BIOS

Näytteitä Valtion siementutkimuslaitoksessa vuonna 1953. Kuva U. Saarinen, Museovirasto.

Maailmalta

IPCC & IPBES: Ilmasto- ja biodiversiteettikriisien hillintä on sovitettava yhteen

Kesäkuussa julkaistiin ensimmäinen kansainvälisten ilmasto- ja biodiversiteettipaneelien IPCC ja IPBES yhteistyöllä laadittu työpajaraportti, Biodiversity and Climate Change. Työpaja käynnistyi viime vuoden joulukuussa, ja siihen osallistui paneelien valikoima 50-henkinen kummankin alan asiantuntijoiden joukko. Raportti on organisaatioiden yhteistyön ensimmäinen askel eikä sillä siksi ole vielä kummankaan virallisen raportin asemaa, mutta se on käynyt läpi laajan tieteellisen vertaisarvioinnin.

Raportin pääsanoma on, että vaikka ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen väliset yhteydet on tunnustettu tieteessä jo pitkään, käytännössä ilmiöitä edelleen tutkitaan erillään, ja uhkien torjunnassa ja hillinnässä toimia ei juuri soviteta yhteen. Usein toimet ovat myös vakavassa ristiriidassa. Ilmastonmuutos aidosti globaalina prosessina ja biodiversiteetin rapautuminen lukemattomien paikallisuuksien mosaiikkina ovat hyvin erilaisia ilmiöitä, mutta niiden syyt ja vaikutukset kohtaavat monin tavoin lisäten ekologisten muutosten yllättävyyttä ja ennustamattomuutta.

Erillisenä pysytelleen tarkastelun vuoksi tarpeeksi huomiota ei ole kiinnitetty yhtäältä ilmasto- ja biodiversiteettitoimien synergioihin eli toimiin, jotka auttavat kummallakin suunnalla, eikä toisaalta konflikteihin toimien välillä. Esimerkiksi “luonnollisten ilmastoratkaisujen” kohdalla keskittyminen kapeasti mahdollisimman nopeaan hiilen sidontaan jättää huomiotta biodiversiteetin kannalta olennaiset pitkän aikavälin seuraukset sekä eriarvoistavat vaikutukset ihmisten hyvinvoinnille. Raