- Ensimmäinen jakso: Tilannekuva (Tuomo Kalliokoski, Sampo Soimakallio)
- Toinen jakso: Metsäteollisuus ja energiamurros (Pekka Passi, Eemeli Tsupari)
- Kolmas jakso: Miten metsäsektori sopeutuu muutoksiin? (Jakob Donner-Amnell, Niklas von Weymarn)
- Neljäs jakso: Hiilen hinnoittelu (Raisa Mäkipää, Hanna-Mari Ahonen)
- Viides jakso: Metsäsektori ja vetytalous (Jero Ahola, Jyrki Ovaska)
- Kuudes jakso: Metsien monimuotoisuus (Artti Juutinen, Saija Kuusela)
- Seitsemäs jakso: Metsäsektori ja rahoitussektorin muutos (Aila Aho, Miika Korja, Jussi Lintunen)
- Kahdeksas jakso: Tiukentuvat ilmasto- ja ympäristökriteerit hyödyttävät metsänomistajaa (Lauri Hetemäki, Timo Pukkala)
- Yhdeksäs jakso: PEFC -sertifikaatin vesittyminen voi heikentää metsäteollisuuden kilpailukykyä (Minna Halme, Timo Kuuluvainen)
- Kymmenes jakso: Yhteenvetoa – riskit ja mahdollisuudet (Paavo Järvensivu, Jussi Ahokas, Tere Vadén)
- Yhdestoista jakso: Metsäsektorin muutos (Sirpa Pietikäinen, Mauri Pekkarinen, Nils Torvalds, Jyri Maunuksela)
- Kahdestoista jakso: Metsäsektorin kestävyys (Miapetra Kumpula-Natri, Ville Niinistö, Silvia Modig, Jyri Seppälä)
Ilmastonmuutos, luontokato ja muut ekologiset kriisit etenevät kiihtyvällä tahdilla. Päästövähennystavoitteista on jääty pahasti jälkeen ja paine ympäristötoimien kiihdyttämiseksi kasvaa. Lähivuosina on odotettavissa nopeasti tiukkenevia säädöksiä sekä ekologisten järjestelmien heikkenemisen laukaisemia yhteiskunnallisia kriisejä ja markkinahäiriöitä.
BIOS-tutkimusyksikkö on toiminnassaan pyrkinyt suuntaamaan suomalaisen yhteiskunnan huomiota ekologisen kriisin tuottamaan valtaisaan toimintaympäristön muutokseen. Tässä podcast-sarjassa pureudumme erityisesti siihen, miten metsien käyttö vaikuttaa ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteisiin ja miten metsäteollisuus voisi sopeutua nopeasti muuttuviin ekologisiin ja yhteiskunnallisiin reunaehtoihin.
![]()
Yhä tiukempien päästörajoitusten maailmassa on selvää, että myös energia- ja resurssi-intensiivisen metsäteollisuuden on kehitettävä toimintatapojaan ja minimoitava toimintansa ympäristövaikutukset. Biopohjaisten raaka-aineiden saatavuus on rajallinen, eikä niitä riitä kaikkiin suunniteltuihin käyttökohteisiin.
Suomi on harvaan asuttu, kehittynyt ja vakaa, kohtalaisen tuulinen ja hyvin metsää kasvava maa, jossa on runsaat makean veden ja maaperän varannot. Mitä meidän itse asiassa kannattaisi tuottaa näistä lähtökohdista? Miten voimavaramme voitaisiin suunnata tehokkaasti globaalin ekologisen kriisin pysäyttämiseksi?
Voisimmeko tuottaa ratkaisuja, joita koko maailma juuri nyt tarvitsee? Voisivatko ekologiset ja taloudelliset tavoitteet tukea toisiaan?
Olisiko mahdollista toteuttaa Suomeen teollisuuden eri sektorien välisellä yhteistyöllä vähähiilisiä ekosysteemejä, jotka houkuttelisivat investointeja kaikkialta maailmasta?
Voisiko siirtymän tieteeseen pohjaava suunnittelu mahdollistaa tulevaisuuspolkuja, joissa tiukentuvat päästövähennystavoitteet jopa nostaisivat metsien ja metsäteollisuuden arvoa ja työllistävyyttä?
Kutsumme joukon metsäsektorin johtavia tutkijoita, päättäjiä, kehittäjiä ja visionäärejä keskustelemaan näistä ja monista muista metsistään elävän maan tulevaisuuden kannalta keskeisistä kysymyksistä uuteen BIOS-podcast-sarjaan. Toteutamme kaikkiaan kymmenen podcast-jaksoa, jokainen kestoltaan noin tunnin. Podcastit lähetetään syksyn ja talven 2021-2022 aikana.
Podcast-sarja toimii myös uudenlaisena tutkimustyökaluna ja tutkimuksen kohteena. Se yhtä aikaa esittelee tutkimustuloksia ja luo uutta tutkimusaineistoa, yhdistäen tieteeseen perustuvan kriittisen ajattelun ja teollisiin tulevaisuusnäkymiin liittyvän luovan ajattelun. Kokeilemme, mitä tutkimuksen, teollisuuden ja politiikan välinen podcast-muotoinen dialogi voi saavuttaa. Voisiko se toimia niin kutsutun institutionaalisen työn uutena muotona, joka kannattelee kriittistä ja luovaa yhdessä ajattelua, muokkaa suomalaista metsään ja teollisuuteen liittyvää jaettua mielenmaisemaa ja mahdollistaa uusia avauksia?
Ensimmäinen jakso julkaistiin 2. marraskuuta 2021. Jaksossa muodostetaan tilannekuva metsäsektorin olosuhteista erityisesti ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Podcast-isäntä Antti Majavan vieraana kävivät SYKE:n Luonnonvarojen kestävän käytön yksikön päällikkö ja Koneen Säätiön apurahatutkija Sampo Soimakallio ja Ympäristöministeriön ilmastoyksikön maankäyttösektorin ilmastotoimista vastaava neuvotteleva virkamies Tuomo Kalliokoski, jotka keskustelivat seuraavista aiheista:
- Mitä EU:n uudet ilmastotavoitteet tarkoittavat metsäteollisuudelle?
- Paljonko puuta voidaan kestävyystavoitteiden puitteissa käyttää?
- Miten tavoite puun käytön lisäämisestä vaikuttaa Suomen kasvihuonepäästötaseeseen?
- Millaisia taloudellisia vaikutuksia puun käytön lisääminen potentiaalisesti aiheuttaa eri sektoreilla?
- Mitä vaihtoehtoja puun käytön lisäämiselle olisi tarjolla?
Kalliokoski kiteyttää tutkimustietoa ja EU-komission linjauksia seuraavasti:
”Metsäteollisuuden toimintaedellytykset ovat edelleen olemassa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kasvu ei voi kuitenkaan enää perustua resurssin käytön lisäykseen, vaan lisäarvon täytyy tulla muuta kautta.”
Soimakallion näkemyksen mukaan toimintaympäristö muuttuu laajasti:
”Suomen metsiä ei ole tähän mennessä hoidettu siksi, että ilmastonmuutosta hillittäisiin, vaan ihan muut tavoitteet mielessä. Nyt, kun ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet tulevat kuvioon mukaan, se voi aiheuttaa jännitteitä. Tilanne on kuitenkin pakko hyväksyä.”
Molemmat keskustelijat olivat huolissaan uusista metsien inventointitiedoista, joiden mukaan metsien kasvu on heikentynyt. Soimakallion mukaan vaikutukset voivat ulottua laajalle:
”Kun nämä tiedot viedään arvioon siitä miten puuston kasvu kehittyy tulevaisuudessa, niin todennäköisesti tulee muuttamaan aikalailla hakkuumahdollisuusarvioita ja alentamaan arviota nykyisestä hiilinielusta, hiilineutraaliustavoitteista ja siitä miten nielut tulevaisuudessa kehittyvät.”
Keskustelijat arvioivat monimuotoisuustavoitteiden huomioimisen EU- linjausten mukaisesti entisestään pienentävän hakkuumahdollisuuksia.
Myös lyhytkestoisten biotuotteiden ja bioenergian perusteeton tulkinta hiilineutraaleiksi koettiin asiaksi, johon EU tulee yhä tiukemmin puuttumaan. Tuomo Kalliokosken mukaan myös EU:n kestävän rahoituksen kriteeristö kehittyy ja muutosten vaikutuksia metsäsektoriin olisi tärkeää analysoida varsinkin yrityksissä, jotka haluavat mukaan kestävän rahoituksen mekanismiin.
Kalliokoski kuvaa EU:n Fit For 55 tavoitetta varovaiseksi ja tasapuolisuuteen pyrkiväksi:
”Tavoite on selkeä kiristys kunnianhimoon, mutta tieteen valossa olisi ollut perusteltavissa vielä tiukempi tavoite. Tavoitteet ovat nollasummapeliä: jos tarvittavia päästövähennyksiä ei saada joltakin sektorilta, ne täytyy saada jostain muualta.”
Molemmat keskustelijat toivoivat nykyistä tarkempaa eri päästövähennyskeinojen ja niiden kustannusten vertailua.
Kalliokoski ja Soimakallio evästivät podcast-sarjan seuraavia jaksoja toiveella, että myös metsäteollisuuden edustajat osallistuisivat keskusteluun tiedeyhteisön ja EU-komission linjauksista.
Joulukuun alkuviikolla sähkön tuntihinta pohjoismaisessa sähköpörssissä on noussut hetkellisesti huimalle yli 50c/kWh tasolle. Hintapiikki on lähes kymmenkertainen sähkön pitkän aikavälin hintatasoon nähden ja viikon keskihinta on sekin moninkertainen vuoden takaiseen nähden. Kuitenkin vain viikko sitten sähkön hinta käväisi nollilla.
Sarjan toisessa osassa Vatajankoski OY:n toimitusjohtaja Pekka Passi ja VTT:n johtava tutkija Eemeli Tsupari ruotivat energiamarkkinoiden tilaa, sähkön hintavaihteluiden syitä ja metsäteollisuuden roolia ilmastotavoitteiden myllertämässä toimintaympäristössä.
Keskustelijoiden mukaan energiamarkkinoita heiluttelevat tuulivoiman nopean yleistymisen rinnalla sääilmiöt sekä kaasun ja erityisesti päästöoikeuden hinnan ennakoitua paljon nopeampi nousu.
Keskustelijat ovat samaa mieltä siitä, että hintaheilahtelut ovat paitsi riski, myös mahdollisuus, joka olisi syytä ottaa nykyistä vakavammin myös teollisuudessa. Systeemitasolla olisi otettava nopeasti käyttöön kysyntää ja tarjontaa tasaavia teknologioita ja toimintamalleja.
Raskas teollisuus on tottunut tuottamaan tasaista tuotantoa. Teollisuudessa voisi olla hyviä kysyntäjoustomahdollisuuksia, mutta jos niitä ei hyödynnetä menetetään yksi oleellinen työkalu energiamarkkinan kokonaisuuden hallinnasta. Energiaverkon tasapainottaminen on kuitenkin ns. miljardin dollarin kysymys. -Eemeli Tsupari
Vastuu joustosta lykätään sähkön myyjälle. Preemio, joka spotti-hinnan päälle lyödään tulee varmasti kasvamaan. Jossain kohtaa tulee kysymys, että kannattaisiko teollisuuden itse tuottaa joustoa ja ottaa hyöty itselleen. -Pekka Passi
Metsäteollisuus käyttää Suomessa yli 60% kaikesta teollisuudessa kuluneesta energiasta, noin 65% kaikesta uusiutuvasta energiasta ja neljänneksen koko Suomen kokonaisenergiankulutuksesta.
On selvää, että jos joku osa kulutuksesta jää jouston ulkopuolelle, nousevat jouston tai sen puutteen kustannukset muille osapuolille korkeammaksi. Metsäteollisuuden näkökulmasta aika paljon rahaa voi jäädä pöydälle, jos joustomarkkinoille ei lähdetä. -Pekka Passi
Metsäteollisuuden tuotteiden nykyinen painopiste on lyhytkestoisissa tuotteissa ja tuotantoprosessiin tarvittava energia tuotetaan puubiomassasta. Uudet EU -linjaukset edellyttävät lähivuosina puuraaka-aineen käytön painopisteen siirtämistä pitempään hiiltä sitoviin tuotteisiin. Keskustelijat näkevät, että biopohjaisten päästöjen ilmastovaikutusten, sekä metsien hiilinielujen mahdollinen hinnoittelu voi vaikuttaa merkittävästi metsäteollisuuden toimintalogiikkaan.
On suljettu mekaanisen massan valmistukseen perustuvia tehtaita ja uudet sekä suunnitteilla olevat tehtaat perustuvat kemialliseen puunjalostukseen, jossa suurempi osa puun hiilestä päätyy ilmakehään. Tämä trendi on ristiriitainen tavoitteeseen rajoittaa biopohjaisen tuotannon hiilipäästöjä. On kuitenkin mahdollista, että myös biomassojen polttamisen päästövaikutukset tullaan jatkossa tarkemmin huomioimaan. -Eemeli Tsupari
Riskien rinnalla haastateltavat näkivät merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia uusissa tuotteissa ja energialiiketoiminnassa. Teollisuuden energiankulutusta voitaisiin oleellisesti vähentää teollisten lämpöpumppujen laajamittaisella käytöllä ja vähähiilistä tuulisähköä voitaisiin tuottaa tuottaa metsätalousmaalla. Myös hukkalämpöjen hyödyntäminen, vetytalous ja erilaiset varastoitavat biopohjaiset jakeet, joita voidaan käyttää energian kulutuspiikkien tasaamiseen, nähtiin potentiaaliseksi.
Valtavan paljon mahdollisuuksiahan tämä energiamurros tuo, nimenomaan hyötyminen sähköistymisestä ja sähkön hinnan vaihteluista, kysyntäjoustosta, erilaisista bioenergiavarastoista ja korkean lisäarvon tuotteista, myös energiatuotteista, sen sijaan, että ligniini poltetaan suoraan mustalipeän mukana kuten nykyisin. -Eemeli Tsupari
Haluaisin nähdä selvän mahdollisuuden Suomelle siinä, että toimimme muuttuvassa toimintaympäristössä joustavammin ja ketterämmin kuin muut. Toivoisin, että kaikki teolliset ja kaupalliset toimijat olisivat hereillä ja varautuisivat ajoissa markkinamuutoksiin. Kyllä tässä niin isoista trendeistä ja voimista puhutaan ilmastonmuutokseen liittyen, että niitä on turha lähteä vastustamaan. Myös tuotteiden ja metsämaan hiilinielujen vahvistaminen on nousemassa taloudelliseksi prioriteetiksi. Tuotantoprosesseja olisi syytä alkaa kehittämään suuntaan jossa puun polttaminen minimoituu. -Pekka Passi
Päästöoikeuksien ja energian hinnat ovat nousseet tasolle, jonka vielä alkusyksystä arvioitiin toteutuvan vasta vuoden 2030 jälkeen. EU:n ilmasto- ja metsälinjaukset sekä LUKE:n julkaisemat tiedot Suomen metsien vuosikasvun heikkenemisestä eivät todennäköisesti mahdollista hakkuiden kasvattamista nykytasolta. Miten metsäteollisuus vastaa tähän nopeaan toimintaympäristön muutokseen ja tuottaa vähemmällä raaka-aineen käytöllä enemmän lisäarvoa?
BIOS:n Metsäpodcastin kolmannessa jaksossa ovat keskustelemassa Jakob Donner-Amnell, yhteiskuntatieteelliseen metsäsektorin tutkimukseen ja metsäsektorin kehityksen ennakointiin erikoistunut tutkija Itä-Suomen yliopistosta sekä Niklas von Weymarn, Metsä Groupin innovaatioyhtiö Metsä Springin toimitusjohtaja.
Molemmat keskustelijat painottivat siirtymää kohti korkeamman jalostusarvon tuotantoa:
Metsämateriaalia ei voi käyttää enempää, vaan arvonlisän täytyy perustua tehokkaampaan raaka-aineen käyttöön ja korkeampaan arvonlisään. Ei siitä ole kyse, että pakkausten tai wc-paperin tarve häviää, mutta niiden osuus alan arvosta saattaa käytön tehostuessa pienentyä, ja pitempään hiiltä sitovien tuotteiden osuus kasvaa. -Jakob Donner-Amnell
Nyt ollaan aika lähellä sitä enimmäismäärää, mitä metsästä voi ottaa puuta, eli nyt pitäisi seuraavat kymmenen vuotta yrittää nostaa puun jalostamisesta saatavaa arvonlisää. Puuta ei riitä kaikkien fossiilipohjaisten energiatuotteiden korvaamiseen, mutta ei sitä myöskään riitä kaikkien muovien tai tekstiilituotteidenkaan korvaamiseen. Puu on hyvin rajallinen raaka-aine ja kyse on siitä, miten Suomi löytää ne käyttökohteet, joissa puupohjaisen tuotannon kilpailukyky on oikeasti olemassa. Suomessa olisi mietittävä miten arvonnousu tietystä määrästä puuta saadaan taas kasvu-uralle. -Niklas von Weymarn
Metsäteollisuuden rakennemuutokseen kohti uusia korkeamman lisäarvon tuotteita on panostettu viime vuosikymmeninä vahvasti, mutta panostus ei ole tuottanut tulosta. Aasian sellumarkkinan nopea kasvu on johtanut metsäteollisuuden tuotannon painopisteen siirtymiseen (entistä) alhaisemman jalostusarvon tuotantoon, kuten kartonkiin ja selluun.
Metsäteollisuus on tavallaan suuruutensa vanki. Kun päätuotteiden liikevaihto on miljardeja, niin siihen kokoluokkaan pääseminen ei ole helppoa uusilla tuotteilla. Hyvä esimerkki on ligniini, joka on molekyylinä monitahoinen. Muoviteollisuus lähtee nykyisellään yhdestä molekyylistä liikkeelle, eikä niin vain taivu uuteen maailmaan. -Niklas von Weymarn
Keskustelijat näkivät nykyisellään hyvin kannattavan sellu- ja kartonkituotannon näkymät riskialttiina. Kysyntä ei ehkä jatkossa enää kasva, tuotantoa voi siirtyä Aasiaan. Myös ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden kiristyminen vaikuttaa keskeisesti toimintaympäristöön.
Pidän aivan selvänä että hiilensidonnasta ja päästöjen välttämisestä tulee viiden tai alle kymmenen vuoden sisällä merkittävää liiketoimintaa niin metsänomistajalle kuin teollisuudellekin. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on yhtä iso kysymys kuin ilmasto, eikä tätäkään voi ohittaa maailman metsävarannon käytössä. -Jakob Donner-Amnell
Keskustelijat myös painottavat metsien käytön suunnittelua tieteelliseltä pohjalta.
Meidän pitää varmistua siitä, että puuraaka-aineen käyttö on kestävällä pohjalla, ymmärryksen pitää pohjata faktaan ja toimenpiteet pitää suunnitella yhdessä tiedeyhteisön kanssa. Huomiota tulisi yrittää kohdistaa puupohjaisista fyysisistä tuotteista rinnalle rakennettaviin palveluihin ja muun muassa digitalisaation synnyttämiin mahdollisuuksiin. -Niklas von Weymarn
EU on asettanut hiilinieluille 310 miljoonan tonnin tavoitetason ja EU:n ympäristövaliokunnan pääneuvottelija Ville Niinistö kertoi 20. 12. Helsingin Sanomien haastattelussa pyrkivänsä kasvattamaan maankäyttösektorin nielutavoitetta 490 miljoonaan tonniin. Suomen osalta tämä tarkoittaisi nielutavoitteen nostoa 17.8 miljoonasta noin 30 miljoonaan tonniin. Niinistön aloite saa laajasti tukea ilmastotieteilijöiltä.
Maankäyttösektorin hiilinielut ovat Suomessa kuitenkin korkeiden hakkuutasojen takia pienentyneet ja metsien kasvun heikkeneminen voi pienentää niitä entisestään.
BIOSin Metsäpodcastin neljännessä jaksossa keskustellaan metsien ja maaperän hiilivirroista ja mahdollisuudesta tukea hiilensidontaa ulottamalla hiilen hinnoittelu myös maankäyttösektorille. Vieraina ovat ympäristötaloustieteilijä ja hiilimarkkinoiden asiantuntija Hanna-Mari Ahonen Perspectives Climate Groupista ja maankäyttösektorin päästövähennysmahdollisuuksiin sekä hiilinielujen lasketaan perehtynyt tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta.
Kumpikin keskustelija näkee metsien ja maaperän hiilensidonnan roolin keskeiseksi päästövähennystavoitteiden kannalta:
Globaalisti tavoitteena on saada päästöt ja poistot(nielut) tasapainoon. Nollapäästöihin tai varsinkaan hiilinegatiivisuuteen ei päästä millään ilman poistoja. Päästöjen hillinnän viivästyessä pidän poistoja koko ajan tärkeämpinä. -Hanna-Mari Ahonen
Suomen hiilineutraaliustavoite on mahdollista saavuttaa vain, jos meillä on nieluja. Päästökauppasektorilla päästövähennykset ovat edenneet nopeasti ja sieltä olisi varmasti opittavaa taakanjako- ja maankäyttösektorilla siitä, että kun hinnoitellaan asioita, saadaan myös tehoa toimenpiteisiin. -Raisa Mäkipää
Suomessa voitaisiin toteuttaa nopeasti ja kustannustehokkaasti merkittäviä päästövähennyksiä esimerkiksi muuttamalla turvemaiden käytön periaatteita:
Maankäyttösektorilta löytyy merkittäviä päästövähennysmahdollisuuksia, ja jonkin verran myös nielujen lisäysmahdollisuuksia. Erityisesti päästövähennysmahdollisuudet ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Ojitetut tai viljelykäytössä olevat turvemaat ovat huomattava päästölähde ja viime vuosina on kehitetty uusia kustannustehokkaita menetelmiä turvemaiden hiilipäästöjen vähentämiseksi.
Aivan ilmeistä on se, että ensin pitäisi poistaa kannusteet päästöjä lisäävältä toiminnalta. Nykyisellään viljelijä, joka haluaisi vähentää turvemaiden päästöjä kosteikkoviljelyyn siirtymällä, menettää tuloja. Myös metsätaloudessa tuetaan edelleen turvemaiden ojitusta ja ojien ylläpitoa, joka kasvattaa maaperän päästöjä ravinteisilla turvemailla. Ravinteisilla turvemailla olisi ympäristöllisesti ja myös taloudellisesti kannattavampaa siirtyä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, joka ei vaadi kunnostusojitusta. -Raisa Mäkipää
Maankäyttösektorilla päästöt lasketaan, mutta niitä ei ole hinnoiteltu kuten päästökauppasektorilla, johon teollisuus ja energian tuotanto kuuluvat. Tämä johtaa keskustelijoiden mukaan osaoptimointiin:
Päästökauppasektorilla hiilelle on hinta, joka ohjaa vähentämään päästöjä siellä missä se on edullisinta. Päästökaupan ulkopuolella, esim maankäyttösektorilla päästöillä ei vielä ole hintaa, eikä päästövähennyksestä tai hiilen sitomisesta palkita. Saastuttaja maksaa -periaate ei toteudu. En näe miten hiilineutraaliuteen tai hiilinegatiivisuuteen päästään, jos kannustimet eivät ole kohdillaan.
Kun tavoitteena on ilmastopäästöjen ja poistojen tasapaino, ei voida enää katsoa vain puolta taloudesta tai päästölähteistä, vaan kaikkialla pitää etsiä tehokkaita toimenpiteitä, jotka pitää laittaa hintalapun mukaiseen järjestykseen. -Hanna-Mari Ahonen
EU on asettanut hiilinieluille maakohtaiset tavoitteet. Metsäsektori ei siis joudu maksamaan toimintansa aiheuttamasta hiilinielujen pienenemisestä.
Jos Suomi ei saavuta asetettua hiilinielujen tavoitetasoa, Suomi eli kaikki me yhdessä maksamme siitä seuraavat kustannukset. -Raisa Mäkipää
Keskustelijat pitivät vakavana ongelmana päästövähennystavoitteiden ja keinojen kansantaloudellisten vaikutusten analyysin puutetta.
Tarve toimenpiteiden vertailulle ei ole uusi, mutta Suomessakin puuttuu yhä perustietoja, joiden perusteella voidaan arvioida sitä, miten kunnianhimoinen tavoitteemme saavutetaan, itse asiassa hyvinkin lyhyellä aikavälillä. Toimia vastustetaan usein kustannusten perusteella, ja siksi olisi tärkeää selvittää kaikkien vaihtoehtojen hinta. Toimimattomuus ei ole vaihtoehto eikä siksi mielekäs vertailukohta. -Hanna-Mari Ahonen
Hiilinielujen kohdalla pysyvyyden todentaminen on haastavaa. Turvemaiden ennallistamisen kohdalla kuitenkin kyse on päästövähennystoimista joiden toteuttamisesta maanomistajalla voitaisiin maksaa, ja jotka olisivat sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä ja myöskin todennettavissa. Edullisimmillaan päästövähennyksen hinta on alle 10€/t. -Raisa Mäkipää
Vapaaehtoiseen päästöjen kompensointiin on suuntautumassa valtaisia summia. Metsien hiilensidonnan muodostumista päästökompensaatiokohteeksi jarruttaa kaksoislaskenta, jossa saavutettu hiilinielu lasketaan sekä kompensoivan yrityksen että valtion nielutavoitteiden hyväksi.
Yritysten hiilineutraaliusväittämän tulisi perustua ilmastohyötyihin, joita isäntämaa ei laske omaan tavoitteeseensa. Toki isäntämaakin voi ostaa päästöhyvityksiä ja laskea ne itselleen. Esimerkiksi Espanjalla on järjestelmä, jossa valtio ostaa hyvityshankkeiden tuottamia lisäisiä ja todennettuja ilmastohyötyjä. Tällöin hyvitysjärjestelmä toimii kansallisena ilmastopolitiikkatoimena, joka auttaa valtiota pääsemään tavoitteeseensa. -Hanna-Mari Ahonen
Keskustelijat toivoivat metsäsektorin pohjaavan jatkossa reiluihin yhteisiin pelisääntöihin ja korkean jalostusarvon tuotantoon:
Tulevaisuudessa metsäteollisuus voisi jauhaa korkean jalostusasteen innovatiivisia tuotteita eli käytännössä kaikkea sitä hyvää mitä ihminen tarvitsee, mutta pienemmästä puuraaka-aineen määrästä ja tuottaa samalla suuremman arvonlisän kansantaloudelle. Toivoisin buustia investointiympäristöön ja paljon lisää kunnianhimoa metsäteollisuudelle, että uudet hienot innovaatiot saadaan tuotantoon.
Hiiltäsitovan, monimuotoisuutta lisäävän tai vesistöjen tilaa parantavan toiminnan markkinat pitäisi saada toimimaan, niin että maanomistajalle ja työn toteuttajalle saadaan asiallinen korvaus. Tällä hetkellä tämä buusti puuttuu. -Raisa Mäkipää
Hiilipäästön tai sen hiilensidonnan rahallisen arvon tunnistaminen myös metsäsektorilla auttaisi muutosta. Kaikkea toimintaa, riippumatta sektorista, pitää arvioida sen mukaan, onko se 1,5 asteen tavoitteen mukaista. –Hanna-Mari Ahonen
Viidennessä jaksossa keskustellaan vetytalouden ja metsäsektorin yhdistämisestä. Keskustelijoina ovat Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) energiatehokkuusprofessori Jero Ahola ja UPM:n teknologiajohtaja Jyrki Ovaska. Molemmilla on pitkä kokemus vetyteknologian tutkimuksesta ja kehittämisestä niin Suomen kuin EU:n tasolla.
Meidän pitää koko energiajärjestelmän tasolla toteuttaa raju sähköistäminen, kaikki polttaminen pitää minimoida. Tuuli- ja aurinkosähkö on skaalattavissa ja halvinta. Kaikkea ei kuitenkaan voida sähköistää, ja energiaverkkoa pitää balansoida. Vetyä voidaan tuottaa päästöttömästi sekä varastoida ja siirtää isoja määriä edullisesti. Vedyn valmistamisen teknologiat tulevat halpenemaan samoin kuin olemme nähneet aurinko- ja tuulivoiman sekä akkujen kohdalla. -Jero Ahola
Metsäteollisuudessa on tapahtumassa murros, jossa puuta ei katsota enää vain kuitupoolina vaan kemiallisina komponentteina. Vety on tässä oleellisessa roolissa. UPM:llä on juuri rakenteilla täysin uuden tyyppinen 550 Meur biokemikaalitehdasinvestointi Saksaan, ja mikäli se osoittautuu kannattavaksi kuten uskomme, näemme ison potentiaalin skaalata siitä eteenpäin. – Jyrki Ovaska
Monissa käyttökohteissa, kuten polttoaineissa ja lannoitteissa vety kannattaa yhdistää hiilen tai typen kanssa hiilivedyiksi, ammoniakiksi tai vaikkapa vetyteräkseksi. Metanolista tulee todennäköisesti peruskemikaali, joka käy hyvin monen tyyppiseen tuotantoon.
Tämä luo yhteyden metsäteollisuuden hiilenkiertoon, sillä piipuista vapautuva biogeeninen hiilidioksidi voidaan yhdistää puhtaasti tuotettuun vetyyn, ja hyödyntää uusiin tuotteisiin.
Meillä on hyvät tuuliolosuhteet, paljon biopohjaista tuotantoa sekä ydin- ja vesivoimaa. UPM:n mielenkiinto kohdistuu erityisesti vihreää vetyä ja biogeenisiä CO2 päästöjä hyödyntäviin Power-to-X -teknologioihin, metanoliin, ammoniakkiin ja niistä jatkojalostettaviin tuotteisiin, kuten e-polttoaineisiin, muoveihin ja kemikaaleihin. Metsäteollisuus on kaikista teollisuuden aloista parhaassa asemassa suhteessa näihin uusiin mahdollisuuksiin. -Jyrki Ovaska
Vetytalous voi myös mahdollistaa metsäteollisuuslaitoksille nykyistä merkittävämmän roolin energiaverkon tasapainottajana.
Vetyä tarvitaan energian tarjonnan ja kysynnän joustoihin päivien ja viikkojen tasolla. Jos metsäteollisuudesta tulee suuri vedyn tuottaja ja käyttäjä, ja heillä on isot vetyvarastot, ne sopivat erittäin hyvin myös energiaverkon tasapainottamiseen -Jero Ahola
Näen ehdottomasti tässä suuria mahdollisuuksia, erityisesti UPM:llä, joka on Suomen suurin sähkön käyttäjä ja toiseksi suurin tuottaja. Toimimme jo nyt aktiivisesti pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, ja vetyvarastot tarjoaisivat merkittäviä uusia liiketoimintamahdollisuuksia. -Jyrki Ovaska
Keskustelijoiden mielestä vihreän sähkön, erityisesti tuulivoiman, saatavuus ja hinta ovat keskeisin tekijä vetytalouden rakentumisessa.
UPM:n mailla on jo paljon tuulivoimaa ja yhtiö myös ostaa PPA -sopimuksilla tuulisähköä. Vihreän vedyn kustannuksista noin puolet tulee sähkön hankinnasta. Vetyinvestointien toteutumiseksi pitäisi tavalla tai toisella varmistaa niille alle 30€ / MWh sähkön keskihinta. -Jyrki Ovaska
LUT:n selvitysten mukaan Suomeen voitaisiin rakentaa yli 200 TWh tuulivoimaa. Itä-Suomessa kuitenkin puolustusvoimien tutkat rajoittavat merkittävästi rakentamista, eikä ole takeita, että Loviisan ydinvoimala jatkaa. Metsäteollisuutta voisi jatkossa ajatella hiilivirran hallitsijana, jolla on hyvä logistiikka ja joka pystyy keräämään puun ja puun hiilen ja valmistamaan niistä paljon erilaisia tuotteita. Tähän tarvitaan kuitenkin ulkoista halpaa energiaa. Jos sitä ei ole saatavilla, investoinnit menevät todennäköisesti muualle. -Jero Ahola
Hiilen/päästöoikeuden nopean hinnannousun nähdään vaikuttavan suoraan ja välillisesti myös metsäsektoriin.
Kun fossiilisesesta hiilestä pyritään eroon, jatkossa hiiltä sisältävät tuotteet perustuvat biohiileen tai biohiildioksidiin. Tämä tarkoittaa ettei hiilipitoisia jakeita, kuten mustalipeää, kannata enää polttaa. Päästöoikeuden hinta voi jatkossa olla 300-400€ tonnilta. Samalla myös puun taivaalta sitoman hiilen hinta nousee, mikä nostaa rajusti myös puun hintaa. Tällöin täytyy miettiä, miten puusta saadaan nykyistä suurempi osa arvokkaiksi tuotteiksi. Energia, joka nyt otetaan tehtaille puusta otetaan jatkossa ehkä aurinko- ja tuulisähköstä vedyn kautta tuotantoprosessiin. Hiilitehokkuus nousee keskiöön ja tehtaita joudutaan aika paljon suunnittelemaan uudestaan. -Jero Ahola
Ligniinin erottamisen sellusta toivoisi yleistyvän. Olemme kehittäneet tähän liiketoimintaa ja saamme uudelta Saksan tehtaalta omaa ligniiniä. Polttoon menee jatkossa puusta vain jäte- ja tähdevirtoja, joille ei ole löydettävissä mitään muuta käyttöä. Myös biogeenisen hiilidioksidin käyttö on keskeisessä roolissa, kun tehdään uusia sähköpolttoaineita. Tämä vaatii hyvää suunnittelua, mutta muutoksissa on onnistuttu aiemminkin. -Jyrki Ovaska
Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että metsäsektorin liikevaihto ja arvonlisä voi vetytalouden avulla kasvaa vaikka raaka-aineiden käyttö ei lisääntyisi.
Sellun tuotannossa ehkä puolet puun hiilestä käytetään nykyisellään hyödyksi, jos myös toinen puoli pystyttäisiin kääntämään arvokkaiksi tuotteiksi, voi tuotannon arvo kasvaa vastaavasti. -Jero Ahola
Kansallisiin ja EU tason säännöksiin ja verotukseen kaivattiin selkeytystä.
Tulevaisuus tehdään, ja nähdään. Täytyisi miettiä mitä tulevaisuus tarkoittaa energia- ja materiaalivirtojen osalta Suomessa? Millainen energiajärjestelmä meillä on jatkossa, ja mitä siltä pohjalta täällä kannattaa tehdä? Vedyn tuotannosta vaikuttaa muodostuvan energiamurroksen suurin kysymys. Tarvitaan isoja monialaisia konklaaveja ja mahdollistavaa valtiota viemään kokonaisvaltaista muutosta eteenpäin. -Jero Ahola
On ihan liikaa selontekoja, tiekarttoja ja työryhmiä, joita ei hyödynnetä, eikä viedä toimintaan. Yrityksiltä tarvitaan investointeja ja valtiolta mahdollistavuutta, uskaliaita päätöksiä, tukea innovaatioille ja riskinottoa. Valtio voisi olla mahdollistaja nopean luvituksen ja murrosta tukevan regulaation osalta. -Jyrki Ovaska
Monimuotoisuuden ja hiilen arvonnousu hyödyttää sekä maailmaa että metsänomistajaa
Metsäpodcastin kuudennessa jaksossa keskustellaan metsien käytön vaikutuksesta metsien monimuotoisuuteen ja vastaavasti monimuotoisuuskadon pysäyttämisen vaikutuksista metsäsektoriin. Keskustelemassa ovat Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Artti Juutinen ja projektipäällikkö Saija Kuusela Suomen ympäristökeskuksesta.
Taustaa keskustelulle luo erityisesti EU:n uusi biodiversiteettistrategia, joka edellyttää Suomessa mittakaavaltaan merkittävää lisäsuojelua, jonka hintalappu voi Suomen Luontopaneelin mukaan nousta jopa yli kuuten miljadiin euroon.
Keskustelijoiden mukaan tämä hinta kannattaa kuitenkin maksaa, sillä monimuotoisuuden heikkenemisen kustannukset voivat olla vielä paljon suuremmat.
Globaalisti luontokadon jatkuminen voi esimerkiksi uhata ruuantuotantoa ja metsätaloutta ja johtaa uusiin pandemioihin. Monimuotoisuus on pohja, joka luo meille resilienssin ja tulevaisuuden turvan. -Saija Kuusela
Talouden näkökulmasta monimuotoisuuden turvaamista kannattaa jatkaa niin pitkään kun siitä saatavat hyödyt ovat aiheutuvia kustannuksia suuremmat. Lisäsuojelun kustannukset vaikkapa puuntuotannolle on helppo laskea, mutta monimuotoisuudelle ei vielä ole selkeää markkina-arvoa. Metso-ohjelmassa tehdyn arvottamistutkimuken mukaan kansalaiset arvottivat pelkästään tämän ohjelman suojelun yli kolmen miljardin arvoiseksi. Eli kyllä suojelulle löytyy myös taloustieteellisiä perusteluja. -Artti Juutinen
Keskustelijat arvioivat monimuotoisuuden kehityksen Suomessa huolestuttavaksi.
Monimuotoisuuden tila on tutkimusten mukaan Suomessa edelleen heikkenevä. Emme ole pystyneet kehitystä kääntämään, vaikka sitoumukset niin kansainvälisesti kuin kansallisesti sitä edellyttävät. Toimet ovat olleet kertaluokkaa liian vähäisiä. -Saija Kuusela
Paljon on yritetty tehdä, ja paljon saatu aikaiseksikin jo 90-luvun alkupuolelta lähtien vanhojen metsien suojeluohjelmassa, Natura 2000 -ohjelmassa, metsäsertifioinneissa ja Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmassa. Siitä huolimatta arvioinnit osoittavat, ettei ongelmaa ole saatu pois päiväjärjestyksestä. -Artti Juutinen
Metsäsertifikaatitkaan eivät ole taanneet metsien käytön ekologista kestävyyttä
Metsäsertfikaateissa mennään usein yksi askel eteenpäin ja kolme askelta taaksepäin. Aika noloja tilanteita on ollut viime aikoina monimuotoisuuden turvaamisen osalta. Vaikuttaa ettei metsäsektorilla ole aitoa tahtotilaa monimuotoisuuden turvaamiseksi. -Saija Kuusela
Keskustelijat pitivät tärkeänä aiheuttaja maksaa -periaatteen ulottamista myös metsäsektorille sekä markkinoiden luomista hiilensidonnalle ja monimuotoisuudelle.
Ekosysteemitilinpito toisi ekosysteemipalveluita kansantaloudelliseen laskentaan. Metsäpuolella se tarkoittaisi sitä, että pystyssä olevan puuston ja mahdollisimman luonnontilassa olevan ekosysteemin arvon täytyisi nousta suhteessa tukkipinon arvoon tien varressa. -Saija Kuusela
Tarvittaisiin radikaaleja ajatuksia siitä, miten monimuotoisuustavoitteet saataisiin rahoittamaan itse itsensä. Jos noudatettaisiin periaatetta, jossa haittojen aiheuttaja maksaa ja hyötyjen tuottaja myy voisi syntyä jonkinlaiset kompensaatiomarkkinat. -Artti Juutinen
Kun metsiä valjastetaan tuottamaan ilmasto- ja monimuotoisuushyötyjä, kannattaisi keskustelijoiden mukaan tarkastelu aloittaa monimuotoisuudesta.
Kun edistetään monimuotoisuutta, se monesti edistää myös hiilensidontaa ja hiilen varastointia. Toisinpäin nämä eivät menekään ihan käsi kädessä. Olisi hyvä jos metsänomistajia kannustettaisiin samaan aikaan tuottamaan sekä monimuotoisuus- että ilmastohyötyjä. -Artti Juutinen
Ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet voisivat hyödyttää vahvasti metsänomistajia.
Metsänomistajan näkökulmasta ilmasto, ja monimuotoisuustavoitteet voivat jopa nostaa puun hintaa ja lisätä tuloja. -Artti Juutinen
Kun nykyisestä kaksoislaskennasta on päästy eroon, Suomen valtio voisi ostaa yksityismailta hiilensidontaa kansallisen tavoitteen täyttämiseksi ja ylimenevät osat vapautuisivat markkinoille. Metsänomistaja olisi suorastaan kuningas tai kuningatar näillä uusilla markkinoilla. -Saija Kuusela
Keskustelijat patistavat metsäteollisuutta ja sen ansaintalogiikkaa uudistumaan.
Jos voisimme jatkossa tuottaa sellun ja kartongin sijasta puusta jotakin jalostusarvoltaan paljon suurempaa, niin silloin ei tulevaisuudessa tarvitsisi ainakaan lisätä hakkuumääriä nykyisestä, ja kenties voitasiin jopa vähentääkin hakkuita. -Artti Juutinen
Toki metsien teollinenkin käyttö on myös jatkossa mahdollista, mutta yritystä jarruttaa kehitystä, jossa pystyssä pysyvän puun arvo nousee, on vaikea ymmärtää. Jos hiilensidonnasta maksettaisiin, sen arvo ohittaisi tietyissä tilanteissa jo nykyisellään metsän arvon teollisuuden raaka-aineena. -Saija Kuusela
Toimivat monimuotoisuus- ja kompensaatiomarkkinat johtaisivat puun hinnan nousuun.
Olisikin tärkeää saada kaikki maat mukaan, ettei tilanne johtaisi suomalaisen metsäteollisuuden kilpailukyvyn heikkenemiseen. -Artti Juutinen
Lopuksi keskustelijat heittivät ilmaan ehdotuksia siitä, miten metsien hiilensidontaa ja monimuotoisuutta saataisiin nopeasti vahvistettua.
EU:n ilmasto ja monimuotoisuustavoitteet ovat todella kunnianhimoisia niiden aikajänteeseen nähden. Esimerkiksi 30% suojelupinta-alatavoittessa pitäisi näkyä huomattavaa etenemistä jo ensi vuoden aikana. Tässä vaiheessa nopeinta ja kustannustehokkainta olisi siirtää valtion arvometsiä suojeluun. -Saija Kuusela
Joissakin maissa metsäsektori on mukana päästökauppajärjestelmässä ja voisi miettiä kannattaisiko Suomen ajaa metsäsektoria EU:n päästökauppajärjestelmään. Tämä toisi automaattisesti metsäsektorin hiilipäästöille ja hiilensidonnalle hinnoittelumekanismin. Vaaditaan rohkeutta tehdä ympäristöön liittyviä ratkaisuja etukenossa sillä se tuo myöhemmin etua muihin maihin nähden. -Artti Juutinen
Metsäpodcast -sarjan seitsemännessä jaksossa hahmotellaan, miltä suomalainen metsäsektori näyttää sijoituskohteena ja miten EU:n ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteet sekä tämän vuoden alusta voimaan astunut EU-taksonomia, eli asetus kestävän rahoituksen kriteereistä, vaikuttavat metsien käyttöön. Pohdimme myös, miten metsäsektorille asetetut ilmasto- ja ympäristövelvoitteet suhteutuvat muiden sektoreiden tavoitteisiin.
Aiheesta ovat keskustelemassa rahoitusalan konkari ja EU-komission neuvonantajaryhmän jäsen Aila Aho, Sitran Ilmasto- ja luontoratkaisut -tiimin asiantuntija Miika Korja sekä Etlassa ja Lukessa työskentelevä ympäristö- ja luonnonvarataloustieteilijä Jussi Lintunen.
Kaikki keskustelijat näkivät metsät Suomelle tärkeinä myös jatkossa. Ympäristö- ja ilmastotavoitteet haastavat kuitenkin perinteiset toimintatavat.
Meillä on metsissä hieno resurssi, mutta pitäisi miettiä, onko metsien käyttö suhteellisen alhaiseen jalostusarvoon suurilla voluumeilla paras tapa hyödyntää resurssia, kokonaisuuden tai yksittäisen yhtiön kannalta. -Aila Aho
Suomessa metsän hinta on pitkään perustunut sille hinnalle, mikä puukuidusta saadaan kaadettaessa puu. Sitrassa olemme pohtineet, miten voisimme hinnoitella laajemmin myös muita luonnon tarjoamia elintärkeitä palveluita yhteiskunnallemme ja taloudellemme, jotta ne otettaisiin paremmin huomioon. – Miika Korja
Metsäteollisuus on ympäristön kannalta hyvä toimiala kunhan ympäristöregulaatio on kohdallaan metsäpuolellakin. -Jussi Lintunen
Keskustelijat kuvaavat EU-taksonomiaa tavaksi parantaa rahoitusalan tietopohjaa eri teollisuudenalojen ja toimintojen ympäristöhyödyistä ja riskeistä.
Taksonomia pohjautuu kansainvälisten sopimusten tavoitteisiin hillitä ilmastonmuutos 1,5 -asteeseen ja pysäyttää monimuotoisuuskato. Kriteeristöä tarkastellaan ja tarvittaessa kalibroidaan näissä tavoitteissa etenemistä seuraavan tieteellisen arvioinnin pohjalta. Taksonomian voisi kiteyttää: Ympäristö-, ja ilmastotavoitteisiin perustuva harmonisoitu luokittelutyökalu, samat kriteerit kaikille, ilmaiseksi saatavilla, tiedepohjainen, päivittyvä, ja voidaan käyttää lainsäädännön pohjana. -Aila Aho
Taksonomia ei kiellä mitään aktiviteetteja, vaan toimii ikään kuin ”gold standard” luottoluokitus, ja voi tarjota hinnoitteluhyötyjä vihreille hankkeille. Taksonomia sisältää nk. ”Do No Significant Harm” -periaatteen, jossa taksonomian mukaisten hankkeiden tulee aiheuttaa positiivinen vaikutus jollain taksonomian kuudesta vaikutusalueesta, muttei negatiivista vaikutusta yhdelläkään vaikutusalueella. Tästä periaatteesta puhutaan vielä vähän, mutta se voi laajentua seuraavan viiden vuoden aikana laajempaan keskusteluun. -Miika Korja
Metsäsektorin puun hankinnan nähtiin vaikuttavan vahvasti Suomen ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteisiin:
Etlan tarkastelussa löydettiin yllättävänkin voimakas vaikutus hakkuiden tason ja hiilinielujen kehityksen välillä. En tarkkaan tiedä mistä kumpuaa usein toistettu ajatus, että Suomen metsien kasvu olisi lisääntymässä hyvin voimakkaasti. Nyt tämä keskustelu on kuitenkin kääntymässä päälaelleen uusien Valtakunnan metsien inventointi -tietojen valossa, joiden mukaan metsien kasvu on pienentynyt. -Jussi Lintunen
On mietittävä, miten tuotamme puuta niin, että kokonaisvaikutus on nettonielu. Kansantalouden tasolla hiilinieluja tulisi vahvistaa. -Miika Korja
Maankäyttösektorin ilmasto- ja monimuotoisuustoimissa nähdään kehittämistarpeita.
Maankäyttösektori on ollut ilmastopolitiikassa mukana jo pitkään. Ei me kuitenkaan oikeasti olla tehty metsissä toimia, jotka merkittävästi edistäisivät ilmastotavoitteita. Meillä ei edelleenkään ole selkeää ohjauskeinoa, joka kannustaisi ilmaston kannalta hyvään metsänhoitoon. Koska halukkuutta päästöjen kompensointiin löytyy, olisi rahaa hiilensidontaan olemassa, jos järjestelmät tehdään hyvin -Jussi Lintunen
Sijoittajan on pakko ymmärtää mistä yrityksen raaka-aineet tulevat, ja onko hankinta kestävällä pohjalla. Kyllä voi ajatella maalaisjärjellä, että mihin kaikkeen metsien rajalliset resurssit riittävät, ja mitä käyttötarvetta halutaan priorisoida. Säätely pitää tehdä sellaiseksi, että se toimii globaalisti -Aila Aho
Taksonomian ja muiden EU-linjausten taustalla oleva tavoite eri toimialojen tasapuolisesta kohtelusta haastaa suomalaisen metsäsektorin.
Ajan myötä on muodostunut tilanne, jossa politiikat ovat erilaisia eri päästösektoreilla, mikä johtaa siihen, että myös päästöjen hinnat ovat erilaisia eri sektoreilla. Kun puun päästöt ovat maankäyttösektorilla, jossa päästöille ei ole hintaa, niin kyllähän se vääristää suhteellisia hintoja. Eli tässä on asetelma, joka kannustaa ilmaston kannalta epäoptimaaliseen puun käyttöön -Jussi Lintunen
Eikö olisi hyvä metsänomistajalle, että hänellä olisi mahdollisuus saada palkkiota pitkäaikaisesta työstä hiilensidonnassa muutakin kautta kuin kaatamalla metsä? -Aila Aho
Rahoitussektorin nopeaan muutokseen olisi keskustelijoiden mukaan järkevää varautua myös metsäsektorilla.
Yli kuudenkymmenen maan pankkisektorin valvojilla, mukana Suomi ja EKP, on yhteistyöelin, jossa on tuotettu ilmastoskenaarioita riskien arvioimiseksi erilaisissa kehityskuluissa. Pankkien taseissa ei tulisi olla tunnistamattomia ilmasto- tai vaikka monimuotoisuusriskejä, ja toisaalta on saatava selvempi kuva, mikä on näiden riskien suhde luottoluokituksiin ja kuinka erilaiset riskit kytkeytyvät toisiinsa. Kun rahoitussektori ottaa jotain työn alle, niin silloin yleensä syntyy myös jälkeä. Finanssivalvojien edellyttämä riskifokusointi tulee nopeuttamaan oppimista. -Aila Aho
Sijoittajat ovat alkaneet kysyä vaikeita kysymyksiä siitä, miten yritykset huomioivat ulkoisvaikutuksia liiketoiminnassaan. Dasguptan raportti peräänkuulutti, että olemme viime vuosikymmeninä kasvattaneet fyysistä pääomaa (kuten tehtaita ja infrastruktuuria) ja inhimillistä pääomaa (kuten osaamista) luontopääoman kustannuksella. Tämä ei ole kestävä suunta, vaan luontopääoma tulisi mieltää elintärkeänä pääomana. –Miika Korja
Muutos tuo metsäsektorille riskejä- ja mahdollisuuksia. Siirtymän hyvään hallintaan olisi keskustelijoiden mukaan syytä panostaa.
Jos me ympäristötaloustieteeseen yhtään luotetaan, niin ymmärretään, että metsänomistaja tarvitsee kannustimen hiilensidontaan. Nelisen vuotta sitten julkaistussa tutkimusartikkelissamme totesimme, että kannustimet tai hinta metsien hiilensidonnalle johtaisi alkuvaiheessa väkisinkin puun tarjonnan vähenemiseen ja loisi merkittävän riskin metsäteollisuuden puun saannille. Tällaisia ohjauskeinoja ei kannata ottaa käyttöön yhtenä shokkina. -Jussi Lintunen
Maailman talousfoorumi on arvioinut, että yli 50 % maailman BKT:sta on riippuvainen luonnosta ja sen tarjoamista palveluista, joista useille ei ole markkinahintaa. Yritykset voivat kuitenkin jatkossa olla yhä kiinnostuneempia kompensoimaan tai jopa ylikompensoimaan toiminnastaan aiheutuvia luontohaittoja. Ekologisen kompensaation kehittäminen Suomessa on kovassa vauhdissa. -Miika Korja
Maailma muuttuu ja siinä täytyy pysyä mukana. Kyllä talouden murroksiin kuuluu se, että jos yhteiskunnan arvostukset, säätely ja asiakkaiden kysyntä muuttuu niin silloin joidenkin assettien arvo saattaa menettää taloudellisen arvonsa ennen kuin tekninen käyttöikä päättyy. Korkeamman jalostusasteen ja haitallisempaa tuotantoa korvaavaan tuotantoon investoiminen on tärkeää. Suomalaisella metsäsektorilla on erinomaiset eväät sopeutua. Nyt tarvitaan kuitenkin jonkin verran asenteiden muutosta. -Aila Aho
Sarjan kahdeksannessa jaksossa hahmotetaan metsäsektorin toimintaympäristön muutosta metsätalouden ja metsänomistajan näkökulmasta. Keskustelemassa ovat Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan työelämäprofessori ja Euroopan metsäinstituutin vanhempi tutkija Lauri Hetemäki sekä Itä-Suomen yliopiston Metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala.
Keskustelijat näkevät, että EU:n ympäristö- ja ilmastotavoitteet voivat lisätä puun kysyntää eri käyttötarkoituksiin. Kysyntää suomalaiselle puulle voi lisätä myös pyrkimys irrottautua Venäjän tuonnista.
Seuraavien 10-20 vuoden aikana puun energiakäyttö tulee lisääntymään muun muassa Venäjän hyökkäyksen takia. Kuitenkin, mitä pidemmälle katsotaan tulevaisuuteen, sitä pienempi puun energiakäytön pitäisi olla. Hakkeen tuonti vähenee ja tulee lisäpaineita kotimaisen puun käyttöön. Kun energiasta tulee niukkuutta, myös puuenergia kallistuu ja siitä saatavat tulot kasvavat. Puun käytön järkevyys eri käyttötarkoituksiin riippuu alueellisista ja muista olosuhteista. –Lauri Hetemäki.
Puuenergia ei ole päästötöntä samalla tavalla kuin aurinko ja tuulienergia. Puu olisi nähtävä välivaiheen energiana. Jos puu korvaa saastuttavampia energiamuotoja, sillä voi olla positiivisia vaikutuksia. Mutta se ei saisi hidastaaa siirtymää vähäpäästöisempiin energiamuotoihin kuten tuulienergiaan. Jos puuenergian käyttö lisää hakkuita, siitä aiheutuu hiilinielujen pienenemistä, jolloin puun energiakäytön lisääminen ei tuota ilmastohyötyjä. –Timo Pukkala
Valtion metsien inventointitietojen mukaan metsien kasvu on Suomessa heikentynyt. Puuta ei keskustelijoiden mukaan riitäkään kaikkiin kuviteltavissa oleviin käyttötarkoituksiin.
Puustotilavuus laskee, kun puuta hakataan nuorempana, ja tämä on johtanut metsien kasvun heikkenemiseen. Kasvun paraneminen on kaikista käytetyistä keinoista huolimatta pysähtynyt. On tehty laskelmia, että tiedossa olevilla menetelmillä voitaisiin kasvua lisätä 6-7 Mm3 vuodessa. Tästä voi kuitenkin seurata haittavaikutuksia vesistöihin ja puun laatu voi heiketä. En olisi tässä yhtä optimistinen metsäteollisuuden laskelmien kanssa. Luken laskelmat osoittavat, että monimuotoisuustavoitteita on vaikea saavuttaa yli 70 Mm3 hakkuutasolla. -Timo Pukkala
Aina on puusta niukkuutta käyttötarpeisiin nähden. Jos puuta käytetään energiaksi on tärkeää parantaa resurssi- ja energiatehokkuutta, eikä käytetä runkopuuta, vaan ainoastaan sivuvirtoja. Myös hiilen talteenottoa bioenergiasta pitää kehittää.
Hiilinielujen ja hakkuutason samanaikainen kasvattaminen voi olla pitkällä aikavälillä mahdollista. Monimuotoisuus on vaikeammin sovitettavissa kasvaviin hakkuutasoihin. -Lauri Hetemäki
Hiilen ja monimuotoisuuden hinnoittelu voi keskustelijoiden mukaan lisätä metsänomistajan tuloja ja toisaalta heikentää puuraaka-aineen saatavuutta teollisuudessa.
Metsänomistajan kannalta näyttää todella hyvältä. Metsän hinta nousee, kun hiilensidonta ja monimuotoisuus tulevat mukaan metsän arvotekijöiksi. Metsänomistajalla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia saada tuloja eri lähteistä. -Lauri Hetemäki
Jos metsänomistajlle maksettaisiin hiilensidonnasta nykyisen hiilen hinnan mukaan (noin 90€/t) kannattaisi puun myynti teollisuudelle lopettaa heti. Jo kolmasosakin nykyisestä hiilen hinnasta johtaisi siihen, että metsänomistajien kannattaisi monesti priorisoida hiilensidontaa. Mutta metsien hiilensidonnalle ei ole vielä kunnolla toimivia markkinoita. Ongelmana on myös hiilivuoto. Jos yksittäinen metsänomistaja kasvattaa omaa hiilivarastoa, hakkuut yleensä vain siirtyvät jonkin toisen metsään. -Timo Pukkala
Molemmat keskustelijat peräänkuuluttavat muutosta metsien hoidon periaatteisiin.
Ilmastoviisas metsätalous pitää sisällään hiilensidonnan, puutuotteiden substituutiovaikutukset, puutuotteiden hiilivarastot sekä metsien sopeuttamisen ilmastonmuutokseen. Metsien sopeuttaminen on tärkeää. Kuivuus, tuulituhot metsäpalot, hyönteistuhot jne. tulevat lisääntymään. Tärkeintä olisi muuntaa männiköt ja kuusikot lisääntyvässä määrin sekametsiksi. –Lauri Hetemäki
Jos metsänomistaja tai teollisuus haluavat maksimoida omia hyötyjään, pitäisi pyrkiä nykyistä monipuolisempiin metsiin. Jos Suomi ajattelee kaukaa viisaasti, metsiä pitäisi käsitellä tavoilla, joilla riskit pienenevät ja jotka ovat sopusoinnussa vihreän siirtymän kanssa. Siinä ei menetetä mitään, vaan nimenomaan saavutetaan. –Timo Pukkala
Tulevaisuuden metsäsektori on keskustelijoiden mukaan nykyistä monipuolisempi.
Koko metsäalaa Suomessa määrittää jatkossa monipuolistuminen. Vaikea nähdä, että lisää uusia sellutehtaita olisi ratkaisu Suomessa, vaan jalostusasteen nosto. Metsien virkistyskäytön ja ekosysteemipalveluiden roolin pitäisi kasvaa metsätaloudessa. Metsäteollisuus vuonna 2040 on toivon mukaan myös paljon monipuolisempaa kuin tänä päivänä. -Lauri Hetemäki
On oleellista että sijoittajat näkevät, että hiilipäästöistä ja luontopääomasta pitää maksaa, jolloin se tulee näkymään myös metsäteollisuudessa. On oleellista, nähdäänkö metsäteollisuus tässä oikeasti vastuulliseksi toiminnaksi, tukitaanko porsaanreijät vai täyttyvätkö vain jotkin keinotekoiset indikaattorit. – Timo Pukkala
Keskustelijat ottivat myös kantaa siihen miten metsäsektorin ohjauksen pitäisi muuttua.
Luontopääoman arvo ei ole ollut tähän mennessä mukana laskelmissa ja se on vinouttanut kehitystä. Samoin on ongelma, ettei metsäteollisuus joudu maksamaan päästöistä. Rikkidioksidimaksu meriliikenteessä osoittaa, että ala voi sopeutua nopeasti. toivottavasti päästään tilanteessen, jossa metsäteollisuus maksaa päästöistään. Hiilivuotoriskeistä pitää päästä eroon, ja pitää pyrkiä globaalisti yhteisiin pelisääntöihin. Suomelle on etu mitä tiukemmat päästökauppamarkkinat saadaan globaalisti – Lauri Hetemäki
Suomalainen metsäteollisuus on pelännyt ja vastustanut globaalia ympäristösäätelyä, mutta ei kannattaisi, vaan pitäisi yrittää ulottaa säätely mahdollisimman pitkälle. -Timo Pukkala
Sarjan yhdeksännessä jaksossa keskustellaan metsien käytön ekologisen kestävyyden takeena toimivista sertifikaateista ja erityisesti parhaillaan päivitettävästä PEFC -sertifikaatista, johon kuuluu 90% Suomen talousmetsistä. Keskustelemassa ovat Aalto-yliopiston vastuullisen liiketoiminnan professori ja Suomen Kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin jäsen Minna Halme sekä Helsingin yliopiston metsätieteen vanhempi yliopistonlehtori Timo Kuuluvainen.
Molemmat keskustelijat ovat huolissaan Suomen metsäluonnon tilasta.
Monimuotoisuuden häviäminen on hälyttävää, ja tämä on iso huoli myös ihmiselle. Metsien käytön lisääminen on iso uhka, puun suora polttaminen on suorastaan hullua. – Minna Halme
Jopa 80% metsien luontotyypeistä uhanalaisia, se on järkyttävän suuri luku, se indikoi myös tulevaisuutta, lajien elinympäristöt heikkenevät, ei voi kun olla huolestunut. Alan tutkimuksen piirissä on selkeä konsensus siitä, että monimuotoisuuden kehitys menee huonoon suuntaan. -Timo Kuuluvainen
Monimuotoisuuden kapeneminen uhkaa keskustelijoiden mukaan metsäsektorin ja laajemminkin yhteiskunnan tulevaisuutta.
Monimuotoisuus vaikuttaa kaikkiin ekosysteemipalveluihin. Vaikkapa lahottajilla on keskeinen ekologinen funktio. On turvarajoja, joita ei pitäisi ylittää. Monimuotoisuus ei ole enää markkinointikysymys, vaan se on ihan ratkaiseva riskienhallinnan kysymys. -Timo Kuuluvainen
Monimuotoisuuskadosta seuraa peruuttamattomia ekosysteemiromahduksia. Hyvä esimerkki on pölyttäjien merkitys ruokahuollolle tai lintujen määrän hälyttävä vähentyminen. Kasveilla, eläimillä ja hyönteisillä on valtava tehtävä ekoysteemin ylläpidossa. Hurja määrä pieniä asioita tekee mahdolliseksi ihmisten nauttimat ekosysteemipalvelut, puhtaan, veden, ruoan, ilman laadun, hiilen sidonnan ja niin edelleen. -Minna Halme
Keskustelijoiden mukaan suomalaista metsäsektoria on perinteisesti leimannut ylimielisyys ja piittaamattomuus tutkimustiedosta.
Tutkimusten väärinkäyttöä esiintyy. Tutkimus ei koskaan anna viimeistä vastausta. Jos halutaan poimia omaan kantaan sopivia tutkimustuloksia, se on mahdollista. Metsäala on ollut niin vaikutusvaltainen etteivät metsäjohtajat vaivaudu keskusteluun metsien käytöstä. -Timo Kuuluvainen
Metsäkeskustelu on viime aikoina moniäänistynyt. Tutkijoille, jotka edustavat pidemmän aikavälin kestävyysajattelua, on tullut tilaa julkisessa keskustelussa. Yhtä rumaa puhetta kestävyyskysymyksistä, jota aiemmin harjoitettiin, ei enää ehkä suvaita. Vanhemmassa polvessa on henkilöitä, jotka eivät vaikuta ymmärtävän muutosta. -Minna Halme
Sertifikaateilla on keskustelijoiden mukaan potentiaalisesti iso merkitys metsäluonnolle, mutta niitä voidaan käyttää myös kuluttajan harhauttamiseen.
Pyrkimyksenä on vakuuttaa kuluttajat ja muut sidosryhmät, että tässä pidetään yllä ekologisesti kestävää kehitystä. Sertfikaatteja ja ympäristömerkkejä täytyy tuntea ja pystyä vertailemaan, jos käyttää niitä kulutuspäätösten ohjaamisessa. -Minna Halme
Antti Majava luki keskustelun lomassa otteita PEFC -sertfioinnin päivitysprosessiin osallistuneen ELY-keskuksen ympäristöviranomaisen julkisesta kirjelmästä, jolla ilmoitettiin, että ELY-keskus vetäytyy prosessista sen lukuisten epäkohtien takia. Keskustelijat pitivät epäkohtia vakavina.
Tämä kertomus antaa viitteen, että PEFC tulee menettämään merkityksensä, eikä täytä enää mitään monisidosryhmäpohjaiosen sertifioinnion perusteita. Metsätalouden intressit ovat muokanneet sertifiointia, vaikka ideana on tietysti, että sertifiointi kannustaisi metsätaloutta kohti kestävyyttä. PEFCistä on tulossa “institutionaalinen parasiitti”, joka syö pohjaa koko sertifiointi-instituutiolta, eli muiltakin metsäsertifikaateilta ja lopulta kaikilta metsätalouden kestävyysväitteiden uskottavuudelta. -Minna Halme
PEFC:in taso on heikentynyt sen 20-vuoden olemassaolon aikana huomattavasti. Samaan aikaan tieto metsien käytön ekologisesta seurauksista lisääntynyt. PEFC -sertifiointia pyritään edelleen heikentämään sen sijaan että toimittaisiin tieteellisen tiedon pohjalta. Tämä ei anna kovin hyvää kuvaa sertifikaatin tarkoitusperistä. -Timo Kuuluvainen
Keskustelijat näkevät, että sertifikaattien vesittyminen tuottaa huomattavan riskin metsäteollisuudelle.
Selvästi yleinen ymmärrys on kasvanut siitä, että puusta tekeminen ei automaattisesti takaa ekologista kestävyyttä ja tämä on iso etu kilpaileville toimijoille. Muoviteollisuus käy tällä hetkellä kovaa kamppailua siitä, että puu/sellupohjaiset tuotteet eivät ole ekologisesti yhtään sen parempia kuin muovipohjaiset. Perusteena on usein, että kierrätys ja kierrätettävyys ei toteudu siinä määrin kuin on väitetty. Jos sen lisäksi on selvää ettei metsätalous täytäkään monimuotoisuuden säilyttämisen vaatimuksia, vaan on enemmänkin luontoarvoja tuhoavaa, niin silloin tarjotaan kilpaileville materiaaleille tarjottimella kilpailuetua. -Minna Halme
Kyse ei ole siitä, että yritykset uhraisivat ikäänkuin vapaaehtoisesti ja hyvää hyvyyttään tietyn osan potentiaalisista hakkuumääristä monimuotoisuuden suojeluun, vaan se on välttämättömyys, jota ilman tuotteita ei yksinkertaisesti voi markkinoida ekologisesti kestävinä. -Timo Kuuluvainen
Molemmat keskustelijat pitivät kannatettavana sitä, että PEFC -sertfikaatti palautettaisiin valmisteluun, jonka pohjana toimisi tieteellinen ymmärrys metsien ekologisesta tilasta ja PEFC -sertfioinnin vaikutuksesta siihen.
Jotenkin metsäteollisuuden olisi tartuttava tilanteeseen niin, ettei heidän kilpailuasetelmansa heikkenisi. Pitäisi arvioida, voidaanko PEFCin uskottavuus vielä palauttaa, vai pitäisikö se korvata jollain muulla. Metsäteollisuudella on nyt tässä toiminnan paikka. -Minna Halme
Sertifiointien uskottavuus pitää palauttaa ja lopettaa kansallinen suhmurointi, koska siitä viimekädessä kärsii nimenomaan teollisuus. Esimerkiksi FSC -sertfikaatissa on viiden prosentin suojelupinta-alavelvoite ja toinen viiden prosentin ala kevyen metsän käsittelyn piiriin. Tämä on ekologisesti merkittävä tekijä. Nykyiset sertifioinnit eivät kuitenkaan toteuta tarpeita, joita kuluttajilla on. Vaatimukset tulevat pikemminkin kasvamaan jatkossa, ja uusillekin sertifikaateille on varmasti tilausta. -Timo Kuuluvainen
Keskustelijat näkevät metsäsektorille kuitenkin myönteisen tulevaisuuden, kunhan kestävyydestä huolehditaan.
Metsien ekologiasta on kertynyt viime vuosikymmeninä hurjasti uutta tietoa, jolla voitaisiin kehittää metsien käyttöä kestävämpään suuntaan. Valitettavasti tieto on pitkälti sivuutettu metsien käyttöön suunnittelussa. Ehdottomasti on metsäteollisuutta ja taloutta jatkossakin, mutta tarvitseeko sen olla näin intensiivistä. Vain 3% Etelä-Suomen metsistä on suojeltu ja vain noin 2% puustosta jää hakkuissa säästöpuiksi. Tämä ei palvele yhteiskunnan kokonaishyötyä. -Timo Kuuluvainen
Näen ilman muuta, että metsätaloutta ja metsäteollisuutta voidaan Suomessa jatkossakin harjoittaa, mutta kysymys on siitä minkälaista. Nyt tuotetaan mahdollisimman isoja volyymeja ja bulkkihyötyjä. Jatkossa menetelmiä täytyy muuttaa, eikä kannata pyrkiä ihan yhtä suuriin tehokkuuslukuihin per hehtaari. Pitäisi asettaa tietyt turvarajat, ja harjoittaa metsäteollisuutta niiden sisällä. -Minna Halme
Metsäsektorin on keskustelijoiden mukaan sopeuduttava muuttuvaan toimintaympäristöön.
On ehdotettu uusia metsätalouden käytänteitä, jotka ylläpitävät lajiston elinympäristöjä ja tukevat monimuotoisuutta. EU ehdottaa suuria ennallistamisaloja ja tämä vaatii metsätalouteen uusia malleja ja käytänteitä, kuten “Close to nature forest management”, jota voisi toteuttaa koko EU:n alueella. Myös EU -taksonomia vaikuttaa tähän suuntaan. Hyviä malleja on tarjolla, ja niitä pitäisi toteuttaa. -Timo Kuuluvainen
On kyllä isot riskit siinä, että nykytoiminnalla tulee merkittäviä omaisuuserien menetyksiä, jos metsäluonnon monimuotoisuutta ei kyetä vahvistamaan. Voi tulla esimerkiksi isoja tuholaisaaltoja. Antaisin investoreille absoluuttisesti sen neuvon, että laittakaa rahanne metsään, jossa on vahva monimuotoisuus. Isot sijoittajat kysyvät tiukkoja kysymyksiä monimuotoisuudesta ja niihin joudutaan teollisuudessa vastaamaan. Monimuotoisempi metsänhoito voi työllistää jopa enemmän kuin nykyinen tehometsätalous. Pitäisi mennä siihen suuntaan, että vähän nykyistä pienemmillä voluumeilla tuotettaisiin suurempia katteita. Suomi on koulutettu maa, ja varmasti pystymme muutokseen. -Minna Halme
Sarjan kymmenes jakso poikkeaa aikaisemmista: nyt äänessä ovat Antti Majavan johdolla BIOS-tutkijat, jotka palaavat sarjan teemoihin, jakso jaksolta. Mitä olemme kuulleet, mitä oppineet? Mitkä kysymykset nousevat esiin? Ja ennen kaikkea, mitä pitäisi tehdä ja kenen? Metsissä ratkeavat monet suomalaisen maan- ja resurssien käytön keskeiset kysymykset ja metsät ovat suuressa roolissa ilmastokriisiin vastaamisessa ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Metsänomistajien asema korostuu ja metsäteollisuudella on tärkeä taloudellinen tehtävä myös tulevaisuudessa. Mitä riskejä ja mahdollisuuksia on näkyvissä?
Koottuamme sarjaan 19 kutsutun asiantuntijan näkemykset sekä BIOSin tutkijoiden yhteenvedon metsäsektorin haasteista ja mahdollisuuksista kutsuimme kuusi suomalaista europarlamentaarikkoa ja kaksi alan johtavaa tutkijaa kommentoimaan sarjan antia. Koska keskustelijoiden aikatauluja oli haastavaa sovittaa yhteen niin, että kaikki olisivat olleet paikalla samanaikaisesti keskustelut toteutettiin kahdessa osassa perjantaina 9.9.
11. jakso
Aamupäivällä keskusteltiin otsikolla “Metsäteollisuuden muutos”. BIOSin toimistolla Helsingin Kruununhaassa kokoontuivat biojalostuksen johtava asiantuntija Jyri Maunuksela (LUKE) ja europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (KOK). Etäyhteydellä keskusteluun osallistuivat europarlamentaarikot Mauri Pekkarinen (KESK) ja Nils Torvalds (RKP).
Keskustelijoita pyydettiin aluksi kertomaan, mikä heitä juuri nyt eniten ilahduttaa ja kiinnostaa metsäsektorilla.
Sirpa Pietikäinen kertoi seuraavansa erityisesti hankkeita nykyisellään pitkälti polttoon menevän ligniinin jalostamiseksi korkeamman lisäarvon tuotteiksi. Mauri Pekkarinen nosti esiin puupohjaisten tekstiilikuitujen valmistamisen. Myös Nils Torvalds kertoi toivovansa esimerkiksi puuvillan korvaamista puupohjaisilla tekstiilikuiduilla. Jyri Maunuksela veti puheenvuoroja yhteen peräänkuuluttamalla metsä- ja energiasektoreiden tiiviimpää integraatiota ja uuden tyyppisiä biojalostamoja, joilla voidaan tuottaa kullakin ajanhetkellä arvokkaimpia energiatuotteita ja muita jalosteita. Kaikki keskustelijat kokivat, että Suomessa on maailman mittakaavassa johtavaa metsätalouden ja metsäteollisuuden osaamista, jota kannattaa kohdistaa uusien tuotteiden kehitykseen.
Seuraavaksi keskustelijoilta pyydettiin näkemyksiä siihen, miten metsäteollisuuden viime vuosina laskenut jalostusarvo saataisiin nousuun.
Sirpa Pietikäinen kehotti arvioimaan metsien käyttöpaineita, sitä mihin metsät oikeasti riittävät ja tekemään siltä pohjalta priorisointeja käytöstä eri tarkoituksiin. Biokemia sekä tekstiilien valmistaminen tarjoavat Pietikäisen mukaan erityisen kiinnostavia näkymiä. Energiaksi metsiä ei kannata käyttää. Uusiin mahdollisuuksien tarttuminen vaatii kuitenkin uskallusta.
Mauri Pekkarisen mukaan suomalainen metsäteollisuus kyllä käyttää tieteen uusimpia mahdollisuuksia hyväksi. Toisaalta tutkimus ja kehitysinvestoinnit ovat olleet aiemmin alhaisella tasolla, mutta nousseet aikana jolloin Pekkarin palveli kauppa- ja teollisuuministerinä. Poliitikkojen ei kuitenkaan pitäisi mennä kertomaan mitä metsäteollisuuden tulisi tehdä.
Nils Torvaldsin mukaan elämme suuressa siirtymässä. Sanomalehdet ovat korvautuneet digijulkaisuilla ja toisaalta nettikaupan kasvu tuottaa kysyntää pakkauskartongeille. Siirtymän keskellä on suuri kysymys, millä tavoin yhteiskunnan kovat rakenteet pystyvät muuttumaan.
Jyri Maunukselan mukaan suomalainen metsäteollisuus on kansainvälisesti priimusoppilas ja metsistä voidaan tuottaa hienoja tuotteita. Toisaalta kovat käyttöpaineet tuottavat metsäluonnolle stressiä. Täytyisi hakea kompromissejä, jotka vahvistavat metsien sopeutumiskykyä. Hyvää puuta ei kannattaisi polttaa, mutta iso osa metsien tuottamasta puusta palaa soodakattiloissa. Metsäteollisuuden totunnaisista toimintatavoista on tulossa kehityksen jarru, joka hidastaa uusien potentiaalien hyödyntämistä.
Podcastsarjan aikana maankäyttösektorin hiilivirtojen ja monimuotoisuuden arvo ja myös mahdollisuus niiden hinnoitteluun on noussut esiin toistuvasti. Enemmistö sarjaan osallistuneista asiantuntijoista pitäisi monimuotoisuuden, nielujen ja metsäsektorin hiilipäästöjen yhdistämistä tavalla tai toisella osaksi päästökauppaa tärkeänä ilmasto- ja monimutoisuustavotteiden kannalta. Ajatus sai kannatusta myös europarlamentaarikoilta.
Mauri Pekkarinen kertoi ihmettelevänsä miksi teollisuus hyötyy päästöjen vähentämisestä, mutta metsänomistaja ei hyödy rahallisesti, jos hän tekee hiiltä sitovia ratkaisuja. Pekkarinen kannattaa hiilen hinnoittelua siten että päästöjen tuottaja maksaa ja hiilensidonnasta palkitaan.
Nils Torvalds totesi, että tulemme muutamassa vuodessa määrittelemään hiilen hinnan ja siirtymään hiiliviljelyyn maa- ja metsätaloudessa. Metsänomistaja päättää ottaako hän voiton hiilinieluna tai myymällä puun teollisuuteen.
Sirpa Pietikäisen mukaan maankäyttösektorin liittämisestä päästökauppaan on puhuttu pitkään. Nyt se näyttäisi kuitenkin tulevan myös tullimekanismien ja Glasgown ilmastokokouksen päätösten kautta. Laskentaperusteiden muotoiluun tarvitaan kuitenkin tutkimusta, dataa ja faktoja maaperän hiilensidonnasta ja hiilivarastoista. Tarvitaan hiilivirtojen automaattiseuranta ja kiistaton kirjanpito.
Jyri Maunukselan mukaan hiildioksidimittaukset ovat lahjomaton mittari. Kaikki sektorit tarvitaan mukaan päästökauppaan.
Seuraavaksi keskustelijoita pyydettiin luomaan näkymä tulevaisuuden metsäsektorista.
Mauri Pekkarinen kertoi, että hänellä on erittäin postiivinen käsitys suomalaisesta metsätaloudesta ja teollisuudesta. Hänen mukaansa tuotamme puhtaimmin ja parhaimmin metsäteollisuustuotteita yli 120 miljoonan ihmisen tarpeisiin. Alan tutkimukseen ja innovaatioihin pitää vielä lisätä rahaa. Euroopan unioni ei vielä tunnista uusia biojalostuksen mahdollisuuksia.
Nils Torvaldsin mukaan olemme keskellä metsäteollisuuden toimintaperiaatteiden muutosta. Suomi pärjää, koska meillä on hyvää tutkimusta, hyvä hallinto ja kansalaisyhteiskunta.
Sirpa Pietikäinen peräänkulutti tiedeperustaista päätöksentekoa. Haasteet etenevät kiihtyvästi ja esimerkiksi ilmastotavoitteiden pitäisi nyt olla kunnianhimoisempia, jottei niitä jouduta lähivuosina kiristämään yhtäkkisesti. Insentiivit on saatava kuntoon. Rahoitussektorista voi tulla merkittävä muutoksen ajuri. Ekologisen osaamisen on jatkossa oltava yhtä tärkeässä roolissa organisaatioiden johdossa, kuin talousosaaminen on nyt.
Jyri Maunukselan mukaan tulevaisuudessa hitsataan metsä- energia- ja ehkä myös kemianteollisuus yhteen. Teollisuuuden ja yhteiskunnan tarvitsemaa tuulivoimaa tuotetaan suurelta osin metsissä ja tuulivoimalat voivat tukea metsätaloutta ja suojaamalla puustoa myrskytuulilta. Tarvitaan pilotointia ja rohkeita kokeiluja siitä kuinka saadaan teollisuuden alat toimimaan yhteen optimaalisella tavalla.
12. jakso
Iltapäivän keskustelujen teemana oli Metsäektorin kestävyys. Kampin Eurooppasalissa olivat keskustelemassa professori Jyri Seppälä (SYKE) ja europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri (SDP). Etäyhteydellä osallistui europarlamentaarikko Ville Niinisto (VIHR) ja videotervehdyksen muodossa europarlamentaarikko Silvia Modig (VAS). Lisäksi loppukysymyksiin vastasi lyhyesti etäyhteydellä aamun keskusteluun osallistunut Sirpa Pietikäinen (KOK).
Ensimmäisenä keskustelijoita kysyttiin mihin metsät riittävät ja pitäisikö maankäyttösektorin hiilivirrat hinnoitella. Kysymyksiin palattiin myös myöhemmin keskustelun kuluessa.
Miapetra Kumpula-Natri totesi, että EU:ssa on tulossa muun muassa metsäkatoasetus ja asetus siitä mikä energia luokitellaan kestäväksi. Metsät eivät varmaan riitä kaikkeen siihen mitä niiltä toivotaan. Pitää huolehtia siitä, että metsiä voidaan jatkossakin hyödyntää, mutta tiede ja ymmärrys lajikadosta on huomioitava. Kokonaisuutena suomalainen metsäpolitiikka on Kumpula-Natrin mielestä ollut onnistunutta. Ajatus maankäyttösektorin hiilen hinnoittelusta on hänestä hyvä, mutta kannattaa miettiä kytketäänkö nykyiseen päästökauppaan vai tehdäänkö maankäyttösektorille erillinen päästökauppa.
Ville Niinistön mielestä Suomen metsien käyttö on huomattavasti intensiivisempää kuin suomalaiset yleisesti ymmärtävät. Hakkuut ovat tehneet maankäyttösektorista päästölähteen. Kansalaisten enemmistö haluaa, että metsien hiilinielut ja monimuotoisuus säilytetään. Monille puu on arvokkain pystyssä, emmekä voi laskea metsän arvoa vain kaadettuina puukuutioina. Monimuotoisuudelle ja luonnon ja hiilinieluille on annettava taloudellinen arvo. Teollisuudessa on saatava vähemmästä enemmän, metsään pitää jättää enemmän puuta kehittämällä hakkuumenetelmiä. Yksityisen sektorin kompensaatiokeinot tulevat julkisten toimien päälle, jolloin on vaara että tuotetaan keinoja, jotka vain näyttävät siltä, että tilanne paranee. Toimintamallien pitää kuitenkin olla tieteellisesti uskottavia.
Jyri Seppälä tähdensi, että on pakko saada metsien hiilinielut vahvistumaan. Näköpiirissä olisi toimenpiteitä, jotka parantavat samaan aikaan monimuotoisuutta, nieluja ja virkistyskäyttöä. Nykyään metsiä hakataan liian nuorina, metsiä harvennetaan liian usein ja liian intensiivisesti. Maankäyttösektoria ei olla viemässä samaan päästökauppaan nykyisten kanssa. On katsottavat sektorikohtaiset tavoitteet erikseen. Päästökauppa tuo yhteiset pelisäännot koko EU-alueelle.
Ville Niinistö toi lisäksi esiin, että hakkuukierron nopeutuminen on tärkeä syy nielujen heikkenemiselle. Moni-ikärakenteinen metsä tuottaa helposti lisäarvoa sekä hiinieluille ja monimuotoisuudelle. Niinistön mukaan Suomessa luullaan, että Suomella olisi EU:n isoimmat nielut, mutta tämä ei pidä ihan paikkaansa. Suomea edellä, jopa kaksinkertaisilla nieluilla on lukuisia EU-maita.
Seuraavaksi keskustelijoilta kysyttiin, miten metsäsektorin rooli suomalaisen hyvinvoinnin ylläpitäjänä pystytään säilyttämään samalla kun ilmasto- ja ympäristötavoitteista huolehditaan.
Miapetra Kumpula-Natrin mukaan pyrkimys metsäteollisuuden jalostusarvon nostamiseksi on kannatettavaa, mutta jalostusarvo on myös globaali kysymys. On mietittävä, että jos tehdään meillä korkealla jalostusarvolla, niin voiko se olla joltain muulta pois? Suomen pitää pyrkiä globaalisti sitoviin kriteeristöihin, ei niin että me säästämme metsämme ja annamme tuotannon ja ympäristötuhojen tulla jossain muualla. Nyt ollaan menossa todella epätehokkaisiin energiamuotoihin kuten klapeihin kun on suljettu ydin- ja hiilivoimaa. Olemme saaneet paljon ymmärrystä metsästä, se ei ole rajaton resurssi, mutta tutkijoiden pitäisi myös kertoa mistä saadaan tarvittava energia.
Jyri Seppälän mukaan jalostusarvon nostaminen kotimaassa on keskeinen askel. Väite, että jos Suomessa ei käytetä puuta, sitä käytetään huonommin jossain muualla ei ole kovin perusteltu. Nyt on se paikka, jossa suomalaista metsäosaamista todella tarvitaan. Klapin polttaminen tuottaa mustaa hiiltä ja huonopolttoinen kotilämmitys aiheuttaa saman ilmastoa lämmittävän vaikutuksen kuin öljyn polttaminen. Jos nyt jatketaan tällä hakkuutasolla, pienennämme oleellisesti metsien hyödyntämismahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Silvia Modig nosti videotervehdyksessään vahvasti esiin, että metsät eivät tule riittämään kaikkeen siihen, mitä sieltä nyt halutaan/suunnitellaan. Biopohjaisten tuotteiden elinkaarivaikutukset ovat keskeisiä, vasta niiden kautta voidaan määritellä onko bio kestävämpää kuin muista raaka-aineista valmistetut vaihtoehdot. Hiilinielujen rinnalla on pakko puhua monimuotoisuudesta sillä luontokato on hätätila. Metsäalan siilipuolustus muutosten edessä ei toimi. Saastuttaja maksaa periaate on jo laajasti hyväksytty, ja jos tämä ei nyt toteudu metsäsektorilla, se nähdään vapaamatkustajana.
Miapetra Kumpula-Natri vastasi Silvia Modigin puheenvuoroon toteamalla, että EU:n biodiversiteettistrategia on nyt ensimmäistä kertaa näin vahvasti esillä. On kuitenkin muistettava, että myös tuuli- ja aurinkovoimaan liittyy ongelmia kuten mineraalit. Kiertotalous on tärkeää, ja siinä Suomi muita maita perässä. On tärkeää muistaa, että puuraaka-aine on niukka resurssi. Biosta pitää tehdä niin kestävää, että se varmuudella on sitä kaikkien mielestä.
Jyri Seppälä jatkoi Silvia Modigin puheenvuoron teemoista vahvistamalle, että kaikkeen ei puuta riitä ja luontokadon osalta on Suomella vielä paljon tehtävää. EU:n biodiversiteettistrategia lähtee siitä, että Etelä-Suomessa pitäisi 10% metsistä olla tiukasti suojeltu nykyisen 3% sijaan. Ilmastopaneelissa on laskettu että vaadittu lisäsuojelu veisi 5,5% talousmetsien pinta-alasta ja käytettävissä oleva puumäärä vähenisi lähes 10%. Tämä on iso juttu teollisuudelle. Kiertotaloutta olisikin Seppälän mukaan ehdottomasti kehitettävä, jotta neitseellisiä raaka-aineita tarvitaaan vähemmän. Kiertotalous ja jalostusteen nosto kytkee metsäsektortin väistämättä myös energia ja kemianteollisuuteen sekä muuhun teollisuuteen.
Miapetra Kumpula-Natri totesi, että yhteiskunta muuttuu hitaasti, mutta yhtäkkiä voi tapahtua nopeasti, kuten sota nyt osoittaa. Hän kertoi usein puolustaneensa metsäteollisuutta, mutta kysyy onko meillä nyt riittävästi ymmärrystä, kun luonto köyhtyy. Pihapiiriperhosten ja lintujen määrä on näkyvästi heikentynyt. Luonnon ääri-ilmiöt yleistyvät. Kiertotalous auttaa, mutta lisäksi kulutusta on vähennettävä.
Jyri Seppälän mukaan tilanne edellyttää paljon yhteiskunnallista keskustelua. Tosiasiat pitää tuoda esiin tosiasioina. On sellaisia ja toimijoita, jotka kokevat muutoksen hyvin uhkaavana, eivätkä ole valmiita heittämään vanhoja menetelmiä romukoppaan. On löydettävä uusia mahdollisuuksia niille, joille nyt tulee seinä vastaan.
Lopuksi keskustelijoilta kysyttiin, pitäisikö metsien käyttöä koskevan EU-säätelyn jarruttamisen sijaan ajaa tiukkaa globaalia säätelyä ja eikö tämä vahvistaisi kehittyneen metsäsektorimme kilpailukykyä?
Miapetra Kumpula-Natri vastasi, että Suomi ei ole niinkään jarruttanut, vaan tuonut esille omaa näkemystään. Suomella on enemmän tietoa metsistä kuin muilla mailla. Suomi on tehnyt tiedolla johtamista.
Jyri Seppälän mukaan EU haluaa olla johtavassa asemassa, ja tehdä päätöksiä, joilla olisi globaalia merkitystä. Hiilivuotoon on tartuttu ja hiilitulli etenee. Eu:n kunnianhimoiset metsäkriteerit johtavat siihen, että EU:n sisämarkkinat ova EU-toimijoiden hallussa, eikä sinne enää pääsee halpatuontia.
