BIOS

Uutiskirjeen voit tilata täältä. BIOS-videoita ja podcasteja löytyy paljon, ja sosiaalisen median kanaviamme ovat mm. X (entinen Twitter), Facebook, Instagram, Bluesky ja Mastodon.

Tiedekynävoittajat Paavo Järvensivu, Tero Toivanen ja Ville Lähde. Kuva: Heidi Strengell/Koneen Säätiö.

BIOS-tutkijakolmikko voitti Vuoden Tiedekynän

Saimme toukokuussa iloisia uutisia: Tero Toivasen, Paavo Järvensivun ja Ville Lähteen artikkeli “Ekologisen jälleenrakennuksen haaste” voitti Koneen Säätiön Vuoden Tiedekynä -palkinnon. Artikkeli ilmestyi keväällä 2023 julkaistussa teoksessa Talouskuri tuli Suomeen (Vastapaino). Palkinnon voittajan valitsi tänä vuonna Alli Pylkkö, oikeustieteiden opiskelija ja Allianssin nuorten luontodelegaatti 2022–2023.

Palkintouutisessaan Koneen Säätiö kuvaa voittaja-artikkelia: 

“Artikkelissa avataan, kuinka maailman rikkaat valtiot eivät ole saaneet käynnistettyä kestävyysmurrosta, joka toden teolla hillitsisi ilmastonmuutosta ja muita vakavia ympäristökriisejä. Globaalit päästöt ovat jatkaneet kasvuaan, luonnon monimuotoisuus heikkenee ja kestävyystavoitteet ovat jääneet alisteiseksi talouskasvua tavoittelevalle politiikalle. Toivasen, Järvensivun ja Lähteen mukaan kestävyysmurros vaatii valtioilta niin merkittävää suunnanmuutosta, että talouskasvun tavoittelu ei voi enää olla ensisijaista. Jotta turvalliset elinolosuhteet maapallolla voidaan säilyttää, talous- ja yhteiskuntapolitiikan tärkeimmäksi päämääräksi tulisi asettaa nopean kestävyysmurroksen toteuttaminen.”

Tutkijakolmikko otti palkinnon vastaan Lauttasaaren kartanolla 16.5. pidetyssä juhlatilaisuudessa, jossa Tero Toivanen piti kiitospuheen. Puheessa Tero kuvasi, miten artikkeli kirjoitettiin koronapandemian välittömissä jälkimainingeissa, jolloin ajatus talouspoliittisen linjan muutoksesta vaikutti mahdolliselta. Siksi artikkeli ulottui 2010-luvulla valta-asemaan nousseen talouskuriajattelun kritiikkiä laajemmalle pohtimaan ekologisen jälleenrakennuksen politiikkaa vaihtoehtona. Tero toteaa kuitenkin: 

“Artikkelin kirjoittamisen jälkeen talouskeskustelun ilmapiiri on muuttunut rajusti. Talouskuri on tehnyt paluun. Tällä hetkellä näyttääkin uhkaavasti siltä, että monet Euroopan maat, Suomi etunenässä, ovat lukitsemassa itsensä kapean talouskuriajattelun ja tiukkojen taloussääntöjen vangiksi. Näin valtiot kaventavat jälleen rajusti talouspoliittista liikkumavaraansa ja nyt vieläpä tilanteessa, jossa nopean kestävyyssiirtymän toteuttamisen lisäksi pitäisi kyetä varautumaan myös geopoliittiseen uhkaan, joka on tullut kaikille ilmeiseksi Venäjän Ukrainassa käymän raakalaismaisen hyökkäyssodan myötä. Talouskuria voikin kutsua politiikan zombi-ideaksi. Se palaa politiikan päänäyttämölle yhä uudelleen, vaikka sen oletettiin jo kuolleen.”

Tero ja Ville kävivät keskustelemassa Ylen Horisontti-ohjelmassa artikkelin aiheista sekä laajemmin BIOS-tutkijoiden näkymistä yhteiskunnalliseen ekologiseen murrokseen. Mukavasti alkukesään osui myös Juho Narsakan syväluotaava Kulttuuritoimituksen arvio teoksesta Talouskuri tuli Suomeen. 

Mitä olemme lukeneet?

