Joulukuun uutiskirjeen avaamme kertomalla BIOS-tutkijoiden Ateneumin taidemuseossa järjestämästä kestävyysmurroksen suunnittelupilotista. Sen jälkeen tarkastelemme Dubain COP28-ilmastoneuvotteluiden tiimoilta ilmastokriisin ja -politiikan nykytilaa monelta kantilta. Esittelemme myös tutkimusyksikön uuden tutkijan Tellervo Ala-Lahden, joka kirjoitti blogitekstin ympäristölupien sujuvoittamisesta. Tämän lisäksi kirjeessä on asiaa kriisinhallinnan dramaturgiasta, elonkirjosta, ruokakriiseistä, energiamurroksesta, taloudesta sekä kosolti BIOS-tutkijoiden podcast-esiintymisiä.
Uutiskirjeen voit tilata sähköpostiisi täältä.
Kestävyysmurroksen suunnittelun pilotointia Ateneumin taidemuseossa 20. marraskuuta 2023, kuva Juhani Haukka
Suunnittelupilotti Ateneumissa
Marras-joulukuussa BIOS kutsui joukon parhaita asiantuntijoita Ateneumin taidemuseoon, tehtävänä tuottaa jaettu tilannekuva teollisen kestävyyssiirtymän etenemisestä Suomessa. Kaksipäiväinen tilaisuus pilotoi tiedevetoista suunnittelua. BIOS on pitkään peräänkuuluttanut tarvetta kestävyysmurroksen tiedevetoiselle, monialaiselle suunnittelulle. Suunnittelu tuottaisi jatkuvasti päivittyvää tietoa talouden eri sektorien yhteenkietoutuvista tulevaisuuspoluista julkisen ja yksityisen päätöksenteon tueksi. Mikä on realismia, ja missä ovat riskit ja mahdollisuudet?
Pilotti tuotti kolme löydöstä. Ensinnäkin kova tavoitteemme ajankohtaisen tilannekuvan luomisesta onnistui. Keskityimme puhtaan sähkön ja metsän tulevaisuuspolkuihin. Tästä on tarkoitus julkaista infopaketti hieman tuonnempana, mutta todettakoon jo, että monet julkisuudessa esitellyt visiot ja skenaariot ovat pitkälti perusteettomia. Suomen ei esimerkiksi ole mieltä jatkaa nykyisellä laskevan lisäarvon teollisella tuotantorakenteella ja käyttää suuria summia ja valtavasti sähköä sen kasvihuonekaasujen kaappaamiseen tehtaiden piipuista. Kansainväliset markkinat muuttuvat innovaatioiden ja ympäristöpolitiikan myötä, ja päästövähennyksiä saadaan aikaiseksi muilla keinoilla tehokkaammin ja halvemmalla.
Toiseksi totesimme, että kyllä – tiedevetoinen suunnittelu on mahdollista. Hyvin taustoitettuna se tuottaa tuloksia jo lyhyessäkin ajassa. Kolmanneksi pilotti vahvisti, että jatkuva ja määrätietoinen suunnittelu on syytä institutionalisoida pysyväksi osaksi kestävyysmurroksen hallintaa. Tunnistimme useita potentiaalisesti kohtalokkaita tietoaukkoja, joiden täyttäminen vie aikaa ja vaatii uusia tiedontuotannon muotoja nykyisten rinnalle. Tiedevetoinen suunnittelu on oleellinen osa uudistavan innovaatio- ja teollisuuspolitiikan valmistelua. Lisäksi se luo paremmat edellytykset teollisuuden strategiatyölle, joka jatkossa yhä useammin ylittää perinteiset sektorirajat.
