Käynnissä oleva koronaviruspandemia on monien muiden huomionarvoisten seikkojen muassa nostanut esiin myös tiedon avoimuuden merkityksen. Kun yhteiskunnassa tehdään laajamittaisia toimia, jotka vaikuttavat ihmisten elämään, mukaan lukien taloudelliseen toimeliaisuuteen, on erityisen tärkeää, että toimien tietopohjaan voidaan luottaa ja että sitä voidaan arvioida. Asiantuntijatiedon merkitys ja asiantuntijatiedon ja poliittisen päätöksenteon suhteen merkitys korostuvat. Molemmat seikat edellyttävät laajempaa ja syvempää asiantuntijatiedon saatavuutta (tiedon avoimuutta) ja arviointia (tiedon lukutaitoa). Ilman näitä perusedellytyksiä asiantuntijatiedon roolin korostuminen voi johtaa epäluuloihin ja väärinkäytöksiin.
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti esitti 13.5. sosiaali- ja terveysministeriölle (STM) selvityspyynnön otsikolla “Sosiaali- ja terveysministeriön menettely Covid-19-epidemiaa koskevien päätösten ja linjausten perusteena olevan tiedon julkisuudessa ja avoimuudessa”. Selvityspyynnössä todetaan, että koronapandemian vuoksi Suomessa on puututtu säännösperustaisesti ihmisten oikeuksiin, minkä lisäksi suosituksilla on ohjattu ihmisten käyttäytymistä. Koska sekä puuttumisilla että suosituksilla on perusoikeudellisia seurauksia, katsoo oikeuskansleri että hänellä ja virastollaan on omasta aloitteestaan syy pyytää lisäselvityksiä.
Selvityspyyntö kiinnittää huomion kahteen seikkaan.
- “Viranomaisten toiminnan ja päätöksenteon epidemian hoidossa tulee perustua luotettavasti selvitettyihin seikkoihin ja objektiiviseen tilannetietoon.”
- “Valittujen toimintalinjojen ja toimenpiteiden perusteita tulisi viranomaistoiminnan avoimuuden ja kontrolloitavuuden vuoksi lähtökohtaisesti voida yleisesti käsitellä ja arvioida.”
Kun näitä seikkoja arvioidaan yhdessä, on selvää, kuten myös oikeuskanslerin selvityspyyntö esittää, että yleisöllä tulisi olla pääsy niihin tietoihin ja perusteluihin (esimerkiksi niin kutsuttuihin epidemiologisiin mallinnuksiin), joihin päätökset ja suositukset nojaavat. Muuten sekä selvitysten luotettavuus että viranomaistoiminnan avoimuus ovat vaarassa, näin uhaten toimenpiteiden yleistä hyväksyttävyyttä ja tutkimukseen perustuvan päätöksenteon oikeutusta.(*)
Myös muita perusteita, joita oikeuskansleri ei käsittele, voidaan tiedon avoimuuden perusteeksi esittää. Esimerkiksi vuosisatojen mittaan syntyneessä tieteellisen tutkimuksen perinteessä on havaittu, että avoimuus, joka mahdollistaa vertaisarvioinnin, kritiikin ja puutteiden korjaamisen, on välttämätön edellytys tiedon luotettavuuden ja tilannetiedon edistämiseen. Myös oikeuskanslerin selvityspyyntö mainitsee julkisen arvioinnin perusteeksi arvioinnin mahdollisuuden vahvistaa tiedon objektiivisuutta ja monipuolisuutta. Mallinnuksia ei ole mahdollista toistaa, jos malleja ja niiden parametreja ja taustaoletuksia ei ole julkistettu.
Samoin voidaan esittää, että tutustuessaan tietopohjaan ja tilannekuvaan kansalaiset voivat myös säädellä omaa käytöstään tarkemmin ja tarkoituksenmukaisemmin (suoja- ja turvatoimenpiteitä olosuhteiden mukaan kiristäen tai höllentäen) kuin mihin koko väestöä koskevat säännöt ja ohjeistukset pystyvät. Koronakriisi on osoittanut, että kansalaiset joka tapauksessa arvioivat virallisia suosituksia ja toimia omaehtoisesti. Jos tiedon julkistamattomuutta perustellaan huhujen ja asiantuntemattoman spekuloinnin leviämisen estämisellä, on syytä huomata, että nimenomaan tiedon salaaminen itsessään (riippumatta tiedon sisällöstä) aiheuttaa luottamuspulaa, huhuja ja salaliittoteorioita.
