Teollisuuden tiekarttojen skenaariot sähkön tuotannon ja kulutuksen kehityksestä; lainattu artikkelista “Mastering emissions, masking sinks: Finnish Energy-intensive Natural Resource-based Industries low-carbon roadmaps”.

Kirjan 12 käsitettä maailmasta ennakkotilauskampanja jatkuu helmikuun loppuun

Ville Lähteen, Tere Vadénin ja muiden BIOS-tutkijoiden teos 12 käsitettä maailmasta lähtee lähiviikkoina painoon ja ilmestyy huhtikuussa. Kuten edellisessä uutiskirjeessä kerroimme, kustantaja niin & näin on laittanut kirjan ennakkomyyntiin 30% alennuksella, ja tämä kampanja jatkuu vielä helmikuun loppuun. Vielä on siis aikaa hankkia kirja edullisesti ja ensimmäisten joukossa! Ennakkotilauksen voi tehdä niin & näin -verkkokaupasta. Kirja perustuu Villen ja Teren luotsaamaan samannimiseen podcast-sarjaan.

Kirjasta on nyt avoimesti tarjolla pienet maistiaiset: sisällysluettelo ja johdanto.

Kirjan 12 käsitettä maailmasta – käsikirja etenevän ympäristökriisin aikakaudelle kansi, jonka on suunnitellut Pasi Romppanen

Tuoretta tietoa Suomen metsistä

Luken ja Syken selvitys metsien kestävyystoimista

Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden tammikuisessa selvityksessä syvennytään siihen, mitä ympäristötavoitteiden toteuttaminen tarkoittaisi suomalaiselle metsien käytölle. Selvityksen rahoitti Sitra. Siinä tarkastellaan rinnan ilmasto-, luonto- ja vesitavoitteita ja esitetään toimenpidekokonaisuus niiden saavuttamiseksi. Toimenpiteet koskevat niin suojelualueita kuin talousmetsiä siten, että osassa talousmetsissä niitä toteutetaan voimakkaampina – kohdennuksessa otetaan huomioon metsien alueellisesti vaihtelevat ekologiset piirteet ja korostetaan suojelualueiden ja voimakkaampien toimien alueiden nivoutumista yhteen. Kaikkiaan selvitys toteaa, että tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä muutoksia metsien käytössä.

Toimenpidekokonaisuus jakautuu 26 keinoon, joista merkittävällä osalla on positiivisia yhteisvaikutuksia biodiversiteetin, vesistöjen ja ilmastotavoitteiden kannalta. Selvityksessä tarkastellaan myös metsien ja metsätalouden sopeutumista ympäristömuutoksiin, ja keinojen yhteisvaikutuksia arvioidaan tältäkin kantilta. Kestävyystoimien sopeutumisvaikutuksissa nähtiin kuitenkin olevan merkittäviä tietopuutteita.

Tärkeinä toimenpiteinä nousevat esiin muun muassa lahopuun säästäminen ja tuottaminen, järeiden ja vanhojen puiden pysyvä säästäminen, suojelualueiden lisääminen, suojavyöhykkeiden luominen pienvesien varteen ja ojitusten vähentäminen. Kokonaisuudessaan toimenpidekokonaisuus tarkoittaisi hakkuiden vähentämistä nykyiseltä tasolta (noin 73 milj. kuutiota) noin 11 miljoonalla kuutiolla, painottuen lehtipuuhun. Suojelussa tämä tarkoittaisi suojelualueiden merkittävää lisäämistä nykytasosta (6%). Tavoiteltavan 10% suojelutason pitäisi myös kohdistua nykyistä enemmän eteläiseen Suomeen. Suojelu yksinään ei riitä kuitenkaan edes luontotavoitteiden saavuttamiseen, vaan rinnakkaiset toimet talousmetsissä ovat välttämättömiä.

Selvityksessä todetaan, että lähtökohtaisesti ympäristötavoitteisiin pääseminen vaatisi koko tavoitekokonaisuuden toteuttamisen, mutta kuitenkin niin, että toimia voidaan tehdä suunnitelmallisesti ja vaiheittain.

Nykyisellä metsä- ja puutuoteteollisuuden rakenteella toimenpidekokonaisuuden kielteiset taloudelliset vaikutukset olisivat alasta riippuen 10–15%, joskin puun energiakäyttö vähenisi tätä enemmän. Tämä korostaa jälleen metsäsektorin ja siihen nivoutuvien muiden alojen muutoksen tarvetta, sillä tuotannon arvonlisää nostamalla kielteiset vaikutukset jäisivät pienemmiksi. Lisäksi vastapainona toimenpiteet parantaisivat pääosin metsien ekosysteemipalveluita. Niiden taloudellinen arvioiminen yhteismitallisesti on vaikeaa, mutta vaikutus arvioidaan merkittäviksi. Luken apulaisprofessori Jussi Lintunen muistuttaakin, että laskelmissa taloudelliset kustannukset korostuvat hyötyjä enemmän, hyötyjen taloudellisen arvioinnin vaikeuden vuoksi.

