2.11.2021
BIOS-podcast-sarja: Metsäsektorin ekologinen siirtymä Tässä podcast-sarjassa pureudumme erityisesti siihen, miten metsien käyttö vaikuttaa ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteisiin ja miten metsäteollisuus voisi sopeutua nopeasti muuttuviin ekologisiin ja yhteiskunnallisiin reunaehtoihin.

Sarjan jaksot tähän mennessä:

Ilmastonmuutos, luontokato ja muut ekologiset kriisit etenevät kiihtyvällä tahdilla. Päästövähennystavoitteista on jääty pahasti jälkeen ja paine ympäristötoimien kiihdyttämiseksi kasvaa. Lähivuosina on odotettavissa nopeasti tiukkenevia säädöksiä sekä ekologisten järjestelmien heikkenemisen laukaisemia yhteiskunnallisia kriisejä ja markkinahäiriöitä.

 

BIOS-tutkimusyksikkö on toiminnassaan pyrkinyt suuntaamaan suomalaisen yhteiskunnan huomiota ekologisen kriisin tuottamaan valtaisaan toimintaympäristön muutokseen. Tässä podcast-sarjassa pureudumme erityisesti siihen, miten metsien käyttö vaikuttaa ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteisiin ja miten metsäteollisuus voisi sopeutua nopeasti muuttuviin ekologisiin ja yhteiskunnallisiin reunaehtoihin. 

Yhä tiukempien päästörajoitusten maailmassa on selvää, että myös energia- ja resurssi-intensiivisen metsäteollisuuden on kehitettävä toimintatapojaan ja minimoitava toimintansa ympäristövaikutukset. Biopohjaisten raaka-aineiden saatavuus on rajallinen, eikä niitä riitä kaikkiin suunniteltuihin käyttökohteisiin.

Suomi on harvaan asuttu, kehittynyt ja vakaa, kohtalaisen tuulinen ja hyvin metsää kasvava maa, jossa on runsaat makean veden ja maaperän varannot. Mitä meidän itse asiassa kannattaisi tuottaa näistä lähtökohdista? Miten voimavaramme voitaisiin suunnata tehokkaasti globaalin ekologisen kriisin pysäyttämiseksi? 

Voisimmeko tuottaa ratkaisuja, joita koko maailma juuri nyt tarvitsee? Voisivatko ekologiset ja taloudelliset tavoitteet tukea toisiaan? 

Olisiko mahdollista toteuttaa Suomeen teollisuuden eri sektorien välisellä yhteistyöllä vähähiilisiä ekosysteemejä, jotka houkuttelisivat investointeja kaikkialta maailmasta?

Voisiko siirtymän tieteeseen pohjaava suunnittelu mahdollistaa tulevaisuuspolkuja, joissa tiukentuvat päästövähennystavoitteet jopa nostaisivat metsien ja metsäteollisuuden arvoa ja työllistävyyttä?

Kutsumme joukon metsäsektorin johtavia tutkijoita, päättäjiä, kehittäjiä ja visionäärejä keskustelemaan näistä ja monista muista metsistään elävän maan tulevaisuuden kannalta keskeisistä kysymyksistä uuteen BIOS-podcast-sarjaan. Toteutamme kaikkiaan kymmenen podcast-jaksoa, jokainen kestoltaan noin tunnin. Podcastit lähetetään syksyn ja talven 2021-2022 aikana.

Podcast-sarja toimii myös uudenlaisena tutkimustyökaluna ja tutkimuksen kohteena. Se yhtä aikaa esittelee tutkimustuloksia ja luo uutta tutkimusaineistoa, yhdistäen tieteeseen perustuvan kriittisen ajattelun ja teollisiin tulevaisuusnäkymiin liittyvän luovan ajattelun. Kokeilemme, mitä tutkimuksen, teollisuuden ja politiikan välinen podcast-muotoinen dialogi voi saavuttaa. Voisiko se toimia niin kutsutun institutionaalisen työn uutena muotona, joka kannattelee kriittistä ja luovaa yhdessä ajattelua, muokkaa suomalaista metsään ja teollisuuteen liittyvää jaettua mielenmaisemaa ja mahdollistaa uusia avauksia?

1. jakso: Tilannekuva (Sampo Soimakallio, Tuomo Kalliokoski)

Ensimmäinen jakso julkaistiin 2. marraskuuta 2021. Jaksossa muodostetaan  tilannekuva metsäsektorin olosuhteista erityisesti ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Podcast-isäntä Antti Majavan vieraana kävivät SYKE:n Luonnonvarojen kestävän käytön yksikön päällikkö ja Koneen Säätiön apurahatutkija Sampo Soimakallio ja Ympäristöministeriön ilmastoyksikön maankäyttösektorin ilmastotoimista vastaava neuvotteleva virkamies Tuomo Kalliokoski, jotka keskustelivat seuraavista aiheista:

  • Mitä EU:n uudet ilmastotavoitteet tarkoittavat metsäteollisuudelle? 
  • Paljonko puuta voidaan kestävyystavoitteiden puitteissa käyttää?
  • Miten tavoite puun käytön lisäämisestä vaikuttaa Suomen kasvihuonepäästötaseeseen? 
  • Millaisia taloudellisia vaikutuksia puun käytön lisääminen potentiaalisesti aiheuttaa eri sektoreilla?
  • Mitä vaihtoehtoja puun käytön lisäämiselle olisi tarjolla?

Kalliokoski kiteyttää tutkimustietoa ja EU-komission linjauksia seuraavasti:

”Metsäteollisuuden toimintaedellytykset ovat edelleen olemassa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kasvu ei voi kuitenkaan enää perustua resurssin käytön lisäykseen, vaan lisäarvon täytyy tulla muuta kautta.”

Soimakallion näkemyksen mukaan toimintaympäristö muuttuu laajasti:

”Suomen metsiä ei ole tähän mennessä hoidettu siksi, että ilmastonmuutosta hillittäisiin, vaan ihan muut tavoitteet mielessä. Nyt, kun ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet tulevat kuvioon mukaan, se voi aiheuttaa jännitteitä. Tilanne on kuitenkin pakko hyväksyä.”  

Molemmat keskustelijat olivat huolissaan uusista metsien inventointitiedoista, joiden mukaan metsien kasvu on heikentynyt. Soimakallion mukaan vaikutukset voivat ulottua laajalle:

”Kun nämä tiedot viedään arvioon siitä miten puuston kasvu kehittyy tulevaisuudessa, niin todennäköisesti tulee muuttamaan aikalailla hakkuumahdollisuusarvioita ja alentamaan arviota nykyisestä hiilinielusta, hiilineutraaliustavoitteista ja siitä miten nielut tulevaisuudessa kehittyvät.”

Keskustelijat arvioivat monimuotoisuustavoitteiden huomioimisen EU- linjausten mukaisesti entisestään pienentävän hakkuumahdollisuuksia.

Myös lyhytkestoisten biotuotteiden ja bioenergian perusteeton tulkinta hiilineutraaleiksi koettiin asiaksi, johon EU tulee yhä tiukemmin puuttumaan. Tuomo Kalliokosken mukaan myös EU:n kestävän rahoituksen kriteeristö kehittyy ja muutosten vaikutuksia metsäsektoriin olisi tärkeää analysoida varsinkin yrityksissä, jotka haluavat mukaan kestävän rahoituksen mekanismiin. 

Kalliokoski kuvaa EU:n Fit For 55 tavoitetta varovaiseksi ja tasapuolisuuteen pyrkiväksi:

”Tavoite on selkeä kiristys kunnianhimoon, mutta tieteen valossa olisi ollut perusteltavissa vielä tiukempi tavoite. Tavoitteet ovat nollasummapeliä: jos tarvittavia päästövähennyksiä ei saada joltakin sektorilta, ne täytyy saada jostain muualta.” 

Molemmat keskustelijat toivoivat nykyistä tarkempaa eri päästövähennyskeinojen ja niiden kustannusten vertailua. 

Kalliokoski ja Soimakallio evästivät podcast-sarjan seuraavia jaksoja toiveella, että myös metsäteollisuuden edustajat osallistuisivat keskusteluun tiedeyhteisön ja EU-komission linjauksista. 

2. jakso: Metsäteollisuus tarvitaan mukaan energiaverkon tasapainottamiseen (Pekka Passi, Eemeli Tsupari)

Joulukuun alkuviikolla sähkön tuntihinta pohjoismaisessa sähköpörssissä on noussut hetkellisesti huimalle yli 50c/kWh tasolle. Hintapiikki on lähes kymmenkertainen sähkön pitkän aikavälin hintatasoon nähden ja viikon keskihinta on sekin moninkertainen vuoden takaiseen nähden. Kuitenkin vain viikko sitten sähkön hinta käväisi nollilla. 

Sarjan toisessa osassa Vatajankoski OY:n toimitusjohtaja Pekka Passi ja VTT:n johtava tutkija Eemeli Tsupari ruotivat energiamarkkinoiden tilaa, sähkön hintavaihteluiden syitä ja metsäteollisuuden roolia ilmastotavoitteiden myllertämässä toimintaympäristössä.

