24.9.2024
Uutiskirje 9/2024 Kesän mittaan on kertynyt kaikenlaista syksyn ensimmäiseen uutiskirjeeseen. Aloitamme kuitenkin tulevalla eli kerromme syyskuun lopussa julkaistavasta lyhytelokuvastamme, joka käsittelee tiedevetoista suunnittelua. Sen lisäksi esittelemme useita ilmestyneitä BIOS-artikkeleita ja podcasteja. Asiaa on myös Draghin raportista, ilmasto-oikeudenkäynneistä, ilmaston lämpenemisen kiihtymisestä ja kestävyyskasvatuksesta kouluissa. Uutiskirjeen voit tilata täältä. BIOS-videoita ja podcasteja löytyy paljon, ja sosiaalisen median kanaviamme ovat mm. X (entinen […]

Kesän mittaan on kertynyt kaikenlaista syksyn ensimmäiseen uutiskirjeeseen. Aloitamme kuitenkin tulevalla eli kerromme syyskuun lopussa julkaistavasta lyhytelokuvastamme, joka käsittelee tiedevetoista suunnittelua. Sen lisäksi esittelemme useita ilmestyneitä BIOS-artikkeleita ja podcasteja. Asiaa on myös Draghin raportista, ilmasto-oikeudenkäynneistä, ilmaston lämpenemisen kiihtymisestä ja kestävyyskasvatuksesta kouluissa.

Uutiskirjeen voit tilata täältä. BIOS-videoita ja podcasteja löytyy paljon, ja sosiaalisen median kanaviamme ovat mm. X (entinen Twitter)FacebookInstagramBluesky ja Mastodon.

Tiedevetoinen suunnittelu katukuvassa. Kuva: Paavo Järvensivu

Tiedevetoinen suunnittelu: dokkarinäytös & keskustelu ma 30.9.

Suomi tarvitsee vihreää teollisuuspolitiikkaa saavuttaakseen ekologiset ja taloudelliset tavoitteensa – mutta minkälaiseen tietopohjaan ja kenen tuottamaan tietoon politiikka perustuu? BIOS ehdottaa tiedevetoista suunnittelua moninäkökulmaisen ja kriittistä keskustelua tukevan tietopohjan luomiseksi. Tätä käsitellään Helsingin Oodi-kirjaston Maijansalissa (1. krs.) maanantaina 30.9. klo 15.00–16.30.

Yleisölle avoimen tilaisuuden aluksi katsomme 12-minuuttisen dokumenttivideon, jossa BIOS-tutkijat esittelevät tiedevetoisen suunnittelun ideaa. Dokumentissa myös tutustutaan kaksipäiväiseen pilottitapahtumaan, joka kokosi joukon Suomen parhaita kestävyyssiirtymän asiantuntijoita Ateneumin taidemuseoon luomaan jaettua tilannekuvaa teollisuuden uudistumisesta.

Videon jälkeen tiedevetoisesta suunnittelusta keskustelevat kanssamme panelistit:

  • Professori Janne Hukkinen, ympäristöpolitiikka, Helsingin yliopisto
  • Väitöskirjatutkija Otto Snellman, ympäristöliikkeet ja -politiikka, Helsingin yliopisto
  • Johtaja Helena Soimakallio, kestävä kasvu, Teknologiateollisuus
  • Partneri Pontus Stråhlman, deep tech -sijoitukset, Voima Ventures

Dokumenttivideon on ohjannut Juhani Haukka. Oodin tilaisuus on dokumentin ensinäytös. Tilaisuus on kaikille avoin, suomenkielinen ja ilmainen.

BIOS

Uusia tieteellisiä kirjoituksia

Jussi T. Eronen ja Tere Vadén olivat mukana kirjoittamassa artikkelia “Early knowledge but delays in climate actions: An ecocide case against both transnational oil corporations and national governments”, joka ilmestyi Environmental Science & Policy -lehdessä. Nykyään tiedetään, että öljy-yhtiöt tiesivät jo varhain paljon toimintansa seurauksista. Tiedetään myös, että monet valtiot ovat olleet isojen yhtiöiden suuromistajia. Valtioilla on laajempia vastuita kuin voiton tavoittelu. Suuromistajina valtioiden olisi ainakin pitänyt tietää sen, minkä yhtiötkin tiesivät.

Tellervo Ala-Lahden artikkeli “The awkward relations between EU innovation policies and environmental law” ilmestyy RECIEL-lehdessä ja on jo luettavissa verkossa. Artikkeli käsittelee EU:n innovaatiopolitiikan ja ympäristöoikeuden välistä ristiriitaa. EU:n teollisuusstrategiat painottavat innovaatioiden ja kilpailukyvyn roolia vihreässä teollisessa siirtymässä. Ympäristöoikeudellinen järjestelmä sen sijaan korostaa riskien minimointia ja varovaisuutta, joita arvioidaan erityisesti ympäristölupaprosesseissa. Ristiriidan vuoksi ympäristöoikeudellisen lupaprosessin on nähty hidastavan innovaatioiden käyttöönottoa. Avainkysymys on, miten estetään innovaatioiden mukanaan tuomat vakavat ympäristöongelmat yhtäällä samalla kuin niillä pyritään ratkaisemaan ongelmia toisaalla.

Paavo Järvensivun ja Karoliina Lummaan artikkeli “Ekologisen jälleenrakennuksen kulttuuri” ilmestyi niin & näin -lehden numerossa 3/2024. He toteavat, että ekologinen jälleenrakennus vaatii kulttuurisuutta kaikilta yhteiskunnan toimijoilta – sen sijaan, että vain kulttuuritoimijoita pidettäisiin vastuussa yhteiskunnallisten muutosten kulttuurisista ulottuvuuksista.

“Kun edellytämme kulttuurisuutta kaikilta yhteiskunnan sektoreilta ja toimijoilta, edellytämme siis luovuutta, mielekkyyttä ja yhteyttä. Luovuus voi ilmetä vaikkapa materiaalivirroista tietoisena estetiikkana tai monilajisen etiikan virittämänä luonnonvarahallintana. Mielekkyys voi näyttäytyä tarinoiden tai hoivan uusissa sisällöissä ja muodoissa. Yhteyksiä voidaan vaalia niin arkkitehtuurissa kuin uudenlaisessa kemianteollisuudessakin. […] Mitä kulttuurisuus sitten vaatii toteutuakseen? Käsityksemme mukaan ainakin kollektiivisuutta, paikallistuneisuutta ja puolimatkaan kohdistettua katsetta.

Lehden uusimmassa numerossa on muutenkin kosolti kiinnostavaa, erityisesti ympäristötutkimuksessa paljon sovellettu James J. Gibsonin klassikkoteksti “Tarjoumien teoria” sekä teemakokonaisuus “Kulttuuri ekosysteemissä”, johon Paavon ja Karoliinan teksti kuuluu.

Paavon kirja-arvio “Luova kestävyyssiirtymä vaatii leikkausten sijaan valtion toimintatapojen uudistuksia” ilmestyi Poliittinen talous -lehden numerossa 12(2). Kirjassaan Kuinka luoda yrittäjähenkinen valtio – eli miksi innovaatiot tarvitsevat byrokratiaa Rainer Kattel, Wolfgang Drechsler ja Erkki Karo luonnostelevat vastausta kysymykseen: miten valtio voi luoda uutta ja samalla suoriutua hyvin sen perustehtävistä, kun se pyrkii ratkaisemaan aikamme suuria haasteita?

“Kirjan suurin ansio on tilan luonti sille, että voimme ajatella valtion ja julkisen hallinnon tehtävien ja toimintatapojen uudistamista luovasti ja uskoen erinomaisten tulosten mahdollisuuteen. Tämän tilan ulkopuolella ajatteluilmapiiri on tunnetusti Suomessa ja toki monissa muissakin maissa varsin tunkkainen: kiistelyn kohteena on, kuinka paljon vähemmän rahaa budjetoidaan ja mistä toiminnoista voidaan vielä pitää kiinni, ei se, miten organisoimme toimintaa harppauksenomaisesti paremmin ajan haasteisiin vastaavaksi.”