Huhtikuussa Nature-lehdessä julkaistiin uusi tutkimus ilmastonmuutoksen talousvaikutuksista, “The economic commitment of climate change”. Tämän tutkimuksen tarkastelu on huomattavasti aiempaa hienojakoisempaa ja sen tulokset maalaavat aiempaa synkemmän kuvan. Kuten otsikko kertoo, se arvioi ilmastonmuutoksen negatiivisia taloudellisia vaikutuksia, joihin on jo “sitouduttu” (committed) – toisin sanoen nämä vaikutukset ovat suunnilleen samankaltaisia vuosisadan puoliväliin mennessä riippumatta valitusta päästöpolusta. Sen jälkeen kuitenkin negatiiviset vaikutukset riippuvat radikaalisti siitä, mikä päästöpolku valitaan. Sopeutumistoimilla vahinkoja voidaan lieventää, mutta yksinään ne eivät tietenkään riitä. Lämpenemisen hillitseminen kahteen asteeseen tai alemmas pitäisi taloudelliset haittavaikutukset kurissa yllä mainitulla arvioidulla tasolla.

Tutkimuksessa arvioidaan, että koko maailmantaloutta tarkasteltaessa ilmastonmuutos aiheuttaa 19% tulojen menetyksen (arvioväli 11–29%) vuosisadan puoliväliin mennessä verrattuna tilanteeseen, jossa ilmastonmuutos ei olisi käynnissä. Tämä ei siis tarkoita, että tämänhetkiset tulot kutistuisivat viidenneksellä (tuollainen virheellinen luenta on näkynyt valitettavan useissa mediajutuissa).

Jo nyt tällä aikavälillä ilmastonmuutoksen haitat ovat kuusinkertaisesti suuremmat kuin arviot kustannuksista, jotka syntyisivät ilmastonmuutoksen pitämisessä 2°C ylemmän “turvarajan” alla. Ja kuten on arvattavissa, pahimmat vaikutukset kohdistuvat lähempänä päiväntasaajaa oleviin alueisiin, jotka ovat keskimäärin köyhempiä ja vähemmän historiallisesti vastuussa ilmastonmuutoksesta. Konkreettisesti tämä tarkoittaa 38 biljoonan dollarin vuosittaisia haittavaikutuksia vuonna 2049 (suhteessa siis fiktiiviseen maailmaan, jossa ilmastonmuutosta ei olisi). Arvio on merkittävästi aiempia tutkimuksia suurempi. 

Vaikka tutkimuksessa mainitaan mahdolliset positiiviset vaikutukset korkeammilla leveysasteilla, syytä huolettomuuteen ei kuitenkaan ole missään. Tutkijoiden mukaan vaikutukset on nimittäin varmasti aliarvioitu, sillä niihin ei ole laskettu mukaan nopeita lämpöaaltoja, merenpinnan nousua, trooppisia hirmumyrskyjä, erilaisia keikahduspisteitä, tai monenlaisia vaikutuksia ekosysteemeihin ja ihmisten terveyteen. Tutkimus ei myöskään arvioi vaikutusten “ylivuotoa” alueelta toiselle esimerkiksi kaupankäynnin kautta. Tarkastelu onkin hyvin konservatiivinen ja rajautunut tiettyihin vaikutuksiin, jotka aiheutuvat vain lämpenemisestä ja sadannan muutoksista. Tarkastelussa ovat työn ja maatalouden tuottavuus, tuotantoheilahtelut, tulvavahingot ja työvoimaan vaikuttavat terveyshaitat (mutta ei kuitenkaan laajempia kansanterveydellisiä terveysvaikutuksia). Juuri siksi onkin hälyttävää, miksi tämäkin arvio on näin korkea.

Journalistisia reaktioita on koottu Carbon Briefin julkaisemaan uutiskoosteeseen.

Atlantin merivirtojen tulevaisuudesta

Ville Lähde kirjoitti helmikuussa BIOS-blogissa uhkaavasta AMOC-järjestelmän muutoksesta, jolla olisi merkittäviä globaaleja ja alueellisia vaikutuksia, myös Suomessa. Tästä aiheesta voi lukea lisää Stefan Rahmstorfin huhtikuisesta artikkelista. Syväluotaava teksti vie AMOC-järjestelmän ymmärtämisen historian äärelle sekä sen muutosten ennustamisen kinkkiseen problematiikkaan. Epävarmuuksien keskellä viesti on selkeä:

“A full AMOC collapse would be a massive, planetary-scale disaster. We really want to prevent this from happening. In other words: we are talking about risk analysis and disaster prevention. This is not about being 100% or even just 50% sure that the AMOC will pass its tipping point this century; the issue is that we’d like to be 100% sure that it won’t. That the IPCC only has “medium confidence” that it will not happen this century is anything but reassuring, and the studies discussed here, which came after the 2021 IPCC report, point to a much larger risk than previously thought.”

