaliskuussa blogissamme julkaistiin Ville Lähteen analyysi Dasguptan raportista, joka käsittelee biodiversiteettiä taloustieteen näkökulmasta. Nyt helmikuussa ilmestyi pitkä englanninkielinen kirjoitus, jossa Lähde sukeltaa syvemmälle raportin hyviin ja huonoihin puoliin. Kirjoituksessaan Lähde paitsi tarkastelee Dasguptan raporttia myös antaa perusteellisen yleissivistävän katsaukseen biodiversiteetin luonteeseen ja siihen, mistä biodiversiteettikriisi oikeastaan koostuu. Ajankohtaisuutta tuovat käynnissä oleva Kunmingin prosessi ja kiihtyvät vaatimuksen “biodiversiteetin Pariisin sopimuksesta”.

Tekstin ytimessä on ongelman poliittinen viheliäisyys. Yhtäältä biodiversiteetti “mosaiikkisena” ilmiönä ei istu minkään yhden mittarin alle, eikä siten biodiversiteetin katoakaan voida mitata niin yksiselitteisesti kuin vaikka ilmastonmuutosta. Se on tavallaan monta ilmiötä yhtaikaa. Toisaalta selkeä mitattavuus ja kvantifiointi tahtoo olla kansainvälisen politisoitumisen ehto, vaikka nojaamisella yhteen kapeaan mittariin on helposti hyvin ongelmallisia lopputuloksia, joita Lähde käsittelee tekstissään. Lisäksi välttämätön biodiversiteetin tarkastelun moninaisuus tarjoaa haavoittuvuuspisteen. Keskustelun hämärtämiseksi voidaan syyttää esimerkiksi ympäristönsuojelijoita siitä, että he eivät suostu valitsemaan yksikätistä mittaria – eli “yksimittarisuus” nähdään kunnon keskustelun ennakkoehdoksi, vaikka tieteellisesti asia on juuri päinvastoin.

Dasguptan raportin ydinongelmaksi Lähde paikantaa sen, että monisyisestä biodiversiteettinäkemyksestä huolimatta se tarttuu vain hyvin ohuesti biodiversiteetin funktionaaliseen puoleen eli siihen, miten elämälle välttämättömät aineen ja energian virtaukset pysyvät yllä ja uusiutuvat ympäristössämme.Tiivistimme artikkelin sanomaa pitkissä Twitter-ketjuissa suomeksi ja englanniksi.

Biodiversiteettirintamalla on tapahtunut muutakin, sillä Järvensivu osallistui viimevuotiseen Biodiversiteettiareenaan. Loppuraportti Ekologinen siirtymä luonnon monimuotoisuuspolitiikassa ilmestyi tammikuussa.

Muita kirjoituksia

Versus-lehden Kriittinen tila -palstalla julkaistiin helmikuussa kirjoitus, jossa käymme läpi tuoreen teollisuuden vähähiilisyystiekarttoja käsittelevän artikkelimme näkemyksiä. Kuten olemme useasti todenneet, tiekartoista puuttuu kokonaisvaltainen suunnitelmallisuus.

“Yhtäältä tiekartat viestittävät, että teollinen muutos on linjassa Suomen hiilineutraaliustavoitteen kanssa. Toisaalta hiilikädenjälkeä korostamalla kehystetään tuotannon kasvu ”vihreäksi” ilman, että yhteiskunnallisen aineenvaihdunnan muutosta arvioidaan perusteellisesti.“

Karoliina Lummaa kirjoittaa Turun yliopiston kollegiumin ja TIAS:in blogissa metsistä suomalaisen runouden näkökulmasta.

“Runouden puiden suoruus viittaa kuitenkin aina tavalla tai toisella ihmisiin. Kaadetun puun vaakasuoruus vertautuu ihmisruumiiseen, ja suoriin riveihin istutetut puut kertovat ihmisen vallasta luontoon. Puiden oman toiminnan kuvitteluun suorat ja neliöt taipuvat huonommin. Puiden suhteet muihin lajeihin ovat kierteisiä ja verkottuneita, ja niiden biofysikaalinen elämä haarautuu juurina ja oksina ja hajaantuu kaasuina, hiukkasina ja siemeninä sinne tänne.”

Jussi Ahokas kirjoittaa tammikuisessa Kansan Uutisten näkökulmassaan eurooppalaisen turvallisuus-, energia- ja talouspolitiikan solmusta.

“Jos turvallisuuspoliittinen tilanne edelleen kiristyy, on Venäjällä mahdollisuus maakaasun tarjontaan vaikuttamalla aiheuttaa Eurooppaan vieläkin enemmän taloudellista heiluntaa sekä energiaepävarmuutta. Toisaalta Venäjälle itselleen se voisi tarkoittaa hyvinkin kokonaisvaltaista taloudellista eristäytymistä: jos kaasu ei kulje Eurooppaan, eurot eivät kulje Venäjälle. Ehkä Venäjän katse siirtyykin silloin Aasiaan ja ennen kaikkea Kiinaan, josta se voi löytää korvaavia markkinoita energiatuotteilleen.”

