Huhtikuun uutiskirjeessä iloitsemme BIOS-tutkimusyksikön saamasta jatkorahoituksesta ja kerromme, miten kansainvälisesti tunnettu tutkija Johan Rockström joutui puuttumaan suomalaiseen keskusteluun. BIOS-tutkijat ovat olleet myös joukolla äänessä eetterissä.
Uutiskirjeen voit tilata täältä. BIOS-videoita ja podcasteja löytyy paljon, ja sosiaalisen median kanaviamme ovat mm. Bluesky, Facebook, Instagram, LinkedIn ja Mastodon.
BIOS-tutkijat Tero Toivanen, Karoliina Lummaa, Tere Vadén, Tellervo Ala-Lahti, Paavo Järvensivu, Ville Lähde, Emma Hakala, Jussi Ahokas ja Antti Majava. Kuvasta puuttuu Jussi T. Eronen. Kuva Ilkka Saastamoinen.
BIOS sai jatkorahoituksen vuosille 2026–2029
Koneen Säätiö tiedotti maaliskuun lopulla päätöksestään jatkaa BIOS-tutkimusyksikön toiminnan tukemista. BIOS kiittää säätiöstä luottamuksesta ja mahdollisuudesta jatkaa työtään seuraavat neljä vuotta.
Seuraavina vuosina BIOS-työ keskittyy kahteen kärkeen. Ensimmäiseksi jatkamme institutionaalisia kokeiluja, jotka keskittyvät teolliseen suunnitteluun ja kestävyyssiirtymää edistävään teollisuuspolitiikaan. Nämä kysymykset ovat yhä ajankohtaisempia. Teollisuutta uudistetaan meillä ja muualla niin turvallisuuden, kilpailukyvyn, ilmastopäästöjen vähentämisen kuin luonnovarojen kestävän käytön näkökulmasta. Muutosten pitää olla nopeita, eivätkä tavoitteet aina osoita samaan suuntaan. Lisäksi esimerkiksi kriittisistä mineraaleista kiistellään ja kilpaillaan ympäri maailmaa. Niinpä kaikki kehityspolut eivät ole valittavissa samanaikaisesti, vaan nyt tehtävät päätökset lukitsevat tai sulkevat ulos tulevaisuuden mahdollisuuksia. Tarvitaan suunnitelmallisuutta ja hyvää koordinaatiota.
Toinen päälinja on ympäristöajattelun uudistaminen monikriisin aikakaudella. Kun ilmastonmuutoksen kaltaiset kertyvät ympäristöongelmat etenevät, ne muokkaavat jatkuvasti tulevaisuuden mahdollisuuksia. Jotkin hyvät tulevaisuudet ovat poissuljettuja, ja parhaat päämäärät muuttuvat astetta huonommiksi, pahemmat yhä katastrofaalisemmiksi. Totutut yhteiskuntien sektorijaot sumenevat, kun ongelmat vahvistavat toisiaan: eletään monikriisissä. Tällaisessa historiallisesti kehkeytyvässä maastossa ei voida suunnistaa perinteisin ympäristöajattelun välinein. Kun joitain asioita menetetään väistämättä, on kyettävä muokkaamaan päämääriä kesken historian kulun. Samaan aikaan ympäristökysymyksiä pyritään yhä aktiivisemmin ottamaan äärioikeistolaisen ja rasistisen politiikan haltuun – tämä ei ole uusi ilmiö, mutta se vahvistuu monikriisin maailmassa. Sen vastustamiseen tarvitaan niin ikään eväitä. Erityisen tärkeää on purkaa ongelmallisia oletuksia ja sitkeitä harhakäsityksiä, jotka antavat tarttumapintaa haltuunotolle.