Ilmasto- ja Luontopaneelien yhteisraportti metsien ilmasto- ja luontotavoitteista

Tammikuussa ilmestyi myös Ilmastopaneelin ja Luontopaneelin yhteisraportti metsien hakkuiden, ilmastotavoitteiden ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittamisesta. (Ylen juttu aiheesta.) Sen mukaan ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista nykyisellä 73 miljoonan kuution hakkuutasolla. Kuten Syken ja Luken selvitys, tämä raportti esittää sekä hakkuiden maltillistamista että suojelutason nostamista etenkin Etelä-Suomessa. Olennaista on näiden toimien rinnakkaisuus, jotta suojelun lisääntyessä hakkuupaine ei kasva talouskäyttöön jäävissä metsissä.

Raportin mukaan ilmasto- ja luontotavoitteiden samanaikainen saavuttaminen olisi mahdollista hieman yli 60 miljoonan kuution hakkuutasolla, eli hakkuut vähentyisivät suunnilleen saman verran kuin Luken ja Syken selvityksen toimenpidekokonaisuudessa (raportti ei kuitenkaan esitä tarkkaa tavoitteet mahdollistavaa hakkuumäärää). Puun energiakäytön vähentämistä pidetään olennaisena, jotta kielteisiä taloudellisia vaikutuksia metsäsektoriin voitaisiin hillitä.

Hallitus reagoi paneelien raporttiin toivomalla, että EU:sta löytyy tukea sille, että Suomi ei joutuisi rajoittamaan hakkuitaan.

Ilmastopaneelilta ilmestyi myös helmikuussa kiintoisa raportti Suomi ja Euroopan unionin ilmastopolitiikka 2030-luvulla.

Luke puolustaa hiilinielujen laskennan tapaa

Maa- ja metsätalousministeriö velvoitti taannoin Luken tekemään selvityksen Suomen metsien maaperän ja puuston kasvihuonekaasulaskennan epävarmuuksista. Tammikuussa valmistuneessa selvityksessä Luke puolustaa käytössä olevaa tapaa mutta nostaa esiin olennaisia kehitystarpeita. Suomalaista laskentaa on verrattu sekä Ruotsissa käytössä olevaan että Nasan satelliittimittauksiin perustuvaan tapaan. 

Koska etenkin Nasan mittaustapaa on käytetty julkisuudessa useasti kritisoimaan suomalaista hiilinielujen laskentaa, on hyvä nostaa esiin raportin avainkohtia tältä osin. Satelliittimittausmenetelmää kehittäneet tutkijat ovat itse todenneet, että sitä tulisi käyttää mieluiten vain mantereen kokoisilla alueilla. Mikäli maakohtaista sovellusta tehdään, tulisi maiden olla reilusti Suomea suurempia. Menetelmässä ei voida myöskään erotella eri maankäyttö- ja päästölähteitä tai ihmistoiminnasta aiheutuvia ja luontaisia päästöjä. Tulevaisuudessa ilmakehämenetelmät voivat kehittyä ja tarkentua, mutta nykyisellään niitä ei voi käyttää kansallisen kasvihuonetaseen raportointiin.

Eroista Suomen ja Ruotsin menetelmien välillä raportissa todetaan, että Ruotsin kaltaisen menetelmän käyttö ei ole Suomessa mahdollista, koska täältä puuttuvat vastaavat yhtenäiset ja pitkän aikavälin koesarjat. Maiden välisten menetelmien ero on ollut tästä syystä väistämätön.

Suomen hiilinielujen arvioinnissa keskeiseksi ongelmaksi nimetään vuosikymmeniä käytössä olleen MELA-mallin ongelmat: “Kasvun selkeä yliarvioiminen MELA-ohjelmiston lähtöpuuston muodostamismenetelmän virhekäyttämäänen vuoksi on voinut johtaa ylioptimistisuuteen hiilinielupolitiikassa.” Tätä ongelmaa on pyritty korvaamaan viimeaikaisilla muutoksilla. Mutta koska laskentamallien ja -parametrien muutokset heijastuvat menneisyyteen, laskentatapojen muutokset aiheuttavat väistämättä huojuntaa politiikan näkökulmasta. Siksi Luke esittääkin, että kaikki metsäpoliitikan perustana olevat kasvusimulaattorit tulisi validoida perusteellisesti.