BIOS

Tutkimusartikkeli “reaalipoliittisesta ilmastoasiantuntijuudesta” ilmestyi

Tero Toivasen ja Ville Lähteen vertaisarvioitu tutkimusartikkeli “Reaalipoliittinen ilmastoasiantuntijuus ilmastotoimien estäjänä” ilmestyi uusimmassa Tiede & edistys -lehden numerossa. Artikkelissa tarkastellaan, miten ilmastoasiantuntijat voivat päätyä yllättävään rooliin, pönkittämään ilmastoestämistä. Tutkimuskohteena on Petteri Taalaksen (WMO/Ilmatieteen laitos) ja Mika Anttosen (St1) ilmastovaikuttaminen Suomessa. Kummatkin ovat saaneet poikkeuksellisen näkyvän asiantuntija-aseman suomalaisessa ilmastojulkisuudessa.

Sekä Taalas että Anttonen tunnustavat ilmastonmuutoksen vakavuuden ja fossiilisten polttoaineiden vähentämisen tärkeyden. Kumpikin on myös vastustanut ilmastodenialismia. Heidän tapansa kehystää ilmastokriisi tukevat kuitenkin monilta osin ilmastoestämistä. Ilmastoestäminen on ilmastokieltämistä tai -viivyttelyä kattavampi käsite, joka kuvaa laajasti ilmastotoimia kyseenalaistavaa toimintaa. Ilmastoestämistä voi päätyä tukemaan myös sitä tarkoittamatta, jos esimerkiksi asiantuntijan lausunnot otetaan julkisuudessa haltuun ilmastotoimien vastustamista tukemaan.

Artikkeli tutkii Taalaksen ja Anttosen ilmastovaikuttamista tapaustutkimuksena, joka mahdollistaa laajemman, reaalipoliittiseksi ilmastoasiantuntijuudeksi kutsutun ilmiön syvemmän ymmärtämisen. Reaalipoliittiselle ilmastoasiantuntijuudella tulee yhteiskunnallinen tilaus, kun vaatimukset tiukemmasta ilmastopolitiikasta kohtaavat voimakkaan vastareaktion. Tässä tilanteessa reaalipoliittiset ilmastoasiantuntijat päätyvät kyseenalaistamaan syvemmän yhteiskunnallisen muutoksen tarpeen, vierittävät vastuuta muualle, vahvistavat tieteiden välisiä hierarkioita sekä vähättelevät kansalaisryhmien ilmastotoimintaa.

Reaalipoliittisen ilmastoasiantuntijuuden analyysin valossa artikkeli kysyy, millaista ilmastoasiantuntijuutta aikamme vaatisi. Miten estetään, että asiantuntijoiden lausuntoja ei käytetä tukemaan ilmastoestämistä sellaisten toimijoiden toimesta, jotka tähtäävät ilmastotoimien hidastamiseen tai pysäyttämiseen?

Ville ja Tero esittelivät työtään kansainvälisessä NESS-konferenssissa Turussa 4.-6.6. ja Helsingissä Tekstin talolla 11.6. järjestetyssä tilaisuudessa “Metsä vastassa” he keskustelivat aiheesta Tuija Kokkosen kanssa. Samassa Tiede & edistys -lehden numerossa ilmestynyt Kokkosen essee käsittelee vuonna 2010 alkanutta Ei-ihmisten esitystä, jossa pääosaan nousevat ei-ihmisiltä ja erilaisista ”luonnon” elementeistä ja prosesseista tulevat esitystapahtuman impulssit, aloitteet ja toiminta. 

Englanninkielinen essee irtikytkennästä

Ville Lähteen essee “Decoupling” ilmestyi australialaisessa Aeon-lehdessä. Essee kokoaa BIOS-tutkijoiden pitkää työtä irtikytkennän tematiikan ympärillä (ks. täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä) ja yhdistää sitä kriittiseen käsitteellisten kamppailujen ja retoriikan tarkasteluun, joka on ollut Lähteen työn pitkiä juonteita. Esseessä nostetaan esiin lukuisia kärkeviä kannanottoja irtikytkentää koskevassa keskustelussa sekä tapoja ohipuhua aiheesta. Lähde nostaa esiin keskustelusta liian usein puuttuvan näkökulman luonnonvarojen käytön ja taloudellisen toiminnan suhteesta.

“Economic growth all over the world is still strongly coupled with growing material consumption. Modern life has not ‘dematerialised’ with the promise of paperless offices, with internet and with the growing service economy. What’s more, ‘externalisation’ of resource use is still a fact of life. It is not analogous with the case of climate emissions. This makes sense: importing fruit and coffee from water-scarcity areas still uses up water; stuff produced with cleaner energy still needs raw materials.