Maailmalta
Johan Rockström korjaa suomalaisia väärintulkintoja
Suomalaisessa ilmastokeskustelussa on toistuvasti väärinymmärretty tai vääristelty kansainvälisesti arvostetun tutkijan Johan Rockströmin sanoja. Rockström vieraili Suomessa 2023 ja kommentoi Suomen ilmastopolitiikkaa sekä metsien roolia siinä. Yhä uudestaan häntä on käytetty auktoriteettina, kun metsänielujen merkitystä on vähätelty ja on esitetty, että Suomi on tehnyt virheen niiden kohdalla. Tällaista ovat väittäneet mm. Ilmatieteen laitoksen Petteri Taalas ja MTK:n Juha Marttila. Rockström puuttui peliin maaliskuisessa lausunnossaan ja totesi suorasanaisesti, että häntä on tulkittu väärin. Aiemmin Tero Toivanen ja Ville Lähde puuttuivat näihin väärintulkintoihin artikkelissaan “Reaalipoliittinen ilmastoasiantuntijuus ilmastotoimien estäjänä”. Käsittelimme asiaa myös helmikuun uutiskirjeessä.
Rockström ei väheksy maankäyttösektorin nielujen merkitystä, päinvastoin. Nielujen hyvä taso on edellytys ilmastotavoitteiden saavuttamiselle, ja se on oletus ilmastostrategioissa, joissa pyritään pitämään ilmaston lämpeneminen ns. turvarajoissa. Ilman ekologisten hiilivarastojen turvaamista ja nieluista huolehtimista strategiat eivät voi onnistua.
Sen sijaan Rockström kritisoi sellaista ajattelua, jossa voidaan tyytyä lievempiin päästövähennyksiin muualla, kun metsien ajatellaan ”kompensoivan” niitä. Hän myös muistuttaa, ettei tämä ole mikään suomalainen erikoispiirre vaan ongelma koko Euroopassa. Samasta asiasta on muistuttanut yhä uudelleen emeritusprofessori Markku Ollikainen, mutta väite “suomalaisesta ongelmasta” elää sitkeästi, ja sitä on hyödynnetty ilmastoestämiseen.
Tämä kompensaation ajatus ei nykyisessä ilmastokriisin tilanteessa toimi: tarvittavan muutoksen aikataulu on liian kiireellinen ja tarvittavat päästövähennykset niin suuria. Lisäksi ilmastonmuutos uhkaa biologisten nielujen toimintaa.
Rockströmin viesti on selvä: päästövähennyksiä on tehtävä nopeasti kaikilla rintamilla. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on ajettava alas, mutta samalla on pidettävä huoli biologisista nieluista. Kummassakin on onnistuttava. Rockströmin viestiä väärintulkinneet tai vääristelleet sen sijaan tapaavat sanoa, että koska pääasia on fossiilisten polttoaineiden vähentäminen, nieluihin ei tule keskittyä. Tämä on puoliksi oikein ja puoliksi täysin väärin, ja lopputuloksena on ilmastopolitiikkaa, joka ei saavuta tavoitteitaan.
Käytännössä Rockström, monien muiden tutkijoiden ohella, ehdottaa erillisiä päämääriä ilmastopäästöille ja biologisille nieluille. Näin vältettäisiin sellainen ”kompensaatio”, joka käytännössä hidastaa ilmastotoimia, ja asia olisi maallikoille ja päätöksentekijöille helpompi ymmärtää ilman vaikeasti hahmotettavaa nielujen, varastojen ja lähteiden välistä laskentaa. Erilliset tavoitteet myös muistuttaisivat siitä, että nettonollaan pääsemisen jälkeen tulisi päästä pitkäksi aikaa nettonegatiiviselle tasolle – eli hiilidioksidia pitäisi saada vähennettyä ilmakehästä.
“Pähkinänkuoressa: Päästövähennykset ovat avainasemassa, eli on ajettava alas ihmisperäiset kasvihuonekaasujen päästöt. Kestävä metsätalous on avainasemassa, eli on maksimoitava hiilen sitoutuminen ja säilytettävä hiilivarastot, talousmetsissä ja vanhoissa luonnonmetsissä. Kummankin on tapahduttava samaan aikaan. Ja kummatkin ovat yhtä kiireisiä, eikä vähiten siksi että (kuten Suomessa) metsien hiilinielu romahtaa ensisijaisesti ihmistoimien vuoksi, ei luonnollisista syistä. Kukaan ei pääse tätä todellisuutta pakoon, eivät poliitikot eivätkä metsäteollisuuden edustajat.”