Johtopäätöksissä raportti esittää:

“Epävarmuuksista huolimatta hiilinielulaskennat kuitenkin ovat ainoa järkevä työkalu siihen, että osataan kohdentaa ilmastotoimia järkevästi – joko metsänhoidollisiin toimiin tai teknisiin nieluihin. Kun eri komponentteja seurataan erillisinä, voidaan tehdä ilmastotoimien onnistumisesta tai epäonnistumisesta päätelmiä, vaikka kokonaisuus onkin epävarma […]

Ilmastopolitiikkaan sisältyville maankäytön nieluille tarvitaan omat, erilliset tavoitteet, jotka ovat irrallaan fossiilisten päästöjen vähentämistavoitteesta ja pysyville hiilenpoistoille asetettavista tavoitteista. Nämä tavoitteet on alusta lähtien asetettava sellaisiksi, että ne voidaan toteuttaa, niiden kansallinen nieluvaikutus tai päästövähennysvaikutus voidaan määrittää riittävällä tarkkuudella, ja niiden toteuttamista voidaan seurata riittävällä tarkkuudella.”

BIOS

Kaksi uutta tieteellistä artikkelia

BIOS-tutkijoiden yhteisartikkelissa “Mastering emissions, masking sinks: Finnish Energy-intensive Natural Resource-based Industries low-carbon roadmaps” tarkastellaan suomalaisten teollisuudenalojen vähähiilisyystiekarttoja. Olemme käsitelleet niitä kahdessa aiemmassa artikkelissa, suomeksi vuonna 2021 ja englanniksi vuonna 2022 (ks. myös tämä blogikirjoitus). Tuoreessa artikkelissa kuvataan, miten teollisuuden päästöjen laskiessa hiilinielut ovat huvenneet, minkä vuoksi kansalliset nettopäästöt eivät ole vähentyneet. Tämän taustalla nähdään kaksi keskeistä ongelmaa. Ensinnäkin, teollisuudella ei ole insentiiviä vähentää käyttämänsä puun määrää, koska nielujen vähentymisen seuraukset eivät koidu teollisuuden maksettavaksi vaan ovat kansallisilla harteilla. Toiseksi, koska nielujen heikkenemistä ei huomioida tiekartoissa ja koska niistä puuttuu alojen keskinäinen koordinaatio, ne vähähiilisyyspyrkimyksestä huolimatta päätyvät vaarantamaan hiilineutraalisuustavoitetteen.

Artikkelissa esitetään myös karkea arvioi metsäteollisuuden vaikutuksesta Suomen nettopäästöihin (ks. kuva alla). Metsäteollisuuden (fossiiliset) bruttopäästöt ovat muita teollisuudenaloja pienemmät, mutta puunkäytön (eli nielujen vähentymisen) myötä sen vaikutukset nettopäästöihin ovat itse asiassa esimerkiksi kemian ja energiateollisuutta suuremmat. Asialla on merkitystä, koska Suomi (toisin kuin esimerkiksi Ruotsi) sitoi omasta tahdostaan – ja pitkälti metsänieluihin luottaen – ilmastotavoitteensa juuri nettopäästöihin. Käsitys, että Suomessa voidaan lisätä sekä hakkuita että metsien hiilinieluja on kuitenkin osoittautunut vääräksi, kuten tutkimus toistuvasti ennakoi. Hiilinielujen ja sitä tietä nettopäästöjen kohdalla yleinen “saastuttaja maksaa”-periaate ei toteudu, mikä aiheuttaa jatkuvaa kitkaa ja kärhämää ilmastopolitiikkaan.

Karkea arvio metsäteollisuuden vaikutuksesta puuttuviin metsänieluihin, arvioitu suhteessa ”ei velkaa”-viitetasoihin. Lainattu artikkelista “Mastering emissions, masking sinks: Finnish Energy-intensive Natural Resource-based Industries low-carbon roadmaps”.

Olli Herrasen ja Tere Vadénin yhteisartikkelissa “Conditions of Possibility for Deep Social Change—Imaginaries Concerning Normality in a Finnish Online Discussion on Self-Sufficiency” tarkastellaan ihmisten käsityksiä “normaalista” ja mahdollisuuksista sen muuttamiseen. Tutkimuskohteena ovat Lasse Nordlundin ja hänen perheensä omavaraisesta elämästä kertoviin Helsingin Sanomien artikkeleihin jätetyt kommentit, jotka käsittelevät radikaalin omavaraisuuden ja “normaalin” elämän eroja. Artikkelissa todetaan, että raha näyttää toimivan siltana, jonka kautta koetetaan ymmärtää poikkeavaa elämäntapaa. Kommentoijat arvioivat elämäntapoja myös sen perusteella, mahdollistavatko ne kaikille osallistumisen yhteiseen projektiin. Toisin sanoen “normaalia” eivät betonoi vain saavutetut edut ja intressit, vaan myös toiveet siitä, miten yhteiskunnan jäsenet voivat antaa oman panoksensa yhteiseen kehitykseen.