Blogissa Draghin raportista

Euroopan keskuspankin (EKP) entinen johtaja Mario Draghi julkaisi 9. syyskuuta odotetun kilpailukykyselvityksen, jonka Euroopan komissio tilasi häneltä juuri käynnistyneen uuden kauden tueksi. Kuten odottaa saattaa, Suomessa huomattavan osuuden median palstatilasta saivat suurilukuiset investointitarpeet ja ehdotus yhteisvelan käyttämisestä osaan investoinneista. Kuitenkin, kuten EKP:n johtaja varsin hyvin ymmärtää, rahoitus on se helppo osuus. Vaikeampaa on ymmärtää, mitä konkreettisia muutoksia Euroopassa tarvitaan, jotta saavutamme ilmasto- ja muut tavoitteet, ja miten muutokset saadaan aikaan. Draghi on käyttänyt paljon aikaa juuri näiden kysymysten pohtimiseen ja pyrkii selvästi nostamaan niistä Euroopan laajuista julkista keskustelua.

Paavo perkaa Draghin raportin kestävyystieteen näkökulmasta (sama teksti englanniksi) ja kiinnittää huomiota erityisesti Suomelle tärkeään energiaintensiiviseen teollisuuteen ja sen vaatimiin uudistusinvestointeihin. Johtopäätökset ovat varsin merkittäviä Suomessa parhaillaan käynnissä olevalle teollisuuspoliittisen strategian luomistyölle.

… ja ilmasto-oikeudenkäynneistä

Tellervo Ala-Lahti kirjoitti BIOS-blogiin ilmasto-oikeudenkäynneistä. Oikeusprosessia hahmottaakseen on ymmärrettävä, ketä ilmastolait velvoittavat, miten niiden nojalla voi valittaa, millä perusteella valituksia arvioidaan ja mitä sanktioita voidaan langettaa. Blogitekstissä tarkastellaan ilmasto-oikeudenkäyntien ja ilmastolakien vaikuttavuutta tutustumalla korkeimman hallinto-oikeuden argumentaatioon Suomen ensimmäisessä ilmasto-oikeudenkäynnissä. Toiseksi ilmasto-oikeudenkäyntien vaikuttavuutta tarkastellaan esittelemällä Saksan perusoikeustuomioistuimessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa langetettuja sanktioita.

Näiden oikeustapausten valossa pohditaan Suomen toista, uutta ilmasto-oikeudenkäyntiä, jossa tullaan käsittelemään sitä, olisiko valtioneuvoston pitänyt tehdä päätös ilmastolain mukaisista lisätoimista perusteena hiilinielujen romahtaminen, josta se sai tiedon jo kaksi vuotta sitten. Jotta voi ymmärtää laajemmin, millainen merkitys ilmasto-oikeudenkäynneillä voi olla valtioiden versus yritysten vastuuseen ilmastonmuutoksesta, on tarkasteltava myös julkis- ja yksityisoikeudellisten tapausten eroa.

Podcasteja

Ville Lähteen ja Tere Vadénin podcast-sarjassa “12 käsitettä maailmasta” on ilmestynyt kaksi uutta jaksoa. Elokuussa puhuttiin antroposeenistä, syyskuussa monikriisistä. Viimeinen jakso, joka käsittelee ekologista jälleenrakennusta, ilmestyy lokakuussa. Mutta ei hätää, tämän jälkeen ilmestyy vielä jokunen erikoisjakso, kun Ville ja Tere kysyvät BIOS-kollegoiltaan, minkä käsitteen he olisivat halunneet joukon jatkoksi. Sarjan päätyttyä Ville ja Tere alkavat BIOS-kollegoiden avustuksella laatia podcast-sarjasta kirjaa, jonka on tarkoitus ilmestyä loppuvuodesta 2025, parahiksi 2025–2026 vaihteessa vietettävään BIOSin 10-vuotissyntymäpäiväksi.

Ville oli myös vieraana kansainvälisessä Feed-podcastissa, joka on Oxfordin yliopiston, Wageningenin yliopiston ja Uppsalassa toimivan Ruotsin maatalousyliopiston yhteisprojektin TABLE:n tuotantoa. Ville kutsuttiin podcastiin puhumaan biodiversiteetistä hänen esseensä “Life matters everywhere” pohjalta. Ville vieraili myös Tampereella Elokapinan kesäfestivaaleilla paneelikeskustelussa “Mistä löytää toivoa kriisiytyvässä maailmassa?”. Mainittakoon myös Galina Kallion ja Eeva Houtbeckersin UNTAME podcast, jonka kolmannen kauden ensimmäisessä jaksossa Ville oli taustahaastateltavana.

Ilmaston lämpeneminen kiihtyy, mutta miksi ja mitä se tarkoittaa?

Parin viime vuoden aikana on käyty julkisuudessakin näkynyttä tieteellistä kiistaa siitä, onko ilmaston lämpeneminen kiihtymässä. Tiedotusvälineistä maallikkolukijan on ollut vaikea päästä perille asiasta, sillä kiista ei asetu tällä tavalla kyllä/ei -akselille. Lämpeneminen on kiihtynyt eittämättä, mutta erimielisyyttä on sen syistä sekä siitä, onko lämpeneminen kiihtynyt ennakoitua enemmän. Ville Lähde pureutui asiaan uusimmassa blogiartikkelissaan:

“Ydinkysymys on, seuraako tämänhetkinen lämpeneminen odotetusti kasvihuonekaasujen päästöistä ja muista tunnetuista tekijöistä, vai onko ilmastojärjestelmässä käynnissä jotain sellaista, jota nykyiset ilmastomallit eivät huomioi. Vielä isompi kysymys on, ovatko nuo mahdolliset tuntemattomat tekijät väliaikaisia, vai kertooko tilanne ilmastojärjestelmän keikahtamisesta pysyvästi erilaiseen tilaan.

Jälkimmäisessä tapauksessa olisi varauduttava nopeampiin ja vakavampiin ilmastonmuutoksen seurauksiin. Ilmastotieteen kannalta se tarkoittaisi myös yllättävää aukkoa siinä tietämyksessä, joka on vuosikymmenien ajan kyennyt hämmästyttävän tarkkoihin ennusteisiin. Toisin ilmaisten kysymys on siitä, kuvaavatko ilmastomallit tilannetta tarpeeksi hyvin, vai onko niitä päivitettävä. Tilanne kuvastaa hyvin, miten koskaan ei olla pisteessä, jossa “tiedämme jo tarpeeksi”, vaan jatkuvalla tutkimustyöllä on aina tärkeä rooli.”

Kestävyyskasvatusta kouluissa

Ville Lähde vieraili kesällä Porin SuomiAreenassa ja osallistui paneelikeskusteluun “Korjataan pallo itse”. Teemana oli koulujen roolikasvattaa ekososiaalisesti sivistyneitä yksilöitä, jotka toimivat yhden planeetan rajoissa. Kehittäjäopettaja Jussi Tombergin juontamassa tilaisuudessa olivat äänessä myös kansanedustaja Timo Furuholm, rehtori Matti Ahola, dosentti Sari Harmoinen sekä Kaakkurin koulun oppilaat Viki Kaijanen ja Siiri Sundqvist.

Tilaisuuden pohjalta Jussi ja Ville päätyivät puhumaan MTV:n Huomenta Suomeen paremmasta luontosuhteesta ja ilmastoahdistuksesta, ja he jatkoivat koulujen kestävyyskasvatuksen pohtimista Kalevassa ilmestyneessä kirjoituksessaan.

“Mahdollisuudet mielekkääseen toimintaan ovat paras lääke lamauttavalle ahdistukselle. Huolta tuleekin kantaa, mutta taakan alle nujertuu helposti, jos jää yksin. Jos nuorillekin kansalaisille annetaan mahdollisuus toimia, suuria ongelmia ei myöskään työnnetä pois silmistä, pois mielestä. Huolen poissaolo ei ole terveellistä, jos se perustuu silmien sulkemiseen.”