Tähän perään sopii Suomen Ilmastopaneelin maaliskuinen tiedote, joka muistuttaa, että hiilineutraalius vuonna 2035 on perusteltu ja saavutettavissa oleva tavoite. Biologisista hiilinieluista, etenkin metsistä, sekä niiden hiilivarastoista, huolehtiminen on tärkeää seuraavina vuosina, että Suomi voi saavuttaa ilmastotavoitteensa. Kuten Rockström kuvasi, teknologisten nielujen rooli kasvaa suuremmaksi myöhempinä aikoina. Mutta ilmastotavoitteiden ensimmäisessä vaiheessa, nettonollaan pyrkimisessä, niitä ei ole vielä saatavilla tarvittavassa mittakaavassa. Siksi vuoden 2035 ilmastotavoite vaatii sekä voimakkaita päästövähennyksiä että biologisista nielusta huolehtimista.
Metsänielujen palauttaminen ja ylläpito vaatii metsähakkuiden maltillistamista, mutta Ilmastopaneeli esittää joukon muitakin keinoja. Äärimmäisen tärkeä huomio on, että monet näistä keinoista eivät aiheuta ”hiilivuotoa” maailmalle tai lisää puuntuontia Suomeen eivätkä kilpailua puunkäytön tapojen välillä. Hiilivuodosta puhuminen niissä yhteyksissä, joissa sitä ei ole nähtävissä, on ollut toistuvaa sumentamista kotimaisessa metsäkeskustelussa.
”Mitä enemmän maankäyttösektorin päästöjä vähennetään muilta osin, sitä vähemmän tarvitaan hakkuiden maltillistamista. Mikäli esimerkiksi polttoon ohjautuvan runkopuun määrää vähennetään tuntuvasti, nielu kasvaa merkittävästi ilman, että metsäteollisuuden raaka-ainesaatavuus heikkenee. Nielun vahvistamisen kannalta olennaista on, ettei edellä esitetyillä toimilla saavutettu pienempi puuntarve johda samassa määrin lisääntyvään muuhun puun käyttöön.”
BIOS
BIOS-ääniä eetterissä
Podcast-sarjassa “12 käsitettä maailmasta” on ilmestynyt kaksi uutta erikoisjaksoa. Villen ja Teren vieraana kävi ensin Antti Majava, joka puhui metsistä. Metsäteollisuuden toimintalogiikka poikkeaa monin tavoin muusta Suomen teollisuudesta. Julkisella sektorilla on vahva rooli metsäteollisuuden tukijana ja alalle on myönnetty merkittäviä muista teollisuudenaloista poikkeavia erioikeuksia. Samalla kun muut teollisuudenalat painivat kalliiden päästövähennysten tai päästöoikeusmaksujen kanssa, lankeaa lasku metsäteollisuuden päästöistä veronmaksajien ja muiden alojen maksettavaksi. Jaksossa pohditaan, miten tähän on tultu ja miten tilanteesta päästään ulos.
Professori Jussi T. Eronen taas kertoo kuulijoille kestävyystieteestä. Keskustelussa tarkastellaan tämän monitieteisen tutkimusalan syntyhistoriaa ja sen rantautumista myös Suomeen. Kestävyystiede on kehkeytynyt monien tutkimusperinteiden kohtaamisesta, ja jaksossa tutkaillaan sen suhdetta esimerkiksi maapallojärjestelmätutkimukseen ja sosio-ekologisten järjestelmien tutkimukseen. Samalla pohditaan myös, mitä kaukaisen historian, ns. ”syvän ajan” tutkimus voi antaa nykyisyyden ja tulevaisuuden ongelmien ymmärrykselle.