Muuta BIOS-toimintaa

Tammikuun toisessa BIOS-podcastissa Ville Lähde jututti Tere Vadénia viime vuonna ilmestyneestä artikkelista “Onko talouskasvun ja ympäristöpaineiden irtikytkennässä onnistuttu? Tapaus Suomi”. Artikkeli jatkoi pitkää BIOS-tutkijoiden tutkimuslinjaa, jossa on pureuduttu talouskasvun ja ympäristökuormituksen eri muotojen välisiin suhteisiin. Se vahvistaa aikaisemman tutkimuskirjallisuuden havaintoja: talouden kasvun yhdistäminen ympäristökuorman vähentämiseen on mittakaavaltaan suurempi haaste kuin julkisesta keskustelusta usein välittyy.

ILMEST-hanke järjesti helmikuussa laajan tutkijajoukon seminaaripäivän BIOSin tiloissa ja sen perään Puistokatu 4:ssä tilaisuuden “Joko luovutimme? Ilmastoestämisen uudet muodot”. Keskustelua veti BIOS-tutkija ja hankkeen vastuuhenkilö Tero Toivanen, ja alustajina olivat ILMEST-hankkeen tutkijat Sonja Pietiläinen, Otto Snellman ja Sakari Säynäjoki sekä BIOSin Ville Lähde. Helsinkiläinen valtuutettu ja Luontoliiton ympäristötoiminnan päällikkö Elina Kauppila esitti alustajille kommenttipuheenvuoron paneelikeskustelun aluksi. Tilaisuuden tallenteen voi katsoa täältä.

BIOS-ekonomisti Jussi Ahokas vieraili Politiikkaradion lähetyksessä, jossa pohdittiin, missä luvatut 100 000 uutta työllisyyttä viipyvät. Kanssakeskustelijana oli taloustieteen professori Roope Uusitalo. Jussi pureutui samaan aiheeseen Kansan Uutisten haastattelussa. Raha, talous ja politiikka -podcastissa Jussi ja Lauri Holappa pohtivat, miksi markkinat eivät rankaise fasismista.

Janne Hukkinen piti alustuksen ja osallistui paneeliin Suomalaisen Tiedeakatemian Ilta tieteelle -tilaisuudessa helmikuussa. Illan teemana oli “Päätökset eivät odota – miten tiedettä voitaisiin hyödyntää paremmin nopeasti muuttuvassa maailmassa?”. Janne oli myös panelistina Digi- ja väestötietoviraston Sujuva Suomi -webinaarissa helmikuussa. Keskustelun teemana oli “Sujuva Suomi -keskustelu: Onko Suomi digivarautumisen kärkimaa?”

Ville Lähde sai kunnian avata tammikuussa Porin lukion tiedeviikon esitelmällään ilmastonmuutoksesta ja pääsi keskustelemaan myös filosofian ryhmäläisten kanssa omasta työstään. Villen luennon voi katsoa täällä.

Lopuksi

Pakkaspäivien lukemiseksi suosittelemme Hannu Savolaisen kirjoitusta kiertotaloudesta, Janne Säynäjäkankaan kirjoitusta resurssien demokraattisesta jakamisesta, juristi Tuuli Tavinkon haastattelua, kohtuutaloustutkija Riina Bhatian haastattelua ja Risto Sulkavan kirjoitusta luontokäytävistä. Long Playn Lotta Närhen juttu “Suomen kovin lobbari” kannattaa ehdottomasti lukea.

Marcus Haraldsson kirjoittaa The Guardianissa siitä, miten käsitys muinaisten maya-yhteiskuntien kohtalosta on mullistunut viime vuosina. Adam Toozen London Review of Books -luento “Electrostates, Petrostates, and the New Cold War” on olennaista kuunneltavaa tälle ajalle. Geoff Mann kirjoittaa London Review of Booksissa toivosta, toivottomuudesta, optimismista ja pessimismistä.

BIOS onnittelee niin & näin -lehden päätoimittajaa Jaakko Beltiä vuoden tiede-editorin palkinnosta! Jaakon osaavassa ja ymmärtävässä toimituksessa ovat kohentuneet monet BIOS-tutkijoidenkin tekstit.