Tervetuloa lukemaan kesän uutiskirjettä! (Tilaa uutiskirje sähköpostiisi täältä.) Tällä kertaa tutun Maailmalta-osion korvaavat kotimaiset metsäkysymykset.
Kuvioita ”Tavoitteena reilu ja kestävä talous” -muistiosta.
Suomalaisen metsäkysymyksen nyrjähdys
Metsien rooli suomalaisessa ilmastopolitiikassa ja koko yhteiskunnallisessa aineenvaihdunnassa joutui jälleen valokeilaan, kun Tilastokeskus julkaisi toukokuussa ennakkotietoja vuoden 2021 kasvihuonekaasuinventaariosta (ks. Luonnonvarakeskuksen tiedote täällä). Pääviesti oli karu: maankäyttösektori (LULUCF) on muuttunut nielusta päästölähteeksi, millä on vakavat seuraukset Suomen ilmastopolitiikalle.
Metsät ovat edelleen hiilinielu, mutta niiden nielu on pienentynyt rajummin kuin pessimistisimmissäkään arvioissa osattiin odottaa. Niinpä lisääntyneiden hakkuiden ja puuston kasvun vähenemisen vuoksi metsien nielu ei enää riitä kattamaan muita maankäyttösektorin päästöjä. Vuoden 2021 hakkuut olivatkin ennätyskorkealla tasolla, ja raakapuuta käytettiin enemmän kuin koko tilastohistorian aikana. Taustalla ei ole vain hakkuiden määrä, vaan Helsingin Sanomat siteerasi Luken tiedotustilaisuudessa puhuneen johtavan tutkijan Kari T. Korhosen lausuntoa, jonka mukaan myös hakkuutapojen muutos on vähentänyt metsien kasvua.
Kasvihuonekaasuinventaarioita tullaan myös takautuvasti korjaamaan aiemmille vuosille, eli kuva takavuosien kehityksestä muuttuu todennäköisesti samaan suuntaan. Toisin sanottuna on täysin selvää, että nykyinen hakkuutaso ei ole nielujen suhteen kestävä, ja aiempienkin tasojen kestävyys voi vielä kyseenalaistua. Tästähän lukuisat tutkijat, myös BIOS, ovat varoittaneet jo vuosia.
Sekä Ilmastopaneelista että Suomen ympäristökeskuksesta on varoitettu painokkaasti, että tämä voi johtaa miljardien lisälaskuun Suomessa (varoittamassa jälleen mukana myös BIOS-tutkijoita). Pyrittäessä kasvihuonekaasujen päästöjen nettonollaan on päästövähennysten suunnittelussa nojattu arvioihin LULUCF-sektorin nielusta, ja nyt nuo laskelmat menevät täysin uusiksi. Vähennyksiä on saatava aikaan nopeasti jossain muualla tai homma on hoidettava päästökaupassa, ja se on kallista. Myös EU-sanktiot ovat todennäköisiä.
Ilmastopaneeli on peräänkuuluttanut hiilinielujen pelastusohjelmaa. Metsänieluihin kohdistuvien toimien lisäksi tarvitaan toimia muualla LULUCF-sektorilla: paneeli on ehdottanut esimerkiksi pellonraivauksen luvanvaraisuutta ja maankäyttömaksua kaikelle raivaamiselle. Paneeli on peräänkuuluttanut myös hiilitukijärjestelmää, jossa nielujen tukemisesta maksettaisiin.
Ilmastopaneeli ja Syke ovat vaatineet maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman laittamista uusiksi, koska siltä on pudonnut pohja. “Kaikki pitäisi miettiä uudestaan”, kuten Markku Ollikainen totesi Ylen jutussa 10.6., mutta metsä- ja maatalousministeri Kurvinen kiisti täyskäännöksen tarpeen. Tuttuun suomalaiseen tapaan hän totesi, että tarvitaan lisäselvityksiä.
Aiemmin toukokuussa Suomen ympäristökeskus tiedotti tutkimuksestaan, jonka mukaan hakkuiden lisääminen vähentää metsien hiilinielua näillä kasvillisuusvyöhykkeillä hyvin pitkäksi aikaa, jopa sadaksi vuodeksi. Syken katsaus kokoaa yhteen lukuisia tutkimustuloksia, jotka osoittavat harhaluuloksi yleisen oletuksen, että hakkuiden lisääminen heikentäisi nieluja vain hetkeksi. Sampo Soimakallio totesi Syken tiedotteessa, että fossiilisten tuotteiden korvaamisesta saatava hyöty sekä puutuotteiden hiilivaraston kasvu ei keskimäärin pysty tätä haittaa korvaamaan.
Toukokuussa ilmestyi myös Ilmastopaneelin metsäraportti, jossa varoitettiin voimakkaasti metsien hakkuiden lisäämisestä. Raportin johtopäätökset jossain määrin vanhenivat uusien maankäyttösektorin tietojen myötä, sillä tuolloin vielä paneeli ei esittänyt rajoituksia hakkuiden nykytasoon. Johtopäätöksiä pitää siis käytännössä päivittää vielä tiukemmiksi. Johtopäätösten päälinja on kuitenkin ennallaan, eli paneeli varoittaa vakavasti yrityksestä korvata fossiilisia polttoaineita laajasti metsäbiomassalla. Jotta se olisi toimivaa, niin sanottujen korvaushyötyjen tulisi olla nykyisiä huomattavasti suurempia – ja mitä enemmän hakkuita lisätään, sitä vähäisemmiksi hyödyt suhteessa käyvät. Koska uudet tiedot maankäyttösektorin tilasta ovat muuttaneet kuvaa, tämän voi olettaa perustellusti koskevan myös nykyistä käyttötasoa.
Ilmastopaneelissa toimiva Suomen ympäristökeskuksen Jyri Seppälä totesi Helsingin Sanomissa: ”Intensiiviseen puunkäytön lisäämiseen ei löydy ilmastollisia perusteita. Päinvastoin se vaarantaa sekä ilmasto- että monimuotoisuustavoitteet”.
BIOS-tutkimusyksikön metsäpodcast ehtikin sopivasti tämän uutiskirjeen ilmestymisen alla kymmenenteen jaksoon, jossa tutkijamme keskustelivat sarjan tekijän Antti Majavan johdolla kaikesta siitä, mitä matkan varrella on opittu. Edellä kuvatut tutkimusuutiset toivat lisää latausta näihin keskusteluihin. Sarjan sanoma tiivistyy huomioon, että metsäsektorilla ja metsäteollisuudella on hyvät ja innostavat tulevaisuuden mahdollisuudet, mutta ei nykyisillä tuotantoprosesseilla, jotka kuluttavat liikaa monimuotoisuutta ja hiilivarastoja. Tämän ainutlaatuisen laajan ja moniäänisen mutta tieteellisissä kannattimissa tiukasti pysyttelevän sarjan kuuntelemista voikin suositella entistä painokkaammin ihan jokaiselle suomalaiselle (ja erityisesti metsänomistajille).
Kaiken kaikkiaan suomalainen toistuva vääntö metsien hiilinielujen, päästövähennysten ja EU-kontekstissa sovittujen nettonollatavoitteiden välillä tuntuu suistuvan yhä uudelleen samanlaiseen yksisilmäisyyteen. Julkista keskustelua seuraavalle maallikolle voisi helposti näyttää siltä, että kaikki olisi kunnossa niin kauan kuin päästöjen ja nielujen välinen “kuilu” saadaan kurottua umpeen ja ilmastosuunnitelmissa luonnostellut toimet tehtyä. Voi jopa vaikuttaa siltä, että kaikki on lopulta kiinni laskentasäännöistä, ja että “lisäselvityksiä” odottelemalla voidaan toivoa, että uudet laskentatavat hävittäisivät ongelman. Tällöin koko ilmastokriisin luonne oikeastaan ymmärretään väärin.
BIOS-tutkija Ville Lähde tarttui tuoreessa blogiesseessään harhakäsityksiin ja yksiulotteisiin ajattelutapoihin koskien päästövähennyksiä ja hiilen talteenottoa. Vaikka esseen pääaiheena olikin kysymys teknologisen hiilen talteenoton roolista, Lähde muistutti kovin helposti unohtuvasta asiasta: nettonolla on vain välietappi, ja etenemisen nettonegatiiviseen vaiheeseen mahdollisimman nopeasti pitäisi olla varsinainen päämäärä. Kun asiaa tarkastellaan näin, hiilinielujen tarkka vertailu päästöihin käy vähemmän tärkeäksi, koska joka tapauksessa nettonollasta on jatkettava vauhdilla eteenpäin. Tarvitaan maksimaalisen vähän päästöjä, niin suuria nieluja kuin suinkin ja mahdollisimman vakaita hiilivarastoja. On yhä selvempää, että nettonollaan pyrittäessä ei voida rakentaa sellaiseen intensiivisen metsäpohjaisen energian käyttöön, joka paitsi vaarantaa nieluja myös luo teknologista polkuriippuvuutta nykyisen kaltaiseen polttamiskeskeiseen toimintamalliin.
“Tämän takia muuten loputon tarkka laskeskelu päästöjen ja nielujen suhteesta, jotta nettonollaan päästäisiin, on lopulta vähän turhaa hommaa. Suomessahan pyrittäessä täyttämään kansallisia nettonollatavoitteita on väännetty tuskaisen paljon etenkin metsänielujen koosta ja oikeista laskutavoista. Perusasia on kuitenkin todella simppeli: päästöt pitää saada niin alas kuin suinkin, ja nieluista ja hiilivarastoista täytyy pitää huolta niin hyvin kuin osataan. Koska mitä paremmin tämä klaarataan, sitä pienempi negatiivisten päästöjen luomisen urakka jatkossa on.”
Muuta BIOS-toimintaa
BIOS-tutkijat laatimassa tutkimusraportteja
Geologian tutkimuskeskus (GTK) julkaisi huhtikuun lopussa raportin, joka käsitteli skenaarioita fossiilisista polttoaineista luopumiseksi Suomessa. BIOS-tutkijat Jussi T. Eronen ja Tere Vadén olivat mukana raportin laatimisessa. Kuudessa skenaariossa tutkailtiin mahdollisuuksia sille, että Suomi pyrkisi korvaamaan kaiken nykyisen fossiilisten polttoaineiden käytön vähäpäästöisillä energiamuodoilla. Raportin tuloksia voi lukea tiiviissä muodossa tässä Janne M. Korhosen kirjoituksessa. Lähtökohdaksi skenaarioiden laatimisessa otettiin pandemiaa edeltäneen ajan “normaali” kulutustaso, mistä kiinnipitäminen osoittautui erittäin vaikeaksi. Kuten raportin pääkirjoittaja Simon Michaux totesi GTK:n tiedotteessa:
“Kun otetaan huomioon raaka-aine- ja energiatarpeet sekä aika, jota meillä on käytettävissämme, kaikissa tulevaisuuden skenaarioissa on vakavasti pohdittava yhteiskunnan energian ja resurssien kysynnän merkittävää vähentämistä.”
BIOS-tutkijat Paavo Järvensivu, Jussi Ahokas ja Tero Toivanen tuottivat Sitralle kesäkuussa julkaistun muistion reilun ja kestävän talouden aloitteista. Tarkastelussa olivat donitsitalous, ekohyvinvointivaltio, ekologinen jälleenrakennus, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, Green New Deal for Europe, hyvinvointitalous ja missiotalous:
”Kaikki tutkitut aloitteet ovat erittäin relevantteja ja iskevät kiinni tämän hetken talouskeskustelun ytimeen. Jos ne pystyvät leviämään nykyistä laajemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun – erityisesti talouskeskusteluun – niillä on paljon annettavaa.”
BIOS-blogissa muistion kirjoittajat jatkavat keskustelua talousaloitteiden merkityksestä:
Reilun ja kestävän talouden aloitteet yhtäältä monipuolistavat ja toisaalta suuntaavat suomalaista keskustelua taloudesta. Aloitteiden näkökulmasta huoli julkisen talouden kestävyysvajeesta ja vaatimukset menokurista ovat saaneet liian suuren painoarvon. Julkisen talouden uhkakuvien korostamisella on lamauttava vaikutus: kapeiden kehysten läpi on vaikea nähdä tulevaisuuden taloutta rakentavia investointeja, uudenlaisia toimintatapoja ja uutta osaamista. Sen sijaan näkemys reilusta ja kestävästä taloudesta syntyy monialaista tietoa yhdistämällä. Perinteisen talousosaamisen lisäksi tarvitsemme ymmärrystä niin ekologisista ja teknologisista reunaehdoista kuin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja kulttuurisista toisin elämisen tavoista.
Tieteellisiä artikkeleita
Paavo Järvensivu ja WISE-hankkeen kollegat kirjoittivat Ecological Economics -lehdessä julkaistun artikkelin “Coping with policy errors in an era of chronic socio-environmental crises”. Mitä ajankohtaisimmassa artikkelissa peräänkuulutetaan tarvetta ymmärtää välittömien kriisitoimien pitkän aikavälin vaikutuksia. Kun laajat ympäristöhäiriöt muuttuvat kroonisiksi, ei kriiseihin voida reagoida vain erillisinä tapahtumina. Tällaisessa toiminnassa virheet ovat kuitenkin väistämättömiä, ja artikkelissa pohditaan tapoja selvitä näiden virheiden kanssa.
Karoliina Lummaalta ilmestyi artikkeli “Metsän esteettinen toimijuus Jouni Tossavaisen Metsännenä-runokokoelmassa ja ekosysteemipalvelukirjallisuudessa” teoksessa Ympäristömuutos ja estetiikka. Hän kirjoitti myös Tanja Tiekson kanssa yhteisartikkelin “Deep Listening the animal other” Sound Studies -lehteen.
Muita BIOS-kirjoituksia
Ville Lähteen kirjoitus “Millaista sivistystä tarvitaan, kun lyhdyt sammuvat ympäri Euroopan?” ilmestyi Sitran verkkosivuilla osana Sivistys+ -hankkeen päättävää kirjoitussarjaa. Lähde palasi aiemman sivistysaiheisen esseensä teemoihin uudessa maailmantilanteessa, jossa uhkaavat samanaikaisesti sota sekä laajat energia- ja ruokakriisit.
“Ekologisen jälleenrakennuksen dilemma ei ole siten vain teknis-taloudellinen vaan myös sivistyksellinen. Miten huolehtia, että yhteiskunnan aineenvaihdunnan perinjuurinen muutos ei synnytä ylitsekäymättömiä vastavoimia? Jos viime vuodet jotain opettavat niin sen, että yhteiskuntien suunta voi muuttua hyvin äkillisesti.
Ongelma muuttuu entistäkin kipeämmäksi, kun sota-aikana kiireiset hätätoimet ja pidemmän aikavälin muutokset joutuvat helposti ristiriitaan. On houkuttelevaa perua aiempia vaikkapa energia- tai ruokajärjestelmää koskevia päätöksiä väliaikaisesti yhteiskunnallisten ristiriitojen välttämiseksi. Mutta väliaikaisesta tulee helposti pysyvämpää nykyajan kroonistuneessa hätätilassa.”
Antti Majava ja Tere Vadén kirjoittivat yhdessä LUT:in professori Jero Aholan kanssa Helsingin Sanomiin tuulivoiman mahdollisuuksista verraten sitä etenkin metsäenergian potentiaaliin:
“Fossiiliset polttoaineet sisältävät paljon energiaa tiiviissä muodossa.
Kaikki niitä korvaavat energianlähteet ydinvoimaa lukuun ottamatta vaativat enemmän tilaa. Tämä koskee myös biomassasta, kuten puusta, saatavaa energiaa. Puu vaatii tuotettua energiayksikköä kohden huomattavasti enemmän maa-alaa kuin esimerkiksi tuulienergia.
Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan tuulivoiman suora maankäyttövaikutus on noin 1,3 neliökilometriä terawattituntia kohden ja maisemavaikutus noin 126 neliökilometriä terawattitunnilta, kun vaikutukset bioenergialla ovat jopa yli 800 neliökilometriä terawattituntia kohden.”
Karoliina Lummaa oli mukana Porin taidemuseon Chorus Sinensis -esityksen laatimisessa ja kirjoitti teoksen katalogiin esseen. Hän myös kirjoitti Tiede & Edistys -lehteen arvion Ilona Hankosen teoksesta Ihmisiä metsässä.
BIOS äänessä
Emma Hakala ja Antti Majava keskustelivat ORSI-hankkeen Kristallipallo-podcastissa huoltovarmuudesta. Ville Lähde oli Dimitri Ollikaisen vlog-vieraana: Lähteen parsapenkkien ja tattipastan äärellä pohdittiin käynnissä olevia hitaita ja nopeita ruokakriisejä. Ja Tere Vadén vieraili Elokapinan Eloradiossa puhumassa ilmastonmuutokseen liittyvistä tieteenfilosofisista kysymyksistä.
BIOS-ekonomisti tiedotusvälineissä
Vuoden alusta tutkimusyksikössä aloittanut BIOS-ekonomistimme Jussi Ahokas on ollut näkyvästi esillä tiedotusvälineissä. Viime uutiskirjeen jälkeen hän vieraili A-Studiossa puhumassa energiasiirtymästä. Kansan Uutisten (2.6.) jutussa hän pohti käynnissä olevaa “täydellistä myrskyä”. Iltalehdessä (6.6.) taas hän tarkasteli inflaatiota ja kritisoi velkasuhdetta indikaattorina. Suomen Kuvalehden (22.6., maksumuuri) haastattelussa hän analysoi käynnissä olevan inflaation syitä ja tapoja reagoida siihen. Koska inflaatiopaineet johtuvat etenkin Venäjän hyökkäyksesta Ukrainaan ja sen seurauksista, keskuspankeilla ei ole helppoja keinoja puuttua asiaan. Energiansäästö ja uusien energianlähteiden nopea käyttöönotto auttavat, samoin oikeudenmukaisempi voitto–palkka-tulonjako – mutta sen instituutioita on tietoisesti rapautettu ja tuhottu. Ahokas kommentoi myös Iltalehdessä (24.6.) presidentti Niinistön velkakommentteja tuoreeltaan (aiheesta tarkemmin hänen uutiskirjeessään).
Valiokuntalausuntoja
Tämä vuosi on ollut kiireinen myös Eduskunnan valiokuntalausuntojen parissa. Kaikkiaan olemme tehneet niitä pitkälti toistakymmentä. Viime uutiskirjeen jälkeen olemme lausuneet Euroopan Unionin omista varoista, turvallisuusympäristön muutoksesta, julkisen talouden suunnitelmasta, ilmastotoimia koskevan sosiaalirahaston perustamisesta, lentoverosta, jakeluvelvoitteesta, REPowerEU-suunnitelmasta (kahdelle valiokunnalle) sekä esityksestä luonnonsuojelulaiksi.
Lopuksi
Sitten viime uutiskirjeen olemme lukeneet muun muassa Guardianin reportaasin “hiilipommeista” ei suunnitteilla olevista jättimäisistä fossiilisten polttoaineiden hankkeista sekä saman lehden perusteellisen artikkelin siitä, miten Saksan riippuvaisuus Venäjän energiasta rakentui. Ilmastopaneeli julkaisi äärimmäisen kiinnostavan turveraporttinsa. Long Playssa Hanna Nikkanen palasi päästökompensaatioiden villiin maailmaan.
Ylen reportaasi Pakistanin helleaallosta oli karua luettavaa, samoin kuin juttu Libanonin ruoka- ja talouskriisistä. London Review of Booksin podcastin jakso “Great Replacement Theory” tutustuttaa tähän etnonationalistisen liikehdinnän uskomukseen.
Tämä haastattelu IPCC:n raporttien sisäisistä ristiriidoista on erittäin avartavaa luettavaa. Kesälukemiseksi suosittelemme myös kirjailija Jeff VanderMeerin ympäristöluentaa Ursula Le Guinin teoksesta Pimeyden vasen käsi sekä Salla Tuomivaaran kirjoitusta eläinten kohtaamisesta heistä kertomisesta. Tämä artikkeli mukasalaliittoteoriasta, jonka mukaan lintuja ei ole, voi naurattaa synkeinä aikoina.
Suosittelemme myös niin & näin -kirjasarjassa avoimena julkaistua Veli-Matti Värrin juhlakirjaa Maailman tärkein tehtävä.