Huhtikuun toisella viikolla ilmestyy viimeinen erikoisjakso, kun Tero Toivanen tulee puhumaan taantumuksesta. Taantumus on sana, jota on aikojen saatossa käytetty leimakirveenä. Jaksossa taantumuksen käsite otetaan alustavaksi työvälineeksi nykyisten ideologisten virtausten ja poliittisten mullistusten tarkasteluun. Teron kanssa tarkastellaan autoritaaristen voimien nousua, ilmastoestämistä sekä ilmastopolitiikan käynnissä olevaa takapakkia. Ympäristöpolitiikka ja ekologinen ajattelu ei suinkaan aina ole väistämättä progressiivista, vaan ekologisia visioita voi rakentua myös autoritääriselle ja ulossulkevalla perustalle. Mitä tämän vastustaminen edellyttää ympäristöliikkeiltä?
BIOS-kanava ei hiljene jatkossakaan, vaan sinne tuotetaan jaksoja jatkossa säännöllisesti – seuraava touko-kesäkuussa ennen kesälomataukoa, jolloin käsittelyssä ovat teokset Overshoot ja More and More and More.
Kansan Uutisten podcast “Raha, talous ja politiikka” on tätä kirjoitettaessa ehtinyt jo viidenteen jaksoonsa. BIOS-ekonomisti Jussi Ahokas ja Lauri Holappa ovat kerenneet käsitellä trumpilaista talouspolitiikkaa, Muskia ja DOGEa, oikeistolaisen talouspolitiikan kommelluksia, talouden rajoitteita sekä kuntapoliitiikkaa.
Antti Majava oli mukana Ylen Metsä-Suomi -podcastin jaksossa “Parempaa keskustelua metsistä”, kanssakeskustelijoina Mari Pantsar Koneen Säätiön Metsän puolella -ohjelmasta sekä Janne Kareinen DialogiAkatemiasta. Tere Vadén taas osallistui Hyvän tulevaisuuden aamukahveille, jotka toteutetaan SISU-hankkeen ja Ykspilkkuviis-median yhteistyöllä. Kahveilla pohdittiin, onko ihmisen täysi mitta jo tavoitettu nykyisen kaltaisessa kapitalismissa, vai voisiko tulevaisuuden nähdä toisin.
Muuta
Jussi Ahokas kirjoitti Toivo-verkkomediassa otsikolla “Työllisyyspolitiikka on kaventunut kannustinpolitiikaksi”, ja Kansan Uutisissa hän vastasi kysymyksiin Suomen talouden tilasta. Paavo Järvensivu taas kertoi Ny Tidissä, millaista tietoa tarvitaan yhteiskunnissa ekologisten murrosten keskellä.
Ville Lähde tarkasteli vuoden ensimmäisessä niin & näin -lehden numerossa kotimaista scifielokuvaa Jälkeemme vedenpaisumus. Juttua ei pääse lukemaan verkossa, mutta suosittelemme paperilehteen syventymistä, sillä tässä numerossa julkaistiin myös teemakokonaisuus “Ilmastonmuutos, kapitalismi ja ekologinen sivistys”. Ville käänsi numeroon myös artikkelin, joka käsittelee kiistoja kansanmurhan määritelmästä.
Lopuksi
Yhdysvalloissa, Georgian Atlantassa pidetyt mielenosoitukset “Stop Cop City” saivat surullista maailmanmainetta, kun poliisi surmasi tammikuussa 2023 Manuel Esteban Paez Teránin, joka tunnettiin nimellä Tortuguita. Podcast-sarja We Came to the Forest kertoo perusteellisesti kampanjan taustoista, tapahtumista sekä siitä, mitä surmatyön jälkeen tapahtui.
Guardianissa käsiteltiin “ilmaston äitymistä oudoksi” eli tarkemmin paikallisten sääolojen nopeaa heilahtelua ääripäästä toiseen, mikä tekee sopeutumisesta hyvin vaikeaa monille maailman suurkaupungeille. Lehti uutisoi myös laajasta synteesitutkimuksesta, joka kartoittaa ihmistoiminnan vaikutuksia biodiversiteettiin. Phenomenal World -sivuston analyysi nesteytetyn maakaasun (LNG) noususta on opettavainen.