This is why answers to the question ‘Is decoupling happening?’ can diverge radically depending on what environmental metric you are using and in which part of the world you are. And there is still the other question: ‘Is it happening fast enough?’ If not, the question arises whether it could happen faster without the growth imperative.”

BIOS-blogissa “faktaoptimismista”: Hannah Ritchien teos puntarissa

Tiedeviestijä ja faktantarkistaja Hannah Ritchie on varmasti tuttu monille BIOS-uutiskirjeen lukijoille, sillä olemme suositelleet useita hänen oman uutiskirjeensä tekstejä. Our World in Data -sivuston aktiivina kunnostautuneen Ritchien kirja Not the End of the World on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota, ja Ville Lähde syventyi siihen kriittisesti toukokuisessa blogikirjoituksessaan. Lähde tarkastelee sekä Ritchien esittämiä faktoja että ennen kaikkea tämä tapaa kehystää niitä vahvan optimismin ja pessimismin erottelun ympärille. 

“Ritchie toistelee, miten äärimmäisellä maailmanlopulla pelottelu (ihmislaji tuhoutuu, luonto tuhoutuu, kaikki meni) on väärin ja faktuaalisesti erheellistä. Tietysti se on, samoin kuin on karkea puhe ihmisyydestä “luonnon virheenä” tai “viruksena”. Mutta tulevaisuus voi silti näyttää ihan tarpeeksi pahalta, vaikka maailma ei kirjaimellisesti loppuisikaan. Monet ihmiset oletettavasti toimivat, koska he haluavat välttää pahimman. Suuttumus siitä, että politiikassa ja taloudessa ei toimita tarpeeksi nopeasti (tai että ympäristötoimia aletaan yhä voimakkaammin vastustaa), voi olla synkkämielistä mutta päättäväistä. Ritchien retoriikassa esimerkiksi tiukkoja sanankäänteitä käyttävä António Guterres asettuu tuomiopäivän julistajien laariin. Ritchie varmasti sanoisi, että ei hän tätä tarkoita, ja näin varmasti on, mutta juuri siksi pitäisi välttää karkeasti ihmisiä lokeroivia psykologisia yksinkertaistuksia. Kun Ritchie haluaa vähentää eri “koulukuntien” välisiä kiistoja ja kehottaa kaikkia puhaltamaan yhteen hiileen, ei kannata vieraannuttaa ihmisiä, mutta niin hän tekee, varmasti tahtomattaan.” 

BIOS äänessä

Ritchien kirjaa käsiteltiin myös BIOS-podcastissa “12 käsitettä maailmassa”. Ensin toukokuussa puhuttiin “peritystä tilanteesta”: elämme historiallisesti perityssä ja kerrostuneessa maailmassa, jossa hyvässä ja pahassa kaikki lähtee nykytilanteesta. Mitä tämän ottaminen tosissaan tarkoittaa ympäristöajattelulle? Kesäkuisessa jaksossa “Kehitys ja edistys” kaivauduttiin modernin edistysajattelun juurille ja tutkittiin, mitä yhteyksiä sillä on vuosisatojen takaisiin ajatuksiin ja millä tavoin se on omaleimaista. Ritchien ja muiden “faktaoptimistien” tai “dataoptimistien” ajatuksia tarkasteltiin edistusajattelun valossa. Ville ja Tere tarkastelivat yhä uudestaan esitettyä väitettä, että kaikki menee koko ajan paremmin ja että elämme historiallisesti parasta aikaa. Tähän pohjaten he kritisoivat yksioikoista optimismin ja pessimismin vastakkainasettelua.

Radio Fiskars esitti Tere Vadénin luennon “Fossiilikapitalismin nykytilasta” sekä sen jälkeisen J. K. Ihalaisen juontaman yleisökeskustelun. Paavo Järvensivu esitti kutsutun kommentaarin professori Robert Constanzan vieraillessa STN-hankkeiden SISU ja Biodiful yhteisessä tilaisuudessa Puistokatu 4:ssä. Paavo vieraili myös Eväitä ajatteluun -podcastissa puhumassa työstä yhteiskunnallisen aineenvaihdunnan murroksessa. Tellervo Ala-Lahti taas keskusteli Vanhan mantereen tulevaisuus -podcastissa vihreästä siirtymästä.

Muuta toimintaa

Ville oli mukana Kestävän tulevaisuuden opinvirta -hankkeen laatimassa Lukioiden kestävyystiekartastossa osiolla “Koulu ekologisessa jälleenrakennuksessa”. Ville osallistuu myös 27.6. klo 17.00–17.45 hankkeen järjestämään keskusteluun Porin SuomiAreenassa.