Muuta

BIOS-ekonomisti Jussi Ahokas vastasi elokuussa Kansan Uutisten kysymyksiin taloudesta. Jussi ilmaisi huolensa siitä, miten synkistelyllä julkisen talouden tilasta oikeutetaan toimia, jotka johtavat nopeaan ja kurjistavaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Hyvinvointivaltion jäänteiden rapauttaminen johtaa aivan uudenlaiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen:

“Toisin sanoen yhteiskunnan rakenteiden pitää asettua leikkauksien myötä kokonaan uudenlaiseen asentoon. Sellaiseen, jossa yhteisöllisyyden sijaan aina elämään liittyviä riskejä kannetaan yksilöllisesti. Tämä tarkoittaa yleensä eriarvoisuuden kasvua. Se tekee myös suurten yhteiskunnallisten haasteiden voittamisesta vaikeampaa, kun kollektiivinen koordinointi niihin vastaamiseksi vaikeutuu ja päätösvaltaa hajautetaan yksityisille toimijoille.”

Tere Vadén ja Tero Toivanen purjehtivat Voima-lehden sivuilla BIOS-tutkijoiden yhteisellä Greta-purjeveneellä. Voiman Häiriköt-päämaja julkaisi myös artikkelin “Öljyn kirous”. Se ammentaa Teren ja Antti Salmisen energiatrologiasta kuvatessaan fossiilikapitalismin faustilaista fantasiaa.

Lopuksi

Kesällä olemme lukeneet muun muassa Inkeri Koskisen artikkelia tieteellisestä objektiivisuudesta niin & näin -lehdessä sekä sen rinnalla Sami Syrjämäen artikkelia tiedeyhteisön sisäisistä kriittisistä käytännöistä Labore-lehdessä. Synkeää mutta suositeltavaa luettavaa on myös Janne Hukkisen Tieteessä tapahtuu -lehdessä julkaistu puheenvuoro Helsingin yliopiston päätöksestä lakkauttaa ympäristöpolitiikan professuuri.

Syyskuussa hallitukselle luovutettiin yli 400 tutkijan metsävetoomus, ja samassa yhteydessä julkaistiin Markku Ollikaisen ja Johanna Kankaan selvitys vanhojen metsien suojelusta. Selvityksen mukaan vanhojen metsien laajasta suojelusta on yhteiskunnalle enemmän hyötyjä kuin kustannuksia.

Syyskuussa käynnistyi myös Compensate-säätiön ja yhteistyökumppanien laatima ilmainen ja kaikille avoin Metsän arvo-palvelu. Se on luotu vastaamaan metsänomistajien tarpeeseen pitää kiinni luontotavoitteistaan käytännössä. Palvelun avulla metsänomistaja voi paikallistaa metsänsä arvokkaimmat luontokohteet. Palvelu tarjoaa työkalupakin, joka tukee metsänomistajia käytännön päätöksentekotilanteissa. Työkaluihin kuuluu muun muassa luontotavoitelista, jonka voi liittää hakkuusopimukseen, sekä ohjeet puunostajan kilpailuttamiseen.

Kun pilotoimme tiedevetoista suunnittelua Ateneumin taidemuseossa, teimme yhteistyötä informaatiomuotoilijoiden Juuson Koposen ja Jonatan Hildénin kanssa. Sittemmin heidät valittiin Vuoden Graafikoksi 2024 – onnittelemme! Heidän palkintonäyttelynsä on esillä 6.10.2024 asti Luonnoksessa Helsingissä. Näyttelyn kerrotaan tekevän “näkyväksi ympäristökriisin nykytilaa Suomessa monipuolisten visualisointien kautta.”

Suosittelemme myös Adam Toozen kirjoitusta Yhdysvaltain presidentinvaalien vaikutuksesta ilmastotoimille, Guardianin juttusarjaa “The Other Petrostates” ja juttuja meren syvänteiden “pimeästä hapesta” sekä isojen teknologiayhtiöiden “luovasta kirjanpidosta”, mitä tulee niiden kasvihuonekaasupäästöihin.