Keskustelijoiden mukaan energiamarkkinoita heiluttelevat tuulivoiman nopean yleistymisen rinnalla sääilmiöt sekä kaasun ja erityisesti päästöoikeuden hinnan ennakoitua paljon nopeampi nousu.

Keskustelijat ovat samaa mieltä siitä, että hintaheilahtelut ovat paitsi riski, myös mahdollisuus, joka olisi syytä ottaa nykyistä vakavammin myös teollisuudessa. Systeemitasolla olisi otettava nopeasti käyttöön kysyntää ja tarjontaa tasaavia teknologioita ja toimintamalleja.

Raskas teollisuus on tottunut tuottamaan tasaista tuotantoa. Teollisuudessa voisi olla hyviä kysyntäjoustomahdollisuuksia, mutta jos niitä ei hyödynnetä menetetään yksi oleellinen työkalu energiamarkkinan kokonaisuuden hallinnasta. Energiaverkon tasapainottaminen on kuitenkin ns. miljardin dollarin kysymys. -Eemeli Tsupari

Vastuu joustosta lykätään sähkön myyjälle. Preemio, joka spotti-hinnan päälle lyödään tulee varmasti kasvamaan. Jossain kohtaa tulee kysymys, että kannattaisiko teollisuuden itse tuottaa joustoa ja ottaa hyöty itselleen. -Pekka Passi

Metsäteollisuus käyttää Suomessa yli 60% kaikesta teollisuudessa kuluneesta energiasta, noin 65% kaikesta uusiutuvasta energiasta ja neljänneksen koko Suomen kokonaisenergiankulutuksesta.

On selvää, että jos joku osa kulutuksesta jää jouston ulkopuolelle, nousevat jouston tai sen puutteen kustannukset muille osapuolille korkeammaksi. Metsäteollisuuden näkökulmasta aika paljon rahaa voi jäädä pöydälle, jos joustomarkkinoille ei lähdetä. -Pekka Passi

Metsäteollisuuden tuotteiden nykyinen painopiste on lyhytkestoisissa tuotteissa ja tuotantoprosessiin tarvittava energia tuotetaan puubiomassasta. Uudet EU -linjaukset edellyttävät lähivuosina puuraaka-aineen käytön painopisteen siirtämistä pitempään hiiltä sitoviin tuotteisiin. Keskustelijat näkevät, että biopohjaisten päästöjen ilmastovaikutusten, sekä metsien hiilinielujen mahdollinen hinnoittelu voi vaikuttaa merkittävästi metsäteollisuuden toimintalogiikkaan. 

On suljettu mekaanisen massan valmistukseen perustuvia tehtaita ja uudet sekä suunnitteilla olevat tehtaat perustuvat kemialliseen puunjalostukseen, jossa suurempi osa puun hiilestä päätyy ilmakehään. Tämä trendi on ristiriitainen tavoitteeseen rajoittaa biopohjaisen tuotannon hiilipäästöjä. On kuitenkin mahdollista, että myös biomassojen polttamisen päästövaikutukset tullaan jatkossa tarkemmin huomioimaan. -Eemeli Tsupari

Riskien rinnalla haastateltavat näkivät merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia uusissa tuotteissa ja energialiiketoiminnassa. Teollisuuden energiankulutusta voitaisiin oleellisesti vähentää teollisten lämpöpumppujen laajamittaisella käytöllä ja vähähiilistä tuulisähköä voitaisiin tuottaa tuottaa metsätalousmaalla. Myös hukkalämpöjen hyödyntäminen, vetytalous ja erilaiset varastoitavat biopohjaiset jakeet, joita voidaan käyttää energian kulutuspiikkien tasaamiseen, nähtiin potentiaaliseksi.

Valtavan paljon mahdollisuuksiahan tämä energiamurros tuo, nimenomaan hyötyminen sähköistymisestä ja sähkön hinnan vaihteluista, kysyntäjoustosta, erilaisista bioenergiavarastoista ja korkean lisäarvon tuotteista, myös energiatuotteista, sen sijaan, että ligniini poltetaan suoraan mustalipeän mukana kuten nykyisin. -Eemeli Tsupari 

Haluaisin nähdä selvän mahdollisuuden Suomelle siinä, että toimimme muuttuvassa toimintaympäristössä joustavammin ja ketterämmin kuin muut. Toivoisin, että kaikki teolliset ja kaupalliset toimijat olisivat hereillä ja varautuisivat ajoissa markkinamuutoksiin. Kyllä tässä niin isoista trendeistä ja voimista puhutaan ilmastonmuutokseen liittyen, että niitä on turha lähteä vastustamaan. Myös tuotteiden ja metsämaan hiilinielujen vahvistaminen on nousemassa taloudelliseksi prioriteetiksi. Tuotantoprosesseja olisi syytä alkaa kehittämään suuntaan jossa puun polttaminen minimoituu. -Pekka Passi

3. jakso: Metsäteollisuuden painopiste pitkään hiiltä sitovaan korkean lisäarvon tuotantoon (Jakob Donner-Amnell, Niklas von Weymarn)

Päästöoikeuksien ja energian hinnat ovat nousseet tasolle, jonka vielä alkusyksystä arvioitiin toteutuvan vasta vuoden 2030 jälkeen. EU:n ilmasto- ja metsälinjaukset sekä LUKE:n julkaisemat tiedot Suomen metsien vuosikasvun heikkenemisestä eivät todennäköisesti mahdollista hakkuiden kasvattamista nykytasolta. Miten metsäteollisuus vastaa tähän nopeaan toimintaympäristön muutokseen ja tuottaa vähemmällä raaka-aineen käytöllä enemmän lisäarvoa?

BIOS:n Metsäpodcastin kolmannessa jaksossa ovat keskustelemassa Jakob Donner-Amnell, yhteiskuntatieteelliseen metsäsektorin tutkimukseen ja metsäsektorin kehityksen ennakointiin erikoistunut tutkija Itä-Suomen yliopistosta sekä Niklas von Weymarn, Metsä Groupin innovaatioyhtiö Metsä Springin toimitusjohtaja.

Molemmat keskustelijat painottivat siirtymää kohti korkeamman jalostusarvon tuotantoa:

Metsämateriaalia ei voi käyttää enempää, vaan arvonlisän täytyy perustua tehokkaampaan raaka-aineen käyttöön ja korkeampaan arvonlisään. Ei siitä ole kyse, että pakkausten tai wc-paperin tarve häviää, mutta niiden osuus alan arvosta saattaa käytön tehostuessa pienentyä, ja pitempään hiiltä sitovien tuotteiden osuus kasvaa. -Jakob Donner-Amnell

Nyt ollaan aika lähellä sitä enimmäismäärää, mitä metsästä voi ottaa puuta, eli nyt pitäisi seuraavat kymmenen vuotta yrittää nostaa puun jalostamisesta saatavaa arvonlisää. Puuta ei riitä kaikkien fossiilipohjaisten energiatuotteiden korvaamiseen, mutta ei sitä myöskään riitä kaikkien muovien tai tekstiilituotteidenkaan korvaamiseen. Puu on hyvin rajallinen raaka-aine ja kyse on siitä, miten Suomi löytää ne käyttökohteet, joissa puupohjaisen tuotannon kilpailukyky on oikeasti olemassa. Suomessa olisi mietittävä miten arvonnousu tietystä määrästä puuta saadaan taas kasvu-uralle.  -Niklas von Weymarn

Metsäteollisuuden rakennemuutokseen kohti uusia korkeamman lisäarvon tuotteita on panostettu viime vuosikymmeninä vahvasti, mutta panostus ei ole tuottanut tulosta. Aasian sellumarkkinan nopea kasvu on johtanut metsäteollisuuden tuotannon painopisteen siirtymiseen (entistä) alhaisemman jalostusarvon tuotantoon, kuten kartonkiin ja selluun. 

Metsäteollisuus on tavallaan suuruutensa vanki. Kun päätuotteiden liikevaihto on miljardeja, niin siihen kokoluokkaan pääseminen ei ole helppoa uusilla tuotteilla. Hyvä esimerkki on ligniini, joka on molekyylinä monitahoinen. Muoviteollisuus lähtee nykyisellään yhdestä molekyylistä liikkeelle, eikä niin vain taivu uuteen maailmaan. -Niklas von Weymarn

Keskustelijat näkivät nykyisellään hyvin kannattavan sellu- ja kartonkituotannon näkymät riskialttiina. Kysyntä ei ehkä jatkossa enää kasva, tuotantoa voi siirtyä Aasiaan. Myös ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden kiristyminen vaikuttaa keskeisesti toimintaympäristöön.

Pidän aivan selvänä että hiilensidonnasta ja päästöjen välttämisestä tulee viiden tai alle kymmenen vuoden sisällä merkittävää liiketoimintaa niin metsänomistajalle kuin teollisuudellekin. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on yhtä iso kysymys kuin ilmasto, eikä tätäkään voi ohittaa maailman metsävarannon käytössä. -Jakob Donner-Amnell

Keskustelijat myös painottavat metsien käytön suunnittelua tieteelliseltä pohjalta.