Siksi avoimuus ja lisääntyvä ymmärrys avoimuuden merkityksestä ovat pitkällä tähtäimellä parempia vaihtoehtoja(**) kuin salaaminen ja sulkeminen, vaikka akuutissa tilanteessa voi olla perusteltua välittää tietoa rajoittuneesti, esimerkiksi paniikin syntymisen estämiseksi. Laajan julkisen keskustelun mahdollistamiseen vetosi myös ministeri Maria Ohisalo kertoessaan hallituksen linjanneen, että koronaepidemiaan liittyvän päätöksenteon taustatiedot ja laskelmat tulee julkistaa.(***)
Voidaan jopa ajatella, että avoimen tiedon jakaminen ja arvioiminen on yksi yhteiskunnan keskeisimmistä tehtävistä niin terveyden kuin demokratiankin kannalta, koska tietoperustan avoimuus ja päätösten perusteiden arvioitavuus on demokraattisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edellytys. Tiedon avoimuus on ennakkoehto tiedon lukutaidon ja käytön kehittymiselle.
Kansalaisten tiedonsaannin lisäksi tiedon avoimuus auttaa muun (kuin suoraan epidemiologiaan liittyvän) asiantuntijatiedon tuottamista ja asemaa. Pandemian kaltaisissa tilanteissa tarvitaan monitieteistä asiantuntemusta, joka hyötyy avoimesta tiedosta, jota kultakin tieteen erityissektorilta on saatavilla.
Kolmanneksi voidaan esittää taloudellinen perustelu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, jonka tietoihin ja asiantuntemukseen sosiaali- ja terveysministeriö nojaa, toimii julkisella mandaatilla ja suurelta osin julkisella rahoituksella. Voidaan edellyttää, että tällaisen toimijan tuottama tieto, mukaan lukien ne mallinnukset, jotka syötetystä datasta tuottavat lopputuloksen, on julkista eli avointa.
Lopulta tiedon ja sen arvioinnin avoimuutta, julkisuutta ja laajuutta voidaan pitää myös itseisarvona, toisin sanoen tavoitteena, jota muut yhteiskunnan toiminnot tukevat ja tavoittelevat. Tiedon ja sen kriittisen arvioinnin itseisarvoisuus kuuluu esimerkiksi suureen osaan eurooppalaista filosofista, tieteellistä ja humanistista perinnettä.
***
Suomessa on eri ministeriöiden alaisuudessa kaiken kaikkiaan 12 niin kutsuttua sektoritutkimuslaitosta. Kaikkien näiden tuottamalla asiantuntijatiedolla on mahdollisesti hyvin merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia päätöksenteon pohjana.
Ajankohtaisen THL-esimerkin lisäksi voidaan huomioida esimerkiksi Luonnonvarakeskus (LUKE) ja sen mallinnukset metsien kasvusta ja käytöstä. Mallinnukset tehdään LUKE:ssa käyttäen MELA-mallia, joka on niin kutsuttu suljetun koodin malli.(****) Toisin sanoen osat mallin toiminnasta (käytännössä tietokoneohjelman koodista) ovat vain sen omistajien tiedossa, eikä niitä siten ole vertaisarvioitu tai auditoitu.
MELA-mallilla tehtyjen mallinnusten merkityksestä nousi julkista keskustelua erityisesti EU:n metsien (laajemmin LULUCF-sektorin) kasvua arvioivien ja hakkuumahdollisuuksia kehystävien vertailutasojen asettamisprosessin alkaessa. Suomen esittämät MELA-malliin pohjautuvat vertailutasolaskelmat osoittautuivat useampaan kertaan virheellisiksi. EU:n asiantuntijaelimet totesivat Suomen esittämien arvioiden myös osittain sisältävän yhteistä ohjeistusta toteuttamattomia laskentatapoja.
MELA-mallin suljetun luonteen vuoksi tätä keskustelua käytäessä tutkijat, jotka eivät omista MELA-mallia, joutuvat mallin tuloksista ja tuntemistaan sille syötetyistä arvoista päättelemään (“reverse engineering”), mitä mallissa kenties on laskettu ja millä parametreilla. MELA-mallin epäselvyyksistä johtuen Suomen esittämiin vertailutasolukuihin sisältyi virhemahdollisuus, joka realisoituessaan tarkoittaisi jopa useamman miljardin laskua valtiolle. Toisella tavalla ilmaisten seurauksena voisi olla miljardien varainsiirto veronmaksajilta metsäteollisuudelle, koska valtio veronmaksajineen vastaa päästövähennysten toteutumisesta, kun taas metsäteollisuus hyötyy hakkuumahdollisuuksista.
Selvityspyynnössä STM:lle oikeuskansleri korostaa, että avoimuudella on erityistä merkitystä, kun “kysymys on laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia aiheuttavien päätösten pohjana olevista tiedoista.” On selvää, että vaikuttaessaan ylipäätään suomalaiseen metsäpolitiikkaan ja suoraan miljardien kokoluokan taloudellisiin seurauksiin, myös MELA-mallissa on kyse “laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia aiheuttavien päätösten pohjana olevista tiedoista.”
