9.9.2021
Uutiskirje 9/2021 Tervetuloa syksyn ensimmäisen uutiskirjeen pariin! Ihan ensimmäiseksi kiitämme Koneen Säätiötä, joka myönsi elokuussa meille historiansa suurimman yksittäisen apurahan. BIOS-tutkimusyksikön pitkäjänteinen tutkimus- ja vuorovaikutustyö on nyt turvattu ainakin neljäksi vuodeksi eteenpäin. Suuri kiitos luottamuksesta! Tilaa uutiskirje sähköpostiisi täältä! Maailmalta IPCC:n uusi raportti julkaistiin elokuussa Kun IPCC:n pitkään odotettu uusi ilmastonmuutosraportti ilmestyi elokuussa, julkisuudessa lähdettiin kilvan kutsumaan sitä […]

Tervetuloa syksyn ensimmäisen uutiskirjeen pariin! Ihan ensimmäiseksi kiitämme Koneen Säätiötä, joka myönsi elokuussa meille historiansa suurimman yksittäisen apurahan. BIOS-tutkimusyksikön pitkäjänteinen tutkimus- ja vuorovaikutustyö on nyt turvattu ainakin neljäksi vuodeksi eteenpäin. Suuri kiitos luottamuksesta!

Tilaa uutiskirje sähköpostiisi täältä!

Paavo Järvensivu, Tero Toivanen ja Ville Niinistö BIOSin tutkimusasemalla Vallisaaressa. Kuva: Saara Karhunen / HAM

Maailmalta

IPCC:n uusi raportti julkaistiin elokuussa

Kun IPCC:n pitkään odotettu uusi ilmastonmuutosraportti ilmestyi elokuussa, julkisuudessa lähdettiin kilvan kutsumaan sitä käänteentekeväksi ja nostamaan esiin yllättäviä uusia löydöksiä. Julkisuuden maailmassa tämä on ymmärrettävää, mutta myös hieman harhaanjohtavaa. Periaatteessa kaikki raportissa sanottu nimittäin jo tiedettiin – lukuisat asiat olivat esimerkiksi tämän uutiskirjeen seuraajille kovin tuttuja. Raportit kokoavat yhteen aiemmin tieteellisesti vahvistettua tietoa, rakentavat tutkijoiden konsensusta ja selittävät muulle maailmalle asiaa. Kuten ilmastotutkija Michael E. Mann totesi, IPCC:n raportit kipittävät kiinni todellisuutta, eli niiden ilmestyessä tiedämme jo enemmän – kuva olisi oikeastaan rahtusen karumpi, jos uusimmat tutkimustulokset ja mittaustulokset otettaisiin mukaan.

Ongelmat oli tunnettu jo ennen raportin ilmestymistä, eli perusteet toiminnalle ja vastaanpanemattomat vastaväitteet hidastelulle ovat olleet olemassa jo pitkään. Siinä mielessä ei nyt ole “viimeistään” selvää, että ilmastonmuutoksen hillinnällä on kiire, eikä nyt “vasta” tiedetä, että sen aiheuttamat mullistukset ovat jo päällä. IPCC:n raportti antoi näille jo tiedetyille asioille virallisen leiman. 

Yksi tarkempi esimerkki ongelmallisesta uutisoinnista oli, että lukuisissa jutuissa raportista nostettiin esiin väite, jonka mukaan 1,5 asteen lämpenemisen raja oltaisiin rikkomassa selvästi oletettua aiemmin, 10 vuotta luultua aikataulua edellä. Tällainen viesti on omiaan ruokkimaan fatalismia, mutta journalistinen viesti ei osunut yksiin raportin tieteellisen viestin kanssa. Carbon Brief tuotti tapansa mukaan nopeasti perusteellisen katsauksen raporttiin. Katsauksesta löytyy muun muassa perusteellinen selostus, miksi yllä mainittu luenta oli väärä. Real Climate julkaisi aiheesta erillisen kirjoituksen.

Itse raportin ja sen yhteenvetojen lisäksi aiheeseen pääsee tutustumaan monissa muissakin kirjoituksissa. Climate Home News keräsi raportin viisi keskeistä viestiä. Suositeltavaa luettavaa ovat myös Michael E. Mannin kirjoitus Time-lehdessä, Eric Holthausin juttu The Phoenixissa, Umair Irfanin ja Rebecca Leberin teksti Voxissa, Eric Rostonin ja Aksath Rathin teksti Bloomberg Greenissä sekä New York Timesissa julkaistu Lisa Friedmanin, Hiroko Tabuchin ja Winston Choi-Schagrinin tärkeä puheenvuoro kehittyvien maiden näkökulmasta. Twitterissä Zeke Hausfather kävi raportin sisältöä läpi.

Nostettakoon vielä esiin Nature-lehden elokuinen pääkirjoitus, jossa muistutettiin metaanipäästöjen hillinnän tärkeydestä. Jos raportista jonkin yksittäisen asian haluaa nostaa esiin, niin se on kiire myös metaanipäästöjen hillinnässä. Hiilidioksidipäästöt ovat mittakaavansa ja pitkäaikaisen vaikuttavuutensa vuoksi aina pääasia, mutta metaanipäästöjen hillinnällä saataisiin nopeita tuloksia aikaan. Lisäksi hiilidioksidipäästöjen alasajo – vaikka se onkin täysin välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi – vähentää myös hiukkaspäästöjä, joiden viilentävä vaikutus on “verhonnut” osan lämpenemisestä. Alkuvaiheessa hiilidioksidipäästöjen hillinnällä on siis vaikutusta kumpaankin suuntaan, ja metaanipäästöjen leikkausten nopea vaikutus auttaisi suoraan lämpenemistä vähentäen. Toistaiseksi metaanipäästöihin on kiinnitetty liian vähän huomiota, ja ne ovat kasvaneet rajusti. IPCC:n uusi raportti nosti aiempiin verrattuna tämän asian huomattavasti näkyvämpään asemaan.

BIOS

BIOS-tutkijoiden tieteellisiä julkaisuja

Paavo Järvensivu ja WISE-projektin kollegamme kirjoittivat Futures-journaaliin artikkelin “A simulation exercise for incorporating long-term path dependencies in urgent decision making”. Artikkeli käsittelee Helsingin kaupungin kanssa järjestettyä simulaatioharjoitusta, jonka suunnittelusta BIOS-tutkijat olivat päävastuussa. WISE-hankkeen puolelta mainittakoon myös professori Turo-Kimmo Lehtosen tuore kirjoitus hankkeen blogissa.

Karoliina Lummaan artikkeli “Peili ja diagrammi” ja Antti Majavan artikkeli “Aineettomuuden jalanjälki” julkaistiin antologiassa Taiteen kanssa maailman äärellä. Antologian artikkelit tarkastelevat nykytaiteelle ja taiteen tutkimukselle keskeisiä ekologisia kysymyksiä ja muita nykypäivän ja tulevaisuuden kriisejä.

Emma Hakalan, Ville Lähteen ja Tero Toivasen artikkeli “Luoko nuorten ilmastoliike uutta kansalaisuutta?” ilmestyi Nuorisotutkimuksen numerossa 2/2021. Artikkelissa vertaillaan nykyisiä nuorten ilmastoliikkeitä 1990-luvun yhteiskunnallisen aktivismin aaltoon etsien eroja ja yhtäläisyyksiä.

Ilmastonmuutos ja Suomen turvallisuus

Emma Hakala oli laatimassa Valtioneuvoston kanslialle tehtyä selvitystä Ilmastonmuutos ja Suomen turvallisuus (lisätietoja). Selvityksessä tarkasteltiin ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksia käsitteellisen kolmijaon kautta: suorat, ketjuuntuvat ja siirtymävaikutukset. Hakala esitteli selvitystä julkisuudessa muun muassa Helsingin Sanomissa ja Ylen jutussa:

Hakalan mielestä ilmastonmuutos pitäisi sisällyttää kansalliseen riskiarvioon nykyistä perusteellisemmin. Riskiarviossa kartoitetaan kolmen vuoden välein ihmisiä, ympäristöä ja muun muassa kriittisiä järjestelmiä uhkaavat riskit, joihin viranomaisten tulee varautua.Nyt ilmastonmuutos esiintyy arviossa lähinnä maininnan tasolla, Hakala sanoo. Myös huoltovarmuutta pitäisi tarkastella ilmastonmuutoksen näkökulmasta.

– Ilmastonmuutos pitäisi ottaa oikeastaan kaikessa huomioon. Päätöksiä pitäisi tehdä suunnitelmallisesti mutta niin, ettei niistä koituisi haittaa vähäosaisille.

BIOS-podcast Ville Niinistön kanssa Vallisaaressa

Europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr.) vieraili elokuun lopussa BIOS-tutkijoiden livepodcast-vieraana Helsingin Vallisaaressa, jossa on kesällä 2021 järjestetty nykytaidetapahtuma Helsinki Biennaali. BIOS:lla on ollut Vallisaaressa tutkimusasema, jossa vierailijoiden nähtävillä on ollut myös BIOS:n laatima siirtymäpolitiikan kojelauta. Jaksossa BIOS-tutkijat Paavo Järvensivu ja Tero Toivanen keskustelevat Niinistön kanssa siirtymäpolitiikan ideasta, Suomen ja Euroopan ilmastopolitiikan tilasta, teollisuuspolitiikan suunnanmuutoksesta ja talouspolitiikan muutostarpeista.

BIOS-tutkijat tiedotusvälineissä

Ville Lähteen henkilökuva julkaistiin Maaseudun Tulevaisuudessa 23.7. Jutussa käsitellään ennen kaikkea nälkään, ruokaturvaan ja ruoantuotantoon liittyviä kysymyksiä, joiden kanssa Lähde on työskennellyt paljon viime vuosina. Samoista aiheista hän puhui 1.9. julkaistussa Anna-lehden jutussa, jossa käsitellään maaseudun kehitystä Mikko Alatalon henkilökuvan kautta.

Lähteen mukaan tutkijat ovat yksimielisiä maatalouden rakennemuutoksen tarpeellisuudesta, mutta keskustelu on vaikeaa.

– Mikä tahansa tutkijoiden kommentti koetaan hyökkäykseksi, vaikka meidän pitäisi yhdessä miettiä, miten maaseutu saataisiin elpymään.

On myös poliittisia tahoja, jotka haluavat pitää konflikteja yllä.

– Asetetaan kaupunki ja maaseutu vastakkain, ikään kuin niiden ihmiset eivät voisi koskaan ymmärtää toisiaan, hän sanoo.

Lähde oli myös yksi 19.8. ilmestyneen Suomen Kuvalehden ilmastojutun haastateltavista. Artikkelissa käsiteltiin toivon ja toivottomuuden kysymyksiä ilmastokriisin edetessä.

Elokuun lopulla Tero Toivanen ja Paavo Järvensivu kirjoittivat Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen, joka kommentoi aiempaa talouspoliittista vieraskynää. He peräänkuuluttivat BIOSin ideoimaa teollisen murroksen suunnitteluyksikköä, joka mahdollistaisi suunnitelmallisen ekologisen siirtymän useilla eri aloilla yhtaikaisesti, toisiaan tukien.

Kilpailuvaltiomalli ei vastaa kestävyyssiirtymän tarpeeseen. Pelkkä lisärahoitus ei riitä, vaan sen on kohdistuttava siirtymän kannalta mielekkäisiin kohteisiin. Ripeä, teollisuuden alat integroiva siirtymä vaatii koordinoitua tki-toimintaa, joka nivotaan yhteen aktiivisen kansallisen teollisuuspolitiikan kanssa. Teollisuuspolitiikan perustana ovat tieteen osoittamiin kestävyysraameihin asettuvat kansalliset vahvuudet luonnonvaroissa ja osaamisessa.

Kilpailuvaltiossa ympäristöpolitiikka jää alisteiseksi talouskurille. Kun julkisen talouden toimintakyky määritellään ennalta hyvin rajatuksi, ei kyetä kestävyyssiirtymän mukaisiin investointeihin, vaan hallitukset ajetaan leikkauksiin. Leikkaukset heikentävät väestön hyvinvointia, jota kaivataan vaativassa siirtymässä.

Lopuksi

Muistatteko sen pari kertaa vuodessa leviävän uutisjutun tutkimuksesta, jonka mukaan metsittäminen on tehokkain tapa torjua ilmastonmuutosta? Tutkimus ja etenkin siitä tiedottaminen herättivät aikanaan melkoisen kritiikin myrskyn, ja BIOS-uutiskirjeessäkin tartuimme asiaan. Nyt Guardian julkaisi aiheesta kiinnostavan artikkelin, johon on haastateltu yhtä tutkijoista. 

Suosittelemme tätä Ylen erinomaista juttua sekä sen yhteyteen linkattua Tiedeykköstä, joissa käsitellään väestönkasvua ja siihen liittyviä sitkeitä harhakäsityksiä. Jutussa tartutaan myös populaarin ympäristökeskustelun suosikkimyyttiin Pääsiäissaaren ympäristökatastrofista – tarinaan saa lisää syvyyttä tästä erinomaisesta podcast-jaksosta.

Kiitämme Long Play -lehteä tästä mainiosta lukuvinkistä: Elizabeth Kolbert kirjoittaa The New Yorkerissa, miten yhdysvaltalainen padon alle kadonnut kanjoni paljastuu uudelleen kuivuuden myötä.

The New York Timesissa Hiroko Tabuchi kirjoitti vetytalouden problematiikasta ja samassa lehdessä Adam Tooze koronakriisin opeista. Inkeri Koskinen kirjoitti Aeiopagissa tieteellisestä objektiivisuudesta (varsin hyvää luettavaa nykyisen julkisen tiedeälämölön keskellä, kuten myös Long Playn Anu Silfverbergin mainio juttu “Niin totta kuin osaamme”), Juha Helenius muistutti Maaseudun Tulevaisuudessa maaperän eliöstön merkityksestä, ja Phil Torres kirjoitti Current Affairs -julkaisussa, miten kummallisille poluille itsetietoinen “rationaalisuus” ja “efektiivinen altruismi” voivat viedä.