Meidän pitää varmistua siitä, että puuraaka-aineen käyttö on kestävällä pohjalla, ymmärryksen pitää pohjata faktaan ja toimenpiteet pitää suunnitella yhdessä tiedeyhteisön kanssa. Huomiota tulisi yrittää kohdistaa puupohjaisista fyysisistä tuotteista rinnalle rakennettaviin palveluihin ja muun muassa digitalisaation synnyttämiin mahdollisuuksiin. -Niklas von Weymarn

4. jakso: Hiilen hinnoittelu (Raisa Mäkipää, Hanna-Mari Ahonen)

EU on asettanut hiilinieluille 310 miljoonan tonnin tavoitetason ja EU:n ympäristövaliokunnan pääneuvottelija Ville Niinistö kertoi 20. 12. Helsingin Sanomien haastattelussa pyrkivänsä kasvattamaan maankäyttösektorin nielutavoitetta 490 miljoonaan tonniin. Suomen osalta tämä tarkoittaisi nielutavoitteen nostoa 17.8 miljoonasta noin 30 miljoonaan tonniin. Niinistön aloite saa laajasti tukea ilmastotieteilijöiltä.

Maankäyttösektorin hiilinielut ovat Suomessa kuitenkin korkeiden hakkuutasojen takia pienentyneet ja metsien kasvun heikkeneminen voi pienentää niitä entisestään. 

BIOSin Metsäpodcastin neljännessä jaksossa keskustellaan metsien ja maaperän hiilivirroista ja mahdollisuudesta tukea hiilensidontaa ulottamalla hiilen hinnoittelu myös maankäyttösektorille. Vieraina ovat ympäristötaloustieteilijä  ja hiilimarkkinoiden asiantuntija Hanna-Mari Ahonen Perspectives Climate Groupista ja maankäyttösektorin päästövähennysmahdollisuuksiin sekä hiilinielujen lasketaan  perehtynyt tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta.

Kumpikin keskustelija näkee metsien ja maaperän hiilensidonnan roolin keskeiseksi päästövähennystavoitteiden kannalta:

Globaalisti tavoitteena on saada päästöt ja poistot(nielut) tasapainoon. Nollapäästöihin tai varsinkaan hiilinegatiivisuuteen ei päästä millään ilman poistoja. Päästöjen hillinnän viivästyessä pidän poistoja koko ajan tärkeämpinä. -Hanna-Mari Ahonen

Suomen hiilineutraaliustavoite on mahdollista saavuttaa vain, jos meillä on nieluja. Päästökauppasektorilla päästövähennykset ovat edenneet nopeasti ja sieltä olisi varmasti opittavaa taakanjako- ja maankäyttösektorilla siitä, että kun hinnoitellaan asioita, saadaan myös tehoa toimenpiteisiin. -Raisa Mäkipää

Suomessa voitaisiin toteuttaa nopeasti ja kustannustehokkaasti merkittäviä päästövähennyksiä esimerkiksi muuttamalla turvemaiden käytön periaatteita:

Maankäyttösektorilta löytyy merkittäviä päästövähennysmahdollisuuksia, ja jonkin verran myös nielujen lisäysmahdollisuuksia. Erityisesti päästövähennysmahdollisuudet ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Ojitetut tai viljelykäytössä olevat turvemaat ovat huomattava päästölähde ja viime vuosina on kehitetty uusia kustannustehokkaita menetelmiä turvemaiden hiilipäästöjen vähentämiseksi

Aivan ilmeistä on se, että ensin pitäisi poistaa kannusteet päästöjä lisäävältä toiminnalta. Nykyisellään viljelijä, joka haluaisi vähentää turvemaiden päästöjä kosteikkoviljelyyn siirtymällä, menettää tuloja. Myös metsätaloudessa tuetaan edelleen turvemaiden ojitusta ja ojien ylläpitoa, joka kasvattaa maaperän päästöjä ravinteisilla turvemailla. Ravinteisilla turvemailla olisi ympäristöllisesti ja myös taloudellisesti kannattavampaa siirtyä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, joka ei vaadi kunnostusojitusta. -Raisa Mäkipää

Maankäyttösektorilla päästöt lasketaan, mutta niitä ei ole hinnoiteltu kuten päästökauppasektorilla, johon teollisuus ja energian tuotanto kuuluvat. Tämä johtaa keskustelijoiden mukaan osaoptimointiin:   

Päästökauppasektorilla hiilelle on hinta, joka ohjaa vähentämään päästöjä siellä missä se on edullisinta. Päästökaupan ulkopuolella, esim maankäyttösektorilla päästöillä ei vielä ole hintaa, eikä päästövähennyksestä tai hiilen sitomisesta palkita. Saastuttaja maksaa -periaate ei toteudu. En näe miten hiilineutraaliuteen tai hiilinegatiivisuuteen päästään, jos kannustimet eivät ole kohdillaan.  

Kun tavoitteena on ilmastopäästöjen ja poistojen tasapaino, ei voida enää katsoa vain puolta taloudesta tai päästölähteistä, vaan kaikkialla pitää etsiä tehokkaita toimenpiteitä, jotka pitää laittaa hintalapun mukaiseen järjestykseen. -Hanna-Mari Ahonen

EU on asettanut  hiilinieluille maakohtaiset tavoitteet. Metsäsektori ei siis joudu maksamaan toimintansa aiheuttamasta hiilinielujen pienenemisestä.

Jos Suomi ei saavuta asetettua  hiilinielujen tavoitetasoa, Suomi eli kaikki me yhdessä maksamme siitä seuraavat kustannukset. -Raisa Mäkipää 

Keskustelijat pitivät vakavana ongelmana päästövähennystavoitteiden ja keinojen kansantaloudellisten vaikutusten analyysin puutetta. 

Tarve toimenpiteiden vertailulle ei ole uusi, mutta Suomessakin puuttuu yhä perustietoja, joiden perusteella voidaan arvioida sitä, miten kunnianhimoinen tavoitteemme saavutetaan, itse asiassa hyvinkin lyhyellä aikavälillä. Toimia vastustetaan usein kustannusten perusteella, ja siksi olisi tärkeää selvittää kaikkien vaihtoehtojen hinta. Toimimattomuus ei ole vaihtoehto eikä siksi mielekäs vertailukohta. -Hanna-Mari Ahonen

Hiilinielujen kohdalla pysyvyyden todentaminen on haastavaa. Turvemaiden ennallistamisen kohdalla kuitenkin kyse on päästövähennystoimista joiden toteuttamisesta maanomistajalla voitaisiin maksaa, ja jotka olisivat sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä ja myöskin todennettavissa. Edullisimmillaan päästövähennyksen hinta on alle 10€/t. -Raisa Mäkipää

Vapaaehtoiseen päästöjen kompensointiin on suuntautumassa valtaisia summia. Metsien hiilensidonnan muodostumista päästökompensaatiokohteeksi jarruttaa kaksoislaskenta, jossa saavutettu hiilinielu lasketaan sekä kompensoivan yrityksen että valtion nielutavoitteiden hyväksi.

Yritysten hiilineutraaliusväittämän tulisi perustua ilmastohyötyihin, joita isäntämaa ei laske omaan tavoitteeseensa. Toki isäntämaakin voi ostaa päästöhyvityksiä ja laskea ne itselleen. Esimerkiksi Espanjalla on järjestelmä, jossa valtio ostaa hyvityshankkeiden tuottamia lisäisiä ja todennettuja ilmastohyötyjä.  Tällöin hyvitysjärjestelmä toimii kansallisena ilmastopolitiikkatoimena, joka auttaa valtiota pääsemään tavoitteeseensa. -Hanna-Mari Ahonen

Keskustelijat toivoivat metsäsektorin pohjaavan jatkossa reiluihin yhteisiin pelisääntöihin ja korkean jalostusarvon tuotantoon:

Tulevaisuudessa metsäteollisuus voisi jauhaa korkean jalostusasteen innovatiivisia tuotteita eli  käytännössä kaikkea sitä hyvää mitä ihminen tarvitsee, mutta pienemmästä puuraaka-aineen määrästä ja tuottaa samalla suuremman arvonlisän kansantaloudelle. Toivoisin buustia investointiympäristöön ja paljon lisää kunnianhimoa metsäteollisuudelle, että uudet hienot innovaatiot saadaan tuotantoon.

Hiiltäsitovan, monimuotoisuutta lisäävän tai vesistöjen tilaa parantavan toiminnan markkinat pitäisi saada toimimaan, niin että maanomistajalle ja työn toteuttajalle saadaan asiallinen korvaus. Tällä hetkellä tämä buusti puuttuu. -Raisa Mäkipää

Hiilipäästön tai sen hiilensidonnan rahallisen arvon tunnistaminen myös metsäsektorilla auttaisi muutosta.  Kaikkea toimintaa, riippumatta sektorista, pitää arvioida sen mukaan, onko se 1,5 asteen tavoitteen mukaista. –Hanna-Mari Ahonen

5. jakso: Metsäsektori ja vetytalous (Jero Ahola, Jyrki Ovaska)

Viidennessä jaksossa keskustellaan vetytalouden ja metsäsektorin yhdistämisestä. Keskustelijoina ovat Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) energiatehokkuusprofessori Jero Ahola ja UPM:n teknologiajohtaja Jyrki Ovaska. Molemmilla on pitkä kokemus vetyteknologian tutkimuksesta ja kehittämisestä niin Suomen kuin EU:n tasolla.

Meidän pitää koko energiajärjestelmän tasolla toteuttaa raju sähköistäminen, kaikki polttaminen pitää minimoida. Tuuli- ja aurinkosähkö on skaalattavissa ja halvinta. Kaikkea ei kuitenkaan voida sähköistää, ja energiaverkkoa pitää balansoida. Vetyä voidaan tuottaa päästöttömästi sekä varastoida ja siirtää isoja määriä edullisesti. Vedyn valmistamisen teknologiat tulevat halpenemaan samoin kuin olemme nähneet aurinko- ja tuulivoiman sekä akkujen kohdalla.   -Jero Ahola

Metsäteollisuudessa on tapahtumassa murros, jossa puuta ei katsota enää vain kuitupoolina vaan kemiallisina komponentteina. Vety on tässä oleellisessa roolissa. UPM:llä on juuri rakenteilla täysin uuden tyyppinen 550 Meur biokemikaalitehdasinvestointi Saksaan, ja mikäli se osoittautuu kannattavaksi kuten uskomme, näemme ison potentiaalin skaalata siitä eteenpäin. – Jyrki Ovaska

Monissa käyttökohteissa, kuten polttoaineissa ja lannoitteissa vety kannattaa yhdistää hiilen tai typen kanssa hiilivedyiksi, ammoniakiksi tai vaikkapa vetyteräkseksi. Metanolista tulee todennäköisesti peruskemikaali, joka käy hyvin monen tyyppiseen tuotantoon.

Tämä luo yhteyden metsäteollisuuden hiilenkiertoon, sillä piipuista vapautuva biogeeninen hiilidioksidi voidaan yhdistää puhtaasti tuotettuun vetyyn, ja hyödyntää uusiin tuotteisiin.

Meillä on hyvät tuuliolosuhteet, paljon biopohjaista tuotantoa sekä ydin- ja vesivoimaa. UPM:n mielenkiinto kohdistuu erityisesti vihreää vetyä ja biogeenisiä CO2 päästöjä hyödyntäviin Power-to-X -teknologioihin, metanoliin, ammoniakkiin ja niistä jatkojalostettaviin tuotteisiin, kuten e-polttoaineisiin, muoveihin ja kemikaaleihin. Metsäteollisuus on kaikista teollisuuden aloista parhaassa asemassa suhteessa näihin uusiin mahdollisuuksiin. -Jyrki Ovaska

Vetytalous voi myös mahdollistaa metsäteollisuuslaitoksille nykyistä merkittävämmän roolin energiaverkon tasapainottajana.

Vetyä tarvitaan energian tarjonnan ja kysynnän joustoihin päivien ja viikkojen tasolla. Jos metsäteollisuudesta tulee suuri vedyn tuottaja ja käyttäjä, ja heillä on isot vetyvarastot, ne sopivat erittäin hyvin myös energiaverkon tasapainottamiseen  -Jero Ahola

Näen ehdottomasti tässä suuria mahdollisuuksia, erityisesti UPM:llä, joka on Suomen suurin sähkön käyttäjä ja toiseksi suurin tuottaja. Toimimme jo nyt aktiivisesti pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, ja vetyvarastot tarjoaisivat merkittäviä uusia liiketoimintamahdollisuuksia. -Jyrki Ovaska

Keskustelijoiden mielestä vihreän sähkön, erityisesti tuulivoiman, saatavuus ja hinta ovat keskeisin tekijä vetytalouden rakentumisessa. 

UPM:n mailla on jo paljon tuulivoimaa ja yhtiö myös ostaa PPA -sopimuksilla tuulisähköä. Vihreän vedyn kustannuksista noin puolet tulee sähkön hankinnasta. Vetyinvestointien toteutumiseksi pitäisi tavalla tai toisella varmistaa niille alle 30€ / MWh sähkön keskihinta. -Jyrki Ovaska

LUT:n selvitysten mukaan Suomeen voitaisiin rakentaa yli 200 TWh tuulivoimaa. Itä-Suomessa kuitenkin puolustusvoimien tutkat rajoittavat merkittävästi rakentamista, eikä ole takeita, että Loviisan ydinvoimala jatkaa. Metsäteollisuutta voisi jatkossa ajatella hiilivirran hallitsijana, jolla on hyvä logistiikka ja joka pystyy keräämään puun ja puun hiilen ja valmistamaan niistä paljon erilaisia tuotteita. Tähän tarvitaan kuitenkin ulkoista halpaa energiaa. Jos sitä ei ole saatavilla, investoinnit menevät todennäköisesti muualle.  -Jero Ahola

Hiilen/päästöoikeuden nopean hinnannousun nähdään vaikuttavan suoraan ja välillisesti myös metsäsektoriin.

Kun fossiilisesesta hiilestä pyritään eroon, jatkossa hiiltä sisältävät tuotteet perustuvat biohiileen tai biohiildioksidiin. Tämä tarkoittaa ettei hiilipitoisia jakeita, kuten mustalipeää, kannata enää polttaa. Päästöoikeuden hinta voi jatkossa olla 300-400€ tonnilta. Samalla myös puun taivaalta sitoman hiilen hinta nousee, mikä nostaa rajusti myös puun hintaa. Tällöin täytyy miettiä, miten puusta saadaan nykyistä suurempi osa arvokkaiksi tuotteiksi. Energia, joka nyt otetaan tehtaille puusta otetaan jatkossa ehkä aurinko- ja tuulisähköstä vedyn kautta tuotantoprosessiin. Hiilitehokkuus nousee keskiöön ja tehtaita joudutaan aika paljon suunnittelemaan uudestaan.  -Jero Ahola

Ligniinin erottamisen sellusta toivoisi yleistyvän. Olemme kehittäneet tähän liiketoimintaa ja saamme uudelta Saksan tehtaalta omaa ligniiniä. Polttoon menee jatkossa puusta vain jäte- ja tähdevirtoja, joille ei ole löydettävissä mitään muuta käyttöä. Myös biogeenisen hiilidioksidin käyttö on keskeisessä roolissa, kun tehdään uusia sähköpolttoaineita. Tämä vaatii hyvää suunnittelua, mutta muutoksissa on onnistuttu aiemminkin. -Jyrki Ovaska

Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että metsäsektorin liikevaihto ja arvonlisä voi vetytalouden avulla kasvaa vaikka raaka-aineiden käyttö ei lisääntyisi. 

Sellun tuotannossa ehkä puolet puun hiilestä käytetään nykyisellään hyödyksi, jos myös toinen puoli pystyttäisiin kääntämään arvokkaiksi tuotteiksi, voi tuotannon arvo kasvaa vastaavasti. -Jero Ahola

Kansallisiin ja EU tason säännöksiin ja verotukseen kaivattiin selkeytystä. 

Tulevaisuus tehdään, ja nähdään. Täytyisi miettiä mitä tulevaisuus tarkoittaa energia- ja materiaalivirtojen osalta Suomessa? Millainen energiajärjestelmä meillä on jatkossa, ja mitä siltä pohjalta täällä kannattaa tehdä? Vedyn tuotannosta vaikuttaa muodostuvan energiamurroksen suurin kysymys. Tarvitaan isoja monialaisia konklaaveja ja mahdollistavaa valtiota viemään kokonaisvaltaista muutosta eteenpäin. -Jero Ahola

On ihan liikaa selontekoja, tiekarttoja ja työryhmiä, joita ei hyödynnetä, eikä viedä toimintaan. Yrityksiltä tarvitaan investointeja ja valtiolta mahdollistavuutta, uskaliaita päätöksiä, tukea innovaatioille ja riskinottoa. Valtio voisi olla mahdollistaja nopean luvituksen ja murrosta tukevan regulaation osalta. -Jyrki Ovaska

 

6. jakso: Metsien monimuotoisuus (Artti Juutinen, Saija Kuusela)

Monimuotoisuuden ja hiilen arvonnousu hyödyttää sekä maailmaa että metsänomistajaa

Metsäpodcastin kuudennessa jaksossa keskustellaan metsien käytön vaikutuksesta metsien monimuotoisuuteen ja vastaavasti monimuotoisuuskadon pysäyttämisen vaikutuksista metsäsektoriin.  Keskustelemassa ovat Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Artti Juutinen ja projektipäällikkö Saija Kuusela Suomen ympäristökeskuksesta.

Taustaa keskustelulle luo erityisesti EU:n uusi biodiversiteettistrategia, joka edellyttää Suomessa mittakaavaltaan merkittävää lisäsuojelua, jonka hintalappu voi Suomen Luontopaneelin mukaan nousta jopa yli kuuten miljadiin euroon. 

Keskustelijoiden mukaan tämä hinta kannattaa kuitenkin maksaa, sillä monimuotoisuuden heikkenemisen kustannukset voivat olla vielä paljon suuremmat. 

Globaalisti luontokadon jatkuminen voi esimerkiksi uhata ruuantuotantoa ja metsätaloutta ja johtaa uusiin pandemioihin. Monimuotoisuus on pohja, joka luo meille resilienssin ja tulevaisuuden turvan.  -Saija Kuusela

Talouden näkökulmasta monimuotoisuuden turvaamista kannattaa jatkaa niin pitkään kun siitä saatavat hyödyt ovat aiheutuvia kustannuksia suuremmat. Lisäsuojelun kustannukset vaikkapa puuntuotannolle on helppo laskea, mutta monimuotoisuudelle ei vielä ole selkeää markkina-arvoa. Metso-ohjelmassa tehdyn arvottamistutkimuken mukaan kansalaiset arvottivat pelkästään tämän ohjelman suojelun yli kolmen miljardin arvoiseksi. Eli kyllä suojelulle löytyy myös taloustieteellisiä perusteluja. -Artti Juutinen

Keskustelijat arvioivat monimuotoisuuden kehityksen Suomessa huolestuttavaksi.

Monimuotoisuuden tila on tutkimusten mukaan Suomessa edelleen heikkenevä. Emme ole pystyneet kehitystä kääntämään, vaikka sitoumukset niin kansainvälisesti kuin kansallisesti sitä edellyttävät. Toimet ovat olleet kertaluokkaa liian vähäisiä. -Saija Kuusela

Paljon on yritetty tehdä, ja paljon saatu aikaiseksikin jo 90-luvun alkupuolelta lähtien vanhojen metsien suojeluohjelmassa, Natura 2000 -ohjelmassa, metsäsertifioinneissa ja Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmassa. Siitä huolimatta arvioinnit osoittavat, ettei ongelmaa ole saatu pois päiväjärjestyksestä. -Artti Juutinen

Metsäsertifikaatitkaan eivät ole taanneet metsien käytön ekologista kestävyyttä

Metsäsertfikaateissa mennään usein yksi askel eteenpäin ja kolme askelta taaksepäin. Aika noloja tilanteita on ollut viime aikoina monimuotoisuuden turvaamisen osalta. Vaikuttaa ettei metsäsektorilla ole aitoa tahtotilaa monimuotoisuuden turvaamiseksi. -Saija Kuusela

Keskustelijat pitivät tärkeänä aiheuttaja maksaa -periaatteen ulottamista myös metsäsektorille sekä markkinoiden luomista hiilensidonnalle ja monimuotoisuudelle.

Ekosysteemitilinpito toisi ekosysteemipalveluita kansantaloudelliseen laskentaan. Metsäpuolella se tarkoittaisi sitä, että pystyssä olevan puuston ja mahdollisimman luonnontilassa olevan ekosysteemin arvon täytyisi nousta suhteessa tukkipinon arvoon tien varressa. -Saija Kuusela

Tarvittaisiin radikaaleja ajatuksia siitä, miten monimuotoisuustavoitteet saataisiin rahoittamaan itse itsensä. Jos noudatettaisiin periaatetta, jossa haittojen aiheuttaja maksaa ja hyötyjen tuottaja myy voisi syntyä jonkinlaiset kompensaatiomarkkinat. -Artti Juutinen

Kun metsiä valjastetaan tuottamaan ilmasto- ja monimuotoisuushyötyjä, kannattaisi keskustelijoiden mukaan tarkastelu aloittaa monimuotoisuudesta.

Kun edistetään monimuotoisuutta, se monesti edistää myös hiilensidontaa ja hiilen varastointia. Toisinpäin nämä eivät menekään ihan käsi kädessä. Olisi hyvä jos metsänomistajia kannustettaisiin samaan aikaan tuottamaan sekä monimuotoisuus- että ilmastohyötyjä.  -Artti Juutinen 

Ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet voisivat hyödyttää vahvasti metsänomistajia.

Metsänomistajan näkökulmasta ilmasto, ja monimuotoisuustavoitteet voivat jopa nostaa puun hintaa ja lisätä tuloja. -Artti Juutinen

Kun nykyisestä kaksoislaskennasta on päästy eroon, Suomen valtio voisi ostaa yksityismailta hiilensidontaa kansallisen tavoitteen täyttämiseksi ja ylimenevät osat vapautuisivat markkinoille. Metsänomistaja olisi suorastaan kuningas tai kuningatar näillä uusilla markkinoilla. -Saija Kuusela

Keskustelijat patistavat metsäteollisuutta ja sen ansaintalogiikkaa uudistumaan.

Jos voisimme jatkossa tuottaa sellun ja kartongin sijasta puusta jotakin jalostusarvoltaan paljon suurempaa, niin silloin ei tulevaisuudessa tarvitsisi ainakaan lisätä hakkuumääriä nykyisestä, ja kenties voitasiin jopa vähentääkin hakkuita. -Artti Juutinen

Toki metsien teollinenkin käyttö on myös jatkossa mahdollista, mutta yritystä jarruttaa kehitystä, jossa pystyssä pysyvän puun arvo nousee, on vaikea ymmärtää. Jos hiilensidonnasta maksettaisiin, sen arvo ohittaisi tietyissä tilanteissa jo nykyisellään metsän arvon teollisuuden raaka-aineena. -Saija Kuusela

Toimivat monimuotoisuus- ja kompensaatiomarkkinat johtaisivat puun hinnan nousuun.
Olisikin tärkeää saada kaikki maat mukaan, ettei tilanne johtaisi suomalaisen metsäteollisuuden kilpailukyvyn heikkenemiseen. -Artti Juutinen

Lopuksi keskustelijat heittivät ilmaan ehdotuksia siitä, miten metsien hiilensidontaa ja monimuotoisuutta saataisiin nopeasti vahvistettua. 

EU:n ilmasto ja monimuotoisuustavoitteet ovat todella kunnianhimoisia niiden aikajänteeseen nähden. Esimerkiksi 30% suojelupinta-alatavoittessa pitäisi näkyä huomattavaa etenemistä jo ensi vuoden aikana. Tässä vaiheessa nopeinta ja kustannustehokkainta olisi siirtää valtion arvometsiä suojeluun.  -Saija Kuusela

Joissakin maissa metsäsektori on mukana päästökauppajärjestelmässä ja voisi miettiä kannattaisiko Suomen ajaa metsäsektoria EU:n päästökauppajärjestelmään. Tämä toisi automaattisesti metsäsektorin hiilipäästöille ja hiilensidonnalle hinnoittelumekanismin. Vaaditaan rohkeutta tehdä ympäristöön liittyviä ratkaisuja etukenossa sillä se tuo myöhemmin etua muihin maihin nähden. -Artti Juutinen

7. jakso: Kuinka metsäsektori vastaa rahoitussektorin murrokseen?

Metsäpodcast -sarjan seitsemännessä jaksossa hahmotellaan, miltä suomalainen metsäsektori näyttää sijoituskohteena ja miten EU:n ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet sekä tämän vuoden alusta voimaan astunut EU-taksonomia, eli asetus kestävän rahoituksen kriteereistä, vaikuttavat metsien käyttöön. Pohdimme myös, miten metsäsektorille asetetut ilmasto- ja ympäristövelvoitteet suhteutuvat muiden sektoreiden tavoitteisiin.

Aiheesta ovat keskustelemassa rahoitusalan konkari ja EU-komission neuvonantajaryhmän jäsen Aila Aho, Sitran Ilmasto- ja luontoratkaisut -tiimin asiantuntija Miika Korja sekä Etlassa ja Lukessa työskentelevä ympäristö- ja luonnonvarataloustieteilijä Jussi Lintunen.

Kaikki keskustelijat näkivät metsät Suomelle tärkeinä myös jatkossa. Ympäristö- ja ilmastotavoitteet haastavat kuitenkin perinteiset toimintatavat.

Meillä on metsissä hieno resurssi, mutta pitäisi miettiä, onko metsien käyttö suhteellisen alhaiseen jalostusarvoon suurilla voluumeilla paras tapa hyödyntää resurssia, kokonaisuuden tai yksittäisen yhtiön kannalta. -Aila Aho

Suomessa metsän hinta on pitkään perustunut sille hinnalle, mikä puukuidusta saadaan kaadettaessa puu. Sitrassa olemme pohtineet, miten voisimme hinnoitella laajemmin myös muita luonnon tarjoamia elintärkeitä palveluita yhteiskunnallemme ja taloudellemme, jotta ne otettaisiin paremmin huomioon. – Miika Korja

Metsäteollisuus on ympäristön kannalta hyvä toimiala kunhan ympäristöregulaatio on kohdallaan metsäpuolellakin. -Jussi Lintunen

Keskustelijat kuvaavat EU-taksonomiaa tavaksi parantaa rahoitusalan tietopohjaa eri teollisuudenalojen ja toimintojen ympäristöhyödyistä ja riskeistä.

Taksonomia pohjautuu  kansainvälisten sopimusten tavoitteisiin hillitä ilmastonmuutos 1,5 -asteeseen ja pysäyttää monimuotoisuuskato. Kriteeristöä tarkastellaan ja tarvittaessa kalibroidaan näissä tavoitteissa etenemistä seuraavan tieteellisen arvioinnin pohjalta. Taksonomian voisi kiteyttää: Ympäristö-, ja ilmastotavoitteisiin perustuva harmonisoitu luokittelutyökalu, samat kriteerit kaikille, ilmaiseksi saatavilla, tiedepohjainen, päivittyvä, ja voidaan käyttää lainsäädännön pohjana. -Aila Aho

Taksonomia ei kiellä mitään aktiviteetteja, vaan toimii ikään kuin ”gold standard” luottoluokitus, ja voi tarjota hinnoitteluhyötyjä vihreille hankkeille. Taksonomia sisältää nk. ”Do No Significant Harm” -periaatteen, jossa taksonomian mukaisten hankkeiden tulee aiheuttaa positiivinen vaikutus jollain taksonomian kuudesta vaikutusalueesta, muttei negatiivista vaikutusta yhdelläkään vaikutusalueella. Tästä periaatteesta puhutaan vielä vähän, mutta se voi laajentua seuraavan viiden vuoden aikana laajempaan keskusteluun. -Miika Korja

Metsäsektorin puun hankinnan nähtiin vaikuttavan vahvasti Suomen ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteisiin:

Etlan tarkastelussa löydettiin yllättävänkin voimakas vaikutus hakkuiden tason ja hiilinielujen kehityksen välillä. En tarkkaan tiedä mistä kumpuaa usein toistettu ajatus, että Suomen metsien kasvu olisi lisääntymässä hyvin voimakkaasti. Nyt tämä keskustelu on kuitenkin kääntymässä päälaelleen uusien Valtakunnan metsien inventointi -tietojen valossa, joiden mukaan metsien kasvu on pienentynyt. -Jussi Lintunen

On mietittävä, miten tuotamme puuta niin, että kokonaisvaikutus on nettonielu. Kansantalouden tasolla hiilinieluja tulisi vahvistaa. -Miika Korja

Maankäyttösektorin ilmasto- ja monimuotoisuustoimissa nähdään kehittämistarpeita.

Maankäyttösektori on ollut ilmastopolitiikassa mukana jo pitkään. Ei me kuitenkaan oikeasti olla tehty metsissä toimia, jotka merkittävästi edistäisivät ilmastotavoitteita. Meillä ei edelleenkään ole selkeää ohjauskeinoa, joka kannustaisi ilmaston kannalta hyvään metsänhoitoon. Koska halukkuutta päästöjen kompensointiin löytyy, olisi rahaa hiilensidontaan olemassa, jos järjestelmät tehdään hyvin -Jussi Lintunen

Sijoittajan on pakko ymmärtää mistä yrityksen raaka-aineet tulevat, ja onko hankinta kestävällä pohjalla. Kyllä voi ajatella maalaisjärjellä, että mihin kaikkeen metsien rajalliset resurssit riittävät, ja mitä käyttötarvetta halutaan priorisoida. Säätely pitää tehdä sellaiseksi, että se toimii globaalisti -Aila Aho

Taksonomian ja muiden EU-linjausten taustalla oleva tavoite eri toimialojen tasapuolisesta kohtelusta haastaa suomalaisen metsäsektorin.

Ajan myötä on muodostunut tilanne, jossa politiikat ovat erilaisia eri päästösektoreilla, mikä johtaa siihen, että myös päästöjen hinnat ovat erilaisia eri sektoreilla. Kun puun päästöt ovat maankäyttösektorilla, jossa päästöille ei ole hintaa, niin kyllähän se vääristää suhteellisia hintoja. Eli tässä on asetelma, joka kannustaa ilmaston kannalta epäoptimaaliseen puun käyttöön -Jussi Lintunen

Eikö olisi hyvä metsänomistajalle, että hänellä olisi mahdollisuus saada palkkiota pitkäaikaisesta työstä hiilensidonnassa muutakin kautta kuin kaatamalla metsä? -Aila Aho

Rahoitussektorin nopeaan muutokseen olisi keskustelijoiden mukaan järkevää varautua myös metsäsektorilla.

Yli kuudenkymmenen maan pankkisektorin valvojilla, mukana Suomi ja EKP, on yhteistyöelin, jossa on tuotettu  ilmastoskenaarioita riskien arvioimiseksi erilaisissa kehityskuluissa. Pankkien taseissa ei tulisi olla tunnistamattomia ilmasto- tai vaikka monimuotoisuusriskejä, ja toisaalta on saatava selvempi kuva, mikä on näiden riskien suhde luottoluokituksiin ja kuinka erilaiset riskit kytkeytyvät toisiinsa. Kun rahoitussektori ottaa jotain työn alle, niin silloin yleensä syntyy myös jälkeä. Finanssivalvojien edellyttämä riskifokusointi tulee nopeuttamaan oppimista. -Aila Aho

Sijoittajat ovat alkaneet kysyä vaikeita kysymyksiä siitä, miten yritykset huomioivat ulkoisvaikutuksia liiketoiminnassaan. Dasguptan raportti peräänkuulutti, että olemme viime vuosikymmeninä kasvattaneet fyysistä pääomaa (kuten tehtaita ja infrastruktuuria) ja inhimillistä pääomaa (kuten osaamista) luontopääoman kustannuksella. Tämä ei ole kestävä suunta, vaan luontopääoma tulisi mieltää elintärkeänä pääomana. –Miika Korja

Muutos tuo metsäsektorille riskejä- ja mahdollisuuksia. Siirtymän hyvään hallintaan olisi keskustelijoiden mukaan syytä panostaa.

Jos me ympäristötaloustieteeseen yhtään luotetaan, niin ymmärretään, että metsänomistaja tarvitsee kannustimen hiilensidontaan. Nelisen vuotta sitten julkaistussa tutkimusartikkelissamme totesimme, että kannustimet tai hinta metsien hiilensidonnalle johtaisi alkuvaiheessa väkisinkin puun tarjonnan vähenemiseen ja loisi merkittävän riskin metsäteollisuuden puun saannille. Tällaisia ohjauskeinoja ei kannata ottaa käyttöön yhtenä shokkina.  -Jussi Lintunen

Maailman talousfoorumi on arvioinut, että yli 50 % maailman BKT:sta on riippuvainen luonnosta ja sen tarjoamista palveluista, joista useille ei ole markkinahintaa. Yritykset voivat kuitenkin jatkossa olla yhä kiinnostuneempia kompensoimaan tai jopa ylikompensoimaan toiminnastaan aiheutuvia luontohaittoja. Ekologisen kompensaation kehittäminen Suomessa on kovassa vauhdissa. -Miika Korja

Maailma muuttuu ja siinä täytyy pysyä mukana.  Kyllä talouden murroksiin kuuluu se, että jos yhteiskunnan arvostukset, säätely ja asiakkaiden kysyntä muuttuu niin silloin joidenkin assettien arvo saattaa menettää taloudellisen arvonsa ennen kuin tekninen käyttöikä päättyy. Korkeamman jalostusasteen ja haitallisempaa tuotantoa korvaavaan tuotantoon investoiminen on tärkeää. Suomalaisella metsäsektorilla on erinomaiset eväät sopeutua. Nyt tarvitaan kuitenkin jonkin verran asenteiden muutosta. -Aila Aho

8. Jakso: Tiukentuvat ilmasto- ja ympäristökriteerit hyödyttävät metsänomistajaa

Sarjan kahdeksannessa jaksossa hahmotetaan metsäsektorin toimintaympäristön muutosta metsätalouden ja metsänomistajan näkökulmasta. Keskustelemassa ovat Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan työelämäprofessori ja Euroopan metsäinstituutin vanhempi tutkija Lauri Hetemäki sekä Itä-Suomen yliopiston Metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala.

Keskustelijat näkevät, että EU:n ympäristö- ja ilmastotavoitteet voivat lisätä puun kysyntää eri käyttötarkoituksiin. Kysyntää suomalaiselle puulle voi lisätä myös pyrkimys irrottautua Venäjän tuonnista.

Seuraavien 10-20 vuoden aikana puun energiakäyttö tulee lisääntymään muun muassa Venäjän hyökkäyksen takia. Kuitenkin, mitä pidemmälle katsotaan tulevaisuuteen, sitä pienempi puun energiakäytön pitäisi olla. Hakkeen tuonti vähenee ja tulee lisäpaineita kotimaisen puun käyttöön. Kun energiasta tulee niukkuutta, myös puuenergia kallistuu ja siitä saatavat tulot kasvavat. Puun käytön järkevyys eri käyttötarkoituksiin riippuu alueellisista ja muista olosuhteista. –Lauri Hetemäki.

Puuenergia ei ole päästötöntä samalla tavalla kuin aurinko ja tuulienergia. Puu olisi nähtävä välivaiheen energiana. Jos puu korvaa saastuttavampia energiamuotoja, sillä voi olla positiivisia vaikutuksia. Mutta se ei saisi hidastaaa siirtymää vähäpäästöisempiin energiamuotoihin kuten tuulienergiaan. Jos puuenergian käyttö lisää hakkuita, siitä aiheutuu hiilinielujen pienenemistä, jolloin puun energiakäytön lisääminen ei tuota ilmastohyötyjä. –Timo Pukkala

Valtion metsien inventointitietojen mukaan metsien kasvu on Suomessa heikentynyt. Puuta ei keskustelijoiden mukaan riitäkään kaikkiin kuviteltavissa oleviin käyttötarkoituksiin. 

Puustotilavuus laskee, kun puuta hakataan nuorempana, ja tämä on johtanut metsien kasvun heikkenemiseen. Kasvun paraneminen on kaikista käytetyistä keinoista huolimatta pysähtynyt. On tehty laskelmia, että tiedossa olevilla menetelmillä voitaisiin kasvua lisätä 6-7 Mm3 vuodessa. Tästä voi kuitenkin seurata haittavaikutuksia vesistöihin ja puun laatu voi heiketä. En olisi tässä yhtä optimistinen metsäteollisuuden laskelmien kanssa. Luken laskelmat osoittavat, että monimuotoisuustavoitteita on vaikea saavuttaa yli 70 Mm3 hakkuutasolla. -Timo Pukkala

Aina on puusta niukkuutta käyttötarpeisiin nähden. Jos puuta käytetään energiaksi on tärkeää parantaa resurssi- ja energiatehokkuutta, eikä käytetä runkopuuta, vaan ainoastaan sivuvirtoja. Myös hiilen talteenottoa bioenergiasta pitää kehittää.
Hiilinielujen ja hakkuutason samanaikainen kasvattaminen voi olla pitkällä aikavälillä mahdollista. Monimuotoisuus on vaikeammin sovitettavissa kasvaviin hakkuutasoihin. -Lauri Hetemäki

Hiilen ja monimuotoisuuden hinnoittelu voi keskustelijoiden mukaan lisätä metsänomistajan tuloja ja toisaalta heikentää puuraaka-aineen saatavuutta teollisuudessa.

Metsänomistajan kannalta näyttää todella hyvältä. Metsän hinta nousee, kun hiilensidonta ja monimuotoisuus tulevat mukaan metsän arvotekijöiksi. Metsänomistajalla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia saada tuloja eri lähteistä. -Lauri Hetemäki

Jos metsänomistajlle maksettaisiin hiilensidonnasta nykyisen hiilen hinnan mukaan (noin 90€/t) kannattaisi puun myynti teollisuudelle lopettaa heti. Jo kolmasosakin nykyisestä hiilen hinnasta johtaisi siihen, että metsänomistajien kannattaisi monesti priorisoida hiilensidontaa.   Mutta metsien hiilensidonnalle ei ole vielä kunnolla toimivia markkinoita. Ongelmana on myös hiilivuoto. Jos yksittäinen metsänomistaja kasvattaa omaa hiilivarastoa, hakkuut yleensä vain siirtyvät jonkin toisen metsään. -Timo Pukkala

Molemmat keskustelijat peräänkuuluttavat muutosta metsien hoidon periaatteisiin.

Ilmastoviisas metsätalous pitää sisällään hiilensidonnan, puutuotteiden substituutiovaikutukset, puutuotteiden hiilivarastot sekä metsien sopeuttamisen ilmastonmuutokseen. Metsien sopeuttaminen on tärkeää. Kuivuus, tuulituhot metsäpalot, hyönteistuhot jne. tulevat lisääntymään. Tärkeintä olisi muuntaa männiköt ja kuusikot lisääntyvässä määrin sekametsiksi. –Lauri Hetemäki

Jos metsänomistaja tai teollisuus haluavat maksimoida omia hyötyjään,  pitäisi pyrkiä nykyistä monipuolisempiin metsiin. Jos Suomi ajattelee kaukaa viisaasti, metsiä pitäisi käsitellä tavoilla, joilla riskit pienenevät ja jotka ovat sopusoinnussa vihreän siirtymän kanssa. Siinä ei menetetä mitään, vaan nimenomaan saavutetaan. –Timo Pukkala

Tulevaisuuden metsäsektori on keskustelijoiden mukaan nykyistä monipuolisempi.

Koko metsäalaa Suomessa määrittää jatkossa monipuolistuminen. Vaikea nähdä, että lisää uusia sellutehtaita olisi ratkaisu Suomessa, vaan jalostusasteen nosto. Metsien virkistyskäytön ja ekosysteemipalveluiden roolin pitäisi kasvaa metsätaloudessa. Metsäteollisuus vuonna 2040 on toivon mukaan myös paljon  monipuolisempaa kuin tänä päivänä. -Lauri Hetemäki

On oleellista että sijoittajat näkevät, että hiilipäästöistä ja luontopääomasta pitää maksaa, jolloin se tulee näkymään myös metsäteollisuudessa. On oleellista, nähdäänkö metsäteollisuus tässä oikeasti vastuulliseksi toiminnaksi, tukitaanko porsaanreijät vai täyttyvätkö vain jotkin keinotekoiset indikaattorit. – Timo Pukkala 

Keskustelijat ottivat myös kantaa siihen miten metsäsektorin ohjauksen pitäisi muuttua.

Luontopääoman arvo ei ole ollut tähän mennessä mukana laskelmissa ja se on vinouttanut kehitystä. Samoin on ongelma, ettei metsäteollisuus joudu maksamaan päästöistä. Rikkidioksidimaksu meriliikenteessä osoittaa, että ala voi sopeutua nopeasti. toivottavasti päästään tilanteessen, jossa metsäteollisuus maksaa päästöistään. Hiilivuotoriskeistä pitää päästä eroon, ja pitää pyrkiä globaalisti yhteisiin pelisääntöihin. Suomelle on etu mitä tiukemmat päästökauppamarkkinat saadaan globaalisti – Lauri Hetemäki

Suomalainen metsäteollisuus on pelännyt ja vastustanut globaalia ympäristösäätelyä, mutta ei kannattaisi, vaan pitäisi yrittää ulottaa säätely mahdollisimman pitkälle. -Timo Pukkala

9. jakso: PEFC -sertifikaatin vesittyminen voi heikentää metsäteollisuuden kilpailukykyä (Minna Halme, Timo Kuuluvainen)

Sarjan yhdeksännessä jaksossa keskustellaan metsien käytön ekologisen kestävyyden takeena toimivista sertifikaateista ja erityisesti parhaillaan päivitettävästä PEFC -sertifikaatista, johon kuuluu 90% Suomen talousmetsistä. Keskustelemassa ovat Aalto-yliopiston vastuullisen liiketoiminnan professori ja Suomen Kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin jäsen Minna Halme sekä Helsingin yliopiston metsätieteen vanhempi yliopistonlehtori Timo Kuuluvainen.

Molemmat keskustelijat ovat huolissaan Suomen metsäluonnon tilasta.

Monimuotoisuuden häviäminen on hälyttävää, ja tämä on iso huoli myös ihmiselle. Metsien käytön lisääminen on iso uhka, puun suora polttaminen on suorastaan hullua. – Minna Halme

Jopa 80% metsien luontotyypeistä uhanalaisia, se on järkyttävän suuri luku, se indikoi myös tulevaisuutta, lajien elinympäristöt heikkenevät, ei voi kun olla huolestunut. Alan tutkimuksen piirissä on selkeä konsensus siitä, että monimuotoisuuden kehitys menee huonoon suuntaan. -Timo Kuuluvainen

Monimuotoisuuden kapeneminen uhkaa keskustelijoiden mukaan metsäsektorin ja laajemminkin yhteiskunnan tulevaisuutta. 

Monimuotoisuus vaikuttaa kaikkiin ekosysteemipalveluihin. Vaikkapa lahottajilla on keskeinen ekologinen funktio. On turvarajoja, joita ei pitäisi ylittää. Monimuotoisuus ei ole enää markkinointikysymys, vaan se on ihan ratkaiseva riskienhallinnan kysymys. -Timo Kuuluvainen

Monimuotoisuuskadosta seuraa peruuttamattomia ekosysteemiromahduksia. Hyvä esimerkki on pölyttäjien merkitys ruokahuollolle tai lintujen määrän hälyttävä vähentyminen. Kasveilla, eläimillä ja hyönteisillä on valtava tehtävä ekoysteemin ylläpidossa. Hurja määrä pieniä asioita tekee mahdolliseksi ihmisten nauttimat ekosysteemipalvelut, puhtaan, veden, ruoan, ilman laadun, hiilen sidonnan ja niin edelleen. -Minna Halme

Keskustelijoiden mukaan suomalaista metsäsektoria on perinteisesti leimannut ylimielisyys ja piittaamattomuus tutkimustiedosta.

Tutkimusten väärinkäyttöä esiintyy. Tutkimus ei koskaan anna viimeistä vastausta. Jos halutaan poimia omaan kantaan sopivia tutkimustuloksia, se on mahdollista. Metsäala on ollut niin vaikutusvaltainen etteivät metsäjohtajat vaivaudu keskusteluun metsien käytöstä. -Timo Kuuluvainen

Metsäkeskustelu on viime aikoina moniäänistynyt. Tutkijoille, jotka edustavat pidemmän aikavälin kestävyysajattelua, on tullut tilaa julkisessa keskustelussa. Yhtä rumaa puhetta kestävyyskysymyksistä, jota aiemmin harjoitettiin, ei enää ehkä suvaita. Vanhemmassa polvessa on henkilöitä, jotka eivät vaikuta ymmärtävän muutosta. -Minna Halme

Sertifikaateilla on keskustelijoiden mukaan potentiaalisesti iso merkitys metsäluonnolle, mutta niitä voidaan käyttää myös kuluttajan harhauttamiseen.

Pyrkimyksenä on vakuuttaa kuluttajat ja muut sidosryhmät, että tässä pidetään yllä ekologisesti kestävää kehitystä. Sertfikaatteja ja ympäristömerkkejä täytyy tuntea ja pystyä vertailemaan, jos käyttää niitä kulutuspäätösten ohjaamisessa. -Minna Halme

Antti Majava luki keskustelun lomassa otteita PEFC -sertfioinnin päivitysprosessiin osallistuneen ELY-keskuksen ympäristöviranomaisen julkisesta kirjelmästä, jolla ilmoitettiin, että ELY-keskus vetäytyy prosessista sen lukuisten epäkohtien takia. Keskustelijat pitivät epäkohtia vakavina.

Tämä kertomus antaa viitteen, että PEFC tulee menettämään merkityksensä, eikä täytä enää mitään monisidosryhmäpohjaiosen sertifioinnion perusteita. Metsätalouden intressit ovat muokanneet sertifiointia, vaikka ideana on tietysti, että sertifiointi kannustaisi metsätaloutta kohti kestävyyttä. PEFCistä on tulossa “institutionaalinen parasiitti”, joka syö pohjaa koko sertifiointi-instituutiolta, eli muiltakin metsäsertifikaateilta ja lopulta kaikilta metsätalouden kestävyysväitteiden uskottavuudelta. -Minna Halme

PEFC:in taso on heikentynyt sen 20-vuoden olemassaolon aikana huomattavasti. Samaan aikaan tieto metsien käytön ekologisesta seurauksista lisääntynyt. PEFC -sertifiointia pyritään edelleen heikentämään sen sijaan että toimittaisiin tieteellisen tiedon pohjalta. Tämä ei anna kovin hyvää kuvaa sertifikaatin tarkoitusperistä. -Timo Kuuluvainen

Keskustelijat näkevät, että sertifikaattien vesittyminen tuottaa huomattavan riskin metsäteollisuudelle.

Selvästi yleinen ymmärrys on kasvanut siitä, että puusta tekeminen ei automaattisesti takaa ekologista kestävyyttä ja tämä on iso etu kilpaileville toimijoille. Muoviteollisuus käy tällä hetkellä kovaa kamppailua siitä, että puu/sellupohjaiset tuotteet eivät ole ekologisesti yhtään sen parempia kuin muovipohjaiset. Perusteena on usein, että kierrätys ja kierrätettävyys ei toteudu siinä määrin kuin on väitetty. Jos sen lisäksi on selvää ettei metsätalous täytäkään monimuotoisuuden säilyttämisen vaatimuksia, vaan on enemmänkin luontoarvoja tuhoavaa, niin silloin tarjotaan kilpaileville materiaaleille tarjottimella kilpailuetua. -Minna Halme

Kyse ei ole siitä, että yritykset uhraisivat ikäänkuin vapaaehtoisesti ja hyvää hyvyyttään tietyn osan potentiaalisista hakkuumääristä monimuotoisuuden suojeluun, vaan se on välttämättömyys, jota ilman tuotteita ei yksinkertaisesti voi markkinoida ekologisesti kestävinä. -Timo Kuuluvainen

Molemmat keskustelijat pitivät kannatettavana sitä, että PEFC -sertfikaatti palautettaisiin valmisteluun, jonka pohjana toimisi tieteellinen ymmärrys metsien ekologisesta tilasta ja PEFC -sertfioinnin vaikutuksesta siihen.

Jotenkin metsäteollisuuden olisi tartuttava tilanteeseen niin, ettei heidän kilpailuasetelmansa heikkenisi. Pitäisi arvioida, voidaanko PEFCin uskottavuus vielä palauttaa, vai pitäisikö se korvata jollain muulla. Metsäteollisuudella on nyt tässä toiminnan paikka. -Minna Halme

Sertifiointien uskottavuus pitää palauttaa ja lopettaa kansallinen suhmurointi, koska siitä viimekädessä kärsii nimenomaan teollisuus.  Esimerkiksi FSC -sertfikaatissa on viiden prosentin suojelupinta-alavelvoite ja toinen viiden prosentin ala kevyen metsän käsittelyn piiriin. Tämä on ekologisesti merkittävä tekijä. Nykyiset sertifioinnit eivät kuitenkaan toteuta tarpeita, joita kuluttajilla on. Vaatimukset tulevat pikemminkin kasvamaan jatkossa, ja uusillekin sertifikaateille on varmasti tilausta. -Timo Kuuluvainen

Keskustelijat näkevät metsäsektorille kuitenkin myönteisen tulevaisuuden, kunhan kestävyydestä huolehditaan.

Metsien ekologiasta on kertynyt viime vuosikymmeninä hurjasti uutta tietoa, jolla voitaisiin kehittää metsien käyttöä kestävämpään suuntaan.  Valitettavasti tieto on pitkälti sivuutettu metsien käyttöön suunnittelussa. Ehdottomasti on metsäteollisuutta ja taloutta jatkossakin, mutta tarvitseeko sen olla näin intensiivistä. Vain 3% Etelä-Suomen metsistä on suojeltu ja vain noin 2% puustosta jää hakkuissa säästöpuiksi. Tämä ei palvele yhteiskunnan kokonaishyötyä. -Timo Kuuluvainen

Näen ilman muuta, että metsätaloutta ja metsäteollisuutta voidaan Suomessa jatkossakin harjoittaa, mutta kysymys on siitä minkälaista. Nyt tuotetaan mahdollisimman isoja volyymeja ja bulkkihyötyjä. Jatkossa menetelmiä täytyy muuttaa, eikä kannata pyrkiä ihan yhtä suuriin tehokkuuslukuihin per hehtaari. Pitäisi asettaa tietyt turvarajat, ja harjoittaa metsäteollisuutta niiden sisällä. -Minna Halme

Metsäsektorin on keskustelijoiden mukaan sopeuduttava muuttuvaan toimintaympäristöön.

On ehdotettu uusia metsätalouden käytänteitä, jotka ylläpitävät lajiston elinympäristöjä ja tukevat monimuotoisuutta. EU ehdottaa suuria ennallistamisaloja ja tämä vaatii metsätalouteen uusia malleja ja käytänteitä, kuten “Close to nature forest management”, jota voisi toteuttaa koko EU:n alueella. Myös EU -taksonomia vaikuttaa tähän suuntaan. Hyviä malleja on tarjolla, ja niitä pitäisi toteuttaa. -Timo Kuuluvainen

On kyllä isot riskit siinä, että nykytoiminnalla tulee merkittäviä omaisuuserien menetyksiä, jos metsäluonnon monimuotoisuutta ei kyetä vahvistamaan. Voi tulla esimerkiksi isoja tuholaisaaltoja. Antaisin investoreille absoluuttisesti sen neuvon, että laittakaa rahanne metsään, jossa on vahva monimuotoisuus. Isot sijoittajat kysyvät tiukkoja kysymyksiä monimuotoisuudesta ja niihin joudutaan teollisuudessa vastaamaan. Monimuotoisempi metsänhoito voi työllistää jopa enemmän kuin nykyinen tehometsätalous. Pitäisi mennä siihen suuntaan, että vähän nykyistä pienemmillä voluumeilla tuotettaisiin suurempia katteita. Suomi on koulutettu maa, ja varmasti pystymme muutokseen. -Minna Halme

Tulevien jaksojen teemoja:

Metsätalous ja tuulivoima. Voisivatko metsänomistajat, heidän järjestönsä ja osuuskuntansa muodostua merkittäviksi tuulivoiman tuottajiksi?

Kuinka syntyy maankäyttösektorin Tesla? Miten jo muilla aloilla käynnissä oleva vähähiilimurros voisi toteutua metsäteollisuudessa? Mitä mahdollisuuksia avautuu, ja miten metsäsektorin painopisteitä tulisi muuttaa, jotta mahdollisuudet voitaisiin hyödyntää?

Systeeminen muutospolku ja sektori-integraatio. Mihin ja kenen toimesta syntyy Suomen Rotterdam, eli kansainvälisesti kiinnostava vähähiilisen tuotannon yhteenliittymä ja investointialusta?

Uusi vähähiilinen teollisuuspolitiikka. Metsäsektorin siirtymän ekologisen jälleenrakennuksen osana. Miten julkinen sektori voi tukea/tuottaa tehokkaasti päästövähennykset mahdollistavaa systeemistä muutosta?