Uutisoidessaan oikeuskanslerin selvityspyynnöstä Helsingin Sanomat (14.5.) toteaa: “Julkisuuslain mukaan tutkimus, tilasto sekä niihin verrattavissa oleva selvitys tulee julkiseksi, kun se on valmis käyttötarkoitukseensa. Säännöksessä todetaan erikseen, että selvitys tulee julkiseksi silloinkin, kun se liittyy keskeneräiseen asiaan.” Tämäkin julkisuuden vaatimus koskee ilmiselvästi MELA-mallinnuksia, joiden pohjalta tehtyjä lukuja on käytetty EU:ssa käytävissä neuvotteluissa.
Kuten pandemiaa koskevien mallinnusten tapauksessa, myös MELA:n tapauksessa avoimuus ei voi ulottua vain mallin käytön lopputuloksena syntyviin numeroihin, vaan sen pitää koskea itse mallia sekä sen parametreja ja taustaoletuksia. Muuten arviointi, joka on julkisuuden ja avoimuuden tavoittelema lopputulos, on mahdotonta. Myös erilaisten mallien välinen vertailu on rationaalista vain, jos mallien toiminta on avoimesti arvioitavissa – näin niin epidemiologisten mallien kuin metsän kasvua koskevien mallien kohdalla. Molemmissa tapauksissa useita erilaisia malleja on käytettävissä.
Koronakriisin terveydenhoitosektoria laajempien hoitotoimenpiteiden joukossa on hyvä tarttua järjestelmällisesti sektoritutkimuslaitoksissa käytettyjen mallien avoimuuden toteutumiseen. Laajavaikutuksista tiedon tuotantoa tehdään kaikissa sektoritutkimuslaitoksissa: juuri tällaisen laajavaikutteisen tiedon tuottaminen on keskeinen peruste niiden olemassaololle. Keskeiset perustelut sektoritutkimuslaitosten olemassaololle ovat samalla perusteluja niiden tuottaman tiedon avoimuudelle. Tällainen avoimuus lisää yhteiskunnallista kestokykyä ja tukee demokratiaa. Jos avoimuuden toteutumiseen riittää nykyisen julkisuuslainsäädännön noudattaminen, muutos tarkoittaa toimintatapojen korjaamista ja mahdollisesti laillisuuden valvonnan tehostamista. Jos puolestaan julkisuuslaki on liian epäselvä jättäen ulkopuolelleen mallit ja mallinnustyökalut (esimerkiksi mallien lähdekoodin), joilla luvut ja tilastot tuotetaan, on lakia näiltä osin täsmennettävä. (*****) Julkisrahoitteisen tutkimuksen ja julkisten päätösten pitää koko ketjultaan olla avoimia.
(*) Myös mm. LUKEn tutkimusprofessori Raisa Mäkipää on tällä perusteella toivonut terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta pandemiaan liittyvän tutkimuksen avoimuutta.
(**) Avoimuuden lisääminen, avoimuuden tarkoitusperien ymmärrettäväksi tekeminen ja avoimen tiedon arvioinnin kehittäminen edellyttävät kaikilta asiantuntijoilta ja tieteen julkistajilta (samoin kuin koko koulutusjärjestelmältä) pedagogista osaamista, jotta ei päädytä kevään mittaan ironisoituun ilmiöön, jossa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on yhtenä viikkona hurja määrä itsensä epidemologian osaajiksi asemoivia, jotka seuraavalla viikoilla muuttuvat oikeusoppineiksi ja niin edelleen.
(***) Tällaista linjausta hallitukselta olivat toivoneet mielipidekirjoituksessa professori Thomas Wallgren, akatemiatutkija Leo Lahti ja akateemikko Markku Kulmala.
(****) Hanke MELA-mallin avaamiseksi on käynnissä, mutta sen tuloksia ei vielä ole julkaistu. Ei myöskään ole selvää, missä määrin LUKE jatkossa tulee käyttämään tätä avointa MELA-mallia mallinnuksissaan, ja tuleeko esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön toiminta pohjaamaan avoimeen MELA-malliin.
(*****) Vastauksessaan DI Antti Viitalan esittämään tietopyyntöön, THL on todennut lähdekoodin valmistelun “teknologiseksi kehittämistyöksi, joka voidaan patentoida, ja on siten salassa pidettävää tietoa.” Kuten Viitala toteaa, perustelu on sikäli ontuva, että ohjelmistot eivät EU:n lainsäädännön mukaan lähtökohtaisesti ole patentoitavissa. Jos kaupallisten tavotteiden vuoksi sektoritutkimuslaitoksille poikkeaminen julkisuuslaista on nykyisen lainsäädännön puitteissa mahdollista, on lakia näiltä osin muutettava, silloin kun se koskee julkisella rahoituksella tehtyä tutkimusta ja laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia aiheuttavien päätösten pohjana olevia tietoja.