BIOS-podcasteissa: metsäpodcast laajenee edelleen

Joulukuun uutiskirjeessä kerroimme Antti Majavan tuottamasta uudesta metsäpodcastien sarjasta. Sen jälkeen sarja on ehtinyt jo kuudenteen osaansa, ja lisää on tulossa. Yllä olevan tekstin takaa löytyvät paitsi ohjelman jaksot (joihin pääsee käsiksi myös useista podcast-palveluista) myös niiden tekstiesittelyt. Viime uutiskirjeen jälkeen jaksoissa on puhuttu metsäsektorin kyvystä sopeutua muutoksiin, hiilen hinnoittelusta, metsätaloudesta osana vetytaloutta sekä metsien monimuotoisuudesta.

Emma Hakala oli Kirkon Ulkomaanavun uudessa Tekoja-podcastissa puhumassa pakolaisuudesta, siirtolaisuudesta ja muuttoliikkeistä; samassa sarjassa Ville Lähde on mukana tulevassa ruoantuotannon kysymyksiä luotaavassa jaksossa. Ja BIOS-ekonomi Jussi Ahokas vieraili jälleen Poliittinen talous -podcastissa.

BIOS tiedotusvälineissä

Tammikuussa Jussi Ahokas oli Ylen verkkosivuilla tulevaa vuotta tarkastelevassa ekonomistijoukossa ainut, joka muistutti ympäristö- ja luonnonvarakysymysten merkityksestä. Ahokas myös esitteli alkavaa BIOS-ekonomistin työtä Kansan Uutisten haastattelussa tammikuussa.

Maaseudun Tulevaisuus haastatteli tuoretta BIOS-ekonomistiamme tammikuussa. Juttu on maksumuurin takana, mutta tässä olennainen sitaatti:

”Keskellä kaikkea tätä suurta varallisuutta hyvän elämän edellytykset eivät silti ole Suomessakaan toteutuneet kaikille ihmisille. Kansainvälisesti ekologinen kriisi on myös ollut herätys, että emme voi tehdä aineellista hyvinvointia millä tahansa ehdoilla. Ja kun visio on yhdessä tehty hyvinvointi kaikille, niin myös tulevat sukupolvet ja luonto on sisällytettävä siihen.”

Ville Lähde pohdiskeli Maailma.net-sivuston haastattelussa kansalaistottelemattomuuden merkitystä ja sen herättämiä vastareaktioita.

Sustainability Science Days -konferenssi

BIOSlaiset järjestävät session ”Planning for a systemic transformation – How to plan rapid socio-ecological transformations?” osana kansainvälistä Sustainability Science Days -konferenssia. Konferenssin kokoonkutsujat ovat Helsinki Institute of Sustainability Science (HELSUS) ja Aalto-yliopisto ja se pidetään 18-19.5. 2022.Sessioon toivotaan esityksiä, abstraktien viimeinen lähetyspäivä on 21. helmikuuta, ja abstraktin voi lähettää täältä.

Alla vielä session tarkempi kuvaus englanniksi.

Planning for a systemic transformation – How to plan rapid socio-ecological transformations?

How should rapid and systemic socio-ecological transformations be planned? What is the role of planning in economic, industrial, or environmental policies in a rapidly warming world?

This session aims at understanding what role planning should have in systematic transformations, particularly in initiatives such as mission-oriented economy, green industrial policy, green new deal, and ecological reconstruction.

Description: Mission-oriented economy (Mazzucato 2021), green industrial policy (Rodrik 2014), green new deal (e.g., Mastini, Kallis & Hickel 2021) and ecological reconstruction (BIOS 2019) are recent conceptualisations of how to steer societies and economies to sustainable futures. These conceptualisations highlight the crucial role of the state in governing the needed systemic transformation to tackle the great ecological – and to varying extent also social – problems of the fossil-fueled era. Each in their own way, they also question market-oriented pathways to sustainability. However, what is underdeveloped in each of these conceptualisations is the notion of planning. What is planning for a systemic transformation? How can societies plan for the transformation? Who can do the planning and how? How can plans be used in governance and in business? What role should planning have in economic and industrial policies? We welcome both theoretical and empirical studies. Presentations can explore, for example, planning in various institutional and spatial contexts (e.g., state, municipalities, industries, and international and national economic institutions) and provide academic and practical ideas, critiques and alternative viewpoints on the conceptualisations mentioned above.

Conveners: Tero Toivanen (Helsinki Collegium for Advanced Studies), Paavo Järvensivu (BIOS Research Unit), Jussi T. Eronen (HELSUS) 

Lopuksi

Suosittelemme Long Play -lehden uutta artikkelia suomalaisesta metsäpolitiikasta, Tiede & Edistys -lehden Isabelle Stengers -numerossa etenkin Yrjö Hailan erinomaista johdantoartikkelia sekä Jari Lyytimäen ja Panu Pihkalan Alue ja ympäristö -lehden kirjoitusta “Pitääkö vaieta, saako syyllistää?”, joka käsittelee tutkijan roolia kestävyysviestinnässä. Ville Lähteen käännös niin & näin -lehteen John Lanchesterin esseestä “Merten kolossit” on erinomainen katsaus rahtilaivaliikenteen historiaan.