Paavo Järvensivu taas oli yhtenä lukuisista haastatelluista tutkijoista Yhden pallon visiot -hankkeessa, joka yhdistää taidetta ja tiedettä tulevaisuuden kuvittelussa. Ylen kesäkuisessa jutussa Paavo esitti näkyemyksensä siitä, miksi ilmastonmuutos ei juuri näy vaalikeskustelussa: “Me keskitymme kansana nyt leikkaamiseen ja säästämiseen. Se on oikeastaan niin yksinkertaista.”

Helsingin Sanomien huhtikuisessa jutussa Paavo kommentoi teollisuuspolitiikkaa. Eurooppalaisessa keskustelussa teollisuuspolitiikkaa on kaavailtu erityisesti ekologisen kestävyysmurroksen toteuttamiseksi ja geopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Paavo muistutti, että kehysriihen veroedut uusille vihreille investoinneille on yksi pieni osa mahdollista teollisuuspolitiikan kokonaisuutta kansallisella tasolla. Jos – ja vain jos – valintakriteerit ovat hyvät, se on askel oikeaan suuntaan. Vihreistä investoinneista on tehtävä houkuttelevia suhteessa ei-vihreisiin investointeihin ja toimintaan.

Teollisuuspolitiikka jää kuitenkin väistämättä hyvin vajavaiseksi, jos teollisuuden uudistumisesta ei ole parhaaseen tietoon nojaavaa kansallista tilannekuvaa ja sen mukaista poliittista visiota. Yksittäiset sektorit ylittävien, loikkauksenomaisten tulevaisuuspolkujen luominen on tietopohjan ja ohjauksen suhteen varsin vaativa tehtävä. Näitä hallinnon kykyjä on rakennettava määrätietoisesti, jos tavoitteena on uudistaa taloutta Suomen omista vahvuuksista käsin ja ennakoiden.

BIOS-ekonomisti Jussi Ahokas oli haastateltavana Mimmit sijoittaa– sivustolla. Jussi peräänkuulutti parempaa talouskeskustelua, sillä ilmapiiri on mennyt yhä huonompaan suuntaan:

“Tämä liittyy osaltaan siihen, että talouskeskustelustakin on tullut osa identiteettipolitiikkaa ja niin sanotun kulttuurisodan kenttä. Jos vastapuolta ei kuunnella eikä omia ajatuksia haasteta koskaan, mikään yhteiskunnallinen keskustelu ei voi olla hyvää ja hedelmällistä.”

Lopuksi

BIOS onnittelee Johannes Roviomaata vuoden freelancejournalistin tittelistä! Johannes tuli tutuksi Hyvän sään aikana -kirjaprojektissa, ja hänen työnsä on ilahduttanut meitä tasaisesti näinä vuosina. Onnea myös Elina Koivistolle ja Maiju Suomelle, joiden Alusta-paviljonki sai Suomen arkkitehtiliiton tunnustuspalkinnon. 

Kesäkuussa kuultiin surkeita uutisia, kun Ulkoministeriö ilmoitti lopettavansa rahoitusinstrumentin, joka on ollut mm. Finnwatchin tärkein rahoitusmuoto. Finnwatch kaipaa kipeästi kansalaisten tukea tärkeälle työlleen.

Kesälukemiseksi suosittelemme Lauri Finérin oivallista analyysiä “bidenomicsista” sekä aiheeseen liittyen Javier Blasin oivallista mutta synkkänäkymäistä kirjoitusta fossiilitalouden sitkeydestä. Joah Gabbatiss kirjoittaa Carbon Briefissä siitä, miten osa köyhemmille ja haavoittuville maille luvatusta ilmastorahoituksesta on vain uudelleen luokiteltua kehitysapua, ei siis uutta tukea. Faktabaari luotasi eurovaaliehdokas Eija-Riitta Korholan ilmastoväitteitä.

Välillä on kuitenkin hyvä lukea jotain ihan muuta. Jos kaipaa äimistystä, elämän tutkimus paljastaa koko ajan kaikenlaista. Elämän historiassa äärimmäisen harvinainen tapahtuma, pieneliön muuttuminen toisen eliön soluelimeksi, dokumentoitiin vasta neljännen kerran. Tämäkään ei tapahtunut ihan äskettäin vaan noin 100 miljoonaa vuotta sitten, mutta elämän syvässä historiassa tämä on eilispäivää. Maapallon magneettikentän luhistuminen satoja miljoonia vuosia sitten saattoi olla käänteentekevä elämän kehitystä uuteen suuntaan sysännyt tekijä. Ja jotkut bakteerit puuhaavat jotain tyystin kummallista.