Ilmastonmuutoksen tilannekatsaus
Tätä uutiskirjettä laadittiin Dubain COP28-ilmastoneuvotteluiden aikana, joten kokouksen annin tai sen puutteen analyysiä kannattaa etsiä esimerkiksi Carbon Brief -sivustolta, joka julkaisee perinteisesti syvällisen tarkastelun kokousten jälkeen. Kesäkuun uutiskirjeen lukuvinkeissä esittelimme Dubain kokouksen alla käytyä kriittistä keskustelua, joka vain kiihtyi kesän ja syksyn mittaan. Tapetille nousivat paitsi kokouksen puheenjohtaja Al Jaberin öljy-yhtiön Adnocin hurjat tuotantosuunnitelmat myös Guardianin paljastamat lausunnot “luoliin palaamisesta”. Historiallisen suuri fossiiliteollisuuden lobbarien määrä kokouksessa on sekin saanut aikaan suuttumusta – niin ikään eläintuotantoteollisuuden lobbarien määrä on kasvanut hurjasti. Gazan sota on tietysti myös vaikuttanut neuvotteluiden kulkuun.
Kokouksen alla julkaisimme blogissamme Ville Lähteen laatiman ilmastonmuutoksen tilannekatsauksen. Ville syventyi uusimpaan Emissions Gap -raporttiin “Broken Record”, jonka kansikuva tulee varmasti jäämään ilmastokuvaston historiankirjoihin. Sen lisäksi katsauksessamme on asiaa kansainvälisen energiajärjestö IEA:n tiukkasanaisesta raportista, joka tarkastelee fossiiliteollisuuden tulevaisuutta, sekä hiilen talteenotosta ja useista tuoreista ilmastotutkimusartikkeleista.
Viime aikoina olemme lukeneet ilmastoasioista paljon muutakin. Adam Tooze analysoi edellä mainittujen lisäksi myös Kansainvälisen valuuttarahaston ilmastoraporttia.
Tämä Naturen artikkeli käsittelee ongelmaa, joka tunnetaan heikosti: puolentoista asteen rajalle ja sen saavuttamiselle ei ole yhteisesti hyväksyttyä määritelmää, ja IPCC:n suosima menetelmäkin voi ruokkia vaarallista viivyttelyä. Kirjoittajat ehdottavat uutta tarkastelutapaa, jossa 1,5°C rajan rikkomisen virallistamista ei tarvitsisi odottaa vuosikausia. Tuore tutkimus taas antoi huolestuttavia uutisia: hiilidioksidin voimakkuus kasvihuonekaasuna saattaa lisääntyä sitä mukaa, mitä korkeammaksi pitoisuudet nousevat. Ilmiö siis pahenee paitsi kaasun määrästä myös itse kaasun luoman ilmastopakotteen muuttuessa – aiemmin jälkimmäisen on oletettu olevan vakioinen. Carbon Briefin artikkelissa tarkastellaan siirtomaavaltojen laajempaa historiallista ilmastovastuuta, kun niiden toimet siirtomaissa huomioidaan. Guardian uutisoi joukosta ilmastotutkijoita, jotka peräävät ilmastotutkimukselle aktiivisempaa poliittista roolia ja irtaantumista IPCC:n perinteisestä linjasta, jonka mukaan se ei anna suoria politiikkasuosituksia. Lopuksi vielä suosittelemme tätä Glen Petersin katsausta hiilibudjettien tilanteeseen.
Hyvältä ei näytä, mutta kuten Ville toteaa katsauksensa lopussa:
“Tämä on pelottavaa. Ilmastonmuutoksen maailmassa huonoja uutisia pitäisi kuitenkin osata ottaa vastaan hieman epäintuitiivisella tavalla. Mitä huonompia uutisia, sitä suurempi kiire on, ja sitä enemmän pitää ponnistella. Selkeää rajaa onnistumisen ja epäonnistumisen välillä ei ole, ei lopullista fatalismin hetkeä. Jos puolitoista astetta on tavoittamattomissa, tulevaisuus muuttuu monta astetta ankeammaksi. Samalla jokainen seuraava epäonnistuminen muuttuu yhä vaarallisemmaksi. Kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvu ilmakehässä on pakko saada pysähtymään, ja mitä myöhemmin se tapahtuu, sitä mahdottomammaksi maailma muuttuu. Synkeiden uutisten äärellä voi olla vaikea ottaa vastaan viesti, että “jokaisen asteen kymmenyksen puolesta kannattaa kamppailla”, mutta se on tämän maailmanajan tärkeimpiä lauseita.”
BIOS
Uusi BIOS-tutkija Tellervo Ala-Lahti kirjoittaa ympäristölupien sujuvoittamisesta
Syksyllä riveihimme liittyi uusi tutkija, Tellervo Ala-Lahti. Tellervo tutkii ympäristöoikeustieteellisessä väitöskirjassaan teollisuuden vihreän murroksen lainsäädännöllisiä toteutuskeinoja Euroopan unionin ja Suomen tasolla. Tunnistamalla ympäristöoikeuden fragmentoituneiden instrumenttien eri ohjausvaikutuksia pyrkimyksenä on hahmottaa, miten lainsäädäntö yhtäältä edistää mutta toisaalta vaikeuttaa teollisuuden kestävyysmurroksen toteutumista.
Ensimmäisessä BIOS-blogissaan Tellervo käsittelee ympäristölupaprosessien teollisuuspoliittisia ulottuvuuksia, erityisesti luvituksen vaikutuksia teollisten teknologioiden kehittämiseen ja paikallisten ympäristövaikutusten hallintaan sekä vanhojen ja uusien ympäristölupien eriarvoista asemaa.
Kriisinhallinnan dramaturgiaa
BIOS on ollut vuodesta 2018 lähtien osa STN-rahoitteista WISE-tutkimuskonsortiota, joka päättyy tämän vuoden lopussa (voit katsoa tallenteen WISE:n ja LONGRISK-hankkeen yhteisestä loppuseminaarista Tiedekulmassa). Konsortion yhtenä oleellisena juonteena on ollut monitieteisen tutkimuksen ja dramaturgian yhteistyö. Olemme pohtineet ja kehittäneet politiikkapäämajaharjoitusten ja erityisesti internet-pohjaisen Tulevaisuuden tilannehuone -harjoituksen dramaturgiaa yhdessä dramaturgi Katariina Nummisen kanssa. Lisäksi olemme keskustelleet monikriisin ja strategisen kriisinhallinnan dramaturgisista ulottuvuuksista laajemmin. Kokosimme nämä pohdinnat yhteen tuoreessa WISE-blogitekstissä, joka avaa monenlaisia poikkitieteellisiä ja -taiteellisia näkökulmia myös jatkoa ja uusia hankkeita ajatellen.
“Miten ongelmat meille hahmottuvat, millaisia tulevaisuuksia kykenemme näkemään, mistä kaikesta olemme tekemässä päätöksiä? Nämä kaikki ovat yhtäältä strategisia, toisaalta dramaturgisia kysymyksiä.”
Biodiversiteetistä ja Suomen luontokatostrategiasta
Marraskuun alussa julkisuuteen tuli tietoja, että Suomen biodiversiteettistrategiasta oltaisiin poistamassa pinta-alatavoitteet. Asiasta heräsi kiivas julkinen keskustelu, johon myös BIOS osallistui kirjoituksellaan “Miksi biodiversiteetin turvaamisesta luistetaan niin helposti?” Kirjoitus tarttui ajankohtaiseen kiistaan mutta kurotti pidemmälle pohtimaan väitteitä “luonnon museoinnista” sekä biodiversiteetin moninaisen ilmiökentän hankaluutta yksiulotteisten poliittisten vaatimusten kannalta. Politiikka vaatii yksiselitteisiä määrällisiä mittareita, mieluiten yhtä, mutta ilmiö ei anna myöten. Tiedon intressi ja todellisuus eivät kohtaa.
“Tällaiseen moniulotteiseen ilmiöön ei sellaista kiistatonta yksiselitteistä kriteeriä saada, millaista politiikassa on tapana perätä. Politiikka kysyy vääriä kysymyksiä mutta vaatii oikeita vastauksia. Ja koska vääriin kysymyksiin ei saada tarpeeksi kiistattomia vastauksia, on mahdollista puhua suojelutavoitteiden “epätarkoituksenmukaisuudesta”. Haluttomuus turvata biodiversiteettiä voidaan legitimoida ikään kun tieteellä – on muka tieteen vika, jos se ei saa aikaan tarpeeksi yksiselitteisiä kriteereitä. Tämä on myrkyllinen yhdistelmä, sillä se mahdollistaa torjuntaa ja viivyttelyä, vaikka kriteereitä kuinka viilattaisiin.”
Elonkirjon käsittely jatkui blogissa joulukuussa, kun Emma Hakala ja Karoliina Lummaa tarkastelivat elonkirjoa ja kulttuuria kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Luonnon monimuotoisuutta koskevassa keskustelussa talous ja ympäristön tila asetetaan usein vastakkain, eikä muille näkökulmille jää tilaa. Yhteiskunnat ovat kuitenkin täysin riippuvaisia luonnosta ja luonnon monimuotoisuudesta. Syvästi inhimillisiksi ja sosiaalisiksi mieltyvät turvallisuus ja kulttuuri edellyttävät nekin elinvoimaista luontoa sekä kestävää kansallista ja kansainvälistä luonnonvarojen hallintaa. Kokonaisturvallisuus tarjoaakin kiinnostavan kehyksen luontokadon riskien tarkasteluun.
Sopivasti heti seuraavana päivänä Helsingin Sanomat uutisoi Luontopaneelin raportista, joka antoi Suomelle melkoiset madonluvut. Nykyiset ja suunnitteilla olevat toimet eivät alkuunkaan riitä Suomen luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi. Raportti ehdottaa laajaa kirjoa uusia toimia ja merkittävästi lisää varoja. Kuten paneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho totesi, hintalappu on iso, mutta hänellekin oli yllätys, että suunta on edelleen mahdollista kääntää.
BIOS-tutkimusta ruokakriiseistä, energiasiirtymästä ja “kestävyyden jälkeisyydestä”
Marraskuussa ilmestyi Ville Lähteen johdolla kirjoitettu BIOS-yhteisartikkeli “The crises inherent in the success of the global food system”. Artikkelin juuret ovat pitkällä, toukokuussa 2020 ilmestyneessä BIOS-blogikirjoituksessa “Ruokajärjestelmän menestyksessä muhivat kriisit”. Ville kuvaa kirjoituksen taustoja kotisivuillaan:
“Koronapandemia oli herättänyt poikkeuksellista kiinnostusta ruokajärjestelmien kriisialttiudesta, koska ongelmat olivat päällä. Vanhat oletukset omavaraisuusasteesta ja huoltovarmuudesta horjuivat, kun monisyiset kansainväliset sidokset ja riippuvaisuudet tulivat näkyvämmäksi. Samalla konkretisoituivat monet nälän ja ruokaturvattomuuden ongelmat… Toisaalta tilannetta käytettiin hyväksi muukalaisvihamielisyyden ja itsekkään kansallismielisyyden edistämiseen.”
Tästä syntyi kimmoke laatia aiheesta perusteellinen synteesiartikkeli. Kuten usein, artikkelin matka oli pitkä ja kivinen, ja koronan lisäksi siihen toi tietysti uusia mutkia sota. Artikkelin työstön aikana kertyneeltä pohjalta Ville puuttui sodan herättämään ruokapoliittiseen keskusteluun ja sen ongelmiin blogikirjoituksella “Ruokakriisi ja omavaraisuuden illuusiot”. Tästä kesti vielä yli puolitoista vuotta, ennen kuin artikkelimme näki päivänvalon.
Artikkelissa pureudutaan tuotantokeskeisen eli “produktivistisen” mallin ongelmiin, tarkastellaan globaalin ruokajärjestelmien verkoston luonnetta ja lanseerataan siihen uusi käsitteellinen työkalu, pohditaan haavoittuvaisten tuottajien ja yhteiskuntien asemaa globaalissa järjestelmässä sekä etsitään muutoksen polkuja.
Tere Vadén ja Jussi T. Eronen olivat mukana yhteisartikkelissa “Bottom-up estimation of the scope of tasks to completely phase out fossil fuels in Finland”. Siinä tutkitaan, mitä vaatisi kaiken fossiilienergian käytön – lämmitys, liikenne, sähköntuotanto – korvaaminen Suomessa. Vaikka esimerkiksi liikenteessä sähköistämisen myötä energiaa kuluu kilometrejä kohden vähemmän, on korvaustarve silti mittava, välillä 76 – 142 TWh, teknologisista valinnoista riippuen.
Tutkimuksen tarkoitus on hahmottaa mittakaavoja. Fossiilienergia voitaisiin korvata esimerkiksi puubioenergialla – mutta silloin metsäteollisuudelle ei riittäisi raaka-ainetta lainkaan. Vastaavasti tuulimyllyjä tarvittaisiin useita tuhansia. Energiamurroksen helpottamiseen tarvitaan myös energiankulutuksen vähentämistä.
Tere oli mukana myös kirjoittamassa artikkelia “From the Archimedean point to circles in the sand—Post-sustainable curriculum and the critical subject”, joka tarkastelee ympäristökriisien kouluille asettamaa ongelmaa, jonka esimerkiksi Greta Thunberg on terävästi muotoillut: miksi opiskella tietoja ja terävää järjenkäyttöä, kun niiden yhteiskunnallinen painoarvo ei riitä esimerkiksi turvaamaan lasten tulevaisuutta. Artikkelissa pohditaan, miten kriisi viittoilee tarpeeseen muokata käsitystä siitä, mitä kriittisyys ja kriittinen järjenkäyttö ovat ja miten niitä opiskellaan.
BIOS äänessä
BIOS-podcastsarja “12 käsitettä maailmasta” jatkui joulukuussa kolmannella jaksolla “Tarpeet” (Soundcloud, Apple, Spotify).Jakson teemoja ovat yhtäältä vaurauden ympäristökuorma ja ylikulutus mutta toisaalta tavallisten arjen tarpeiden tyydyttämisen vaatima energia ja luonnonvarat ja niiden ympäristökuorma. Ylikulutus on kriittisen tärkeä näkökulma, mutta sen lisäksi on tarkasteltava yhteiskunnan tarpeentyydytyksen järjestelmiä. Ekologisen siirtymän kannalta keskeistä on hahmottaa, että samat välttämättömät tarpeet voidaan tyydyttää radikaalisti erilaisin tavoin.
Liitythän mukaan seuraamaan sarjaa! Tammikuussa Ville ja Tere puhuvat niukkuudesta ja runsaudesta, ja helmikuussa paneudutaan ympäristöongelmien moninaisuuteen.
Tero Toivanen vieraili marraskuussa Politiikkaradiossa, kun aiheena oli talouskuri ja sen vaarat. Tero ja muut vieraat keskustelivat kirjan Talouskuri tuli Suomeen tiimoilta. Kalevi Sorsa -säätiön podcastissa Tero taas keskusteli Orpon hallituksesta ja “ympäristöpolitiikan hallavuosista”.
Elonkehä-lehden podcastissa Tere Vadén ja Antti Salminen, jotka ovat kirjoittaneet yhdessä paljon öljyn merkityksestä sivilisaatiolle, keskustelivat aiheesta otsikolla “Artesaaniöljyä ja tiivistynyttä aikaa”: “Nykyinen elämänkokemuksemme nojaa öljyyn ja muihin fossiilisiin polttoaineisiin – vahvemmin kuin kenties tulemme ajatelleeksi. Mitkä kokemukset ovat perustaltaan fossiilisia, siis eivät olisi olemassa ilman tiettyjä hiilivetyjä, mitkä taas ovat koettavissa öljyn kanssa tai ilman, kaikkina aikoina? Tuotetaanko tulevaisuudessa artesaaniöljyä? Kuinka öljy muuttaa ajan kokemusta?”
Karoliina Lummaa oli Radio Fiskarsin vieraana keskustelemassa Sari Puustisen kanssa luontokadon yhteiskunnallisista ja kulttuurisista ulottuvuuksista: “Miten kulttuurimme ja luontosuhteemme on yhteydessä luontokatoon? Miten tähän on tultu, mitä juurisyitä kätkeytyy luontokadon taustalle tutkimusten valossa? Mitä vaikutuksia elonkirjolla on ihmisyhteisöihin? Entä miten aihetta on käsitelty nykytaiteessa ja -runoudessa?”
Ville Lähde oli äänessä (ja kuvassa) mukana OKKA-säätiön, Opintokeskus Siviksen ja Kansalaisopistojen liiton toteuttamassa opintokokonaisuudessa “Kohti kestävää ja hyvää elämää”. Ville aloitti viiden asiantuntijavideon sarjan tietysti otsikolla “Ekologinen jälleenrakennus”.
BIOS-taloutta
Paavo Järvensivu ja Jussi Ahokas käsittelivät marraskuisessa Voiman talousliitteessä Yhdysvaltain uutta teollisuuspolitiikkaa (johon syvennyttiin myös elokuisessa uutiskirjeessämme).
“Yhdysvaltojen uusi teollisuuspolitiikka on hyvin mielenkiintoinen kestävyysmurroksen toteuttamisen ja tutkimuksen kannalta. Se tekee selvän pesäeron puhtaasti markkinalähtöisiin mekanismeihin. Talouden ja erityisesti teollisuuden suuntaaminen otetaan vahvasti demokraattisen päätöksenteon alaisuuteen. Toki siinä on myös valtavia puutteita, kuten kyvyttömyys ohjata ja leikata fossiilisten polttoaineiden tuotantoa sekä huomioida resurssien käytön kestävyys. Myös kestävyysmurroksen kaikkiaan vaatimien investointien mittaluokka on tietysti paljon yksittäistä lakipakettia kuten IRA:ta suurempi.”
BIOS-ekonomistimme Jussi Ahokas oli äänessä myös joulukuun Imagen jutussa “Ratkaisuja luontokadon pysäyttämiseen ei tarvitse tuoda mistään avaruudesta – ohjaamme taloutta samoilla keinoilla jo nyt”:
”Vihreässä siirtymässäkin monet ajatukset perustuvat sille, että teknologinen kehitys tulee ja pelastaa meidät. Mielestäni monet visioista, joita nyt heitellään, ovat utopistisia, varsinkin jos vielä ajatellaan, miten pienessä aikaikkunassa ihmiskunnan historiaa – luonnonhistoriasta puhumattakaan – kaikki tämä pitäisi saada tehtyä.”
”Mutta koko ajan pitäisi mennä kohti laajempaa, paremmin koordinoitua tiedon tuottamista ja toimintaa, jotta meillä olisi jatkuva ymmärrys, mitä valinnoista seuraa, vaikkapa vetytalouden rakentamisesta. Se olisi tasapuolisempaakin. Tätä voi kutsua myös jonkinlaiseksi suunnitteluksi, joka on tietysti pannassa tänä päivänä. Ei saa suunnitella mitään, vaan pitää vain luoda rakenteita ja markkinamekanismeja ja sitten markkinat hoitavat. Tämä suunnittelun ja markkinamekanismiohjauksen välinen poliittinen kamppailu on edelleenkin käynnissä.”
Jussi vastasi myös joulukuussa Kansan Uutisten kysymyksiin taloudesta.
Lopuksi
Lukuvinkkeinä tällä kertaa ovat Alma Onalin erinomainen kiertotalousjuttu Ylioppilaslehdessä, Scientific Americanin artikkeli lihansyönnistä antropologien silmin, Guardianin juttu FAO:n vanhan nautakarjaraportin saamasta kritiikistä ja asiaan liittyvistä kähminnöistä sekä Reutersin hieno infokooste merenalaisesta kaivostoiminnasta.
Olemme myös ihastelleet näitä ainutlaatuisia “ilmastonmuutoksen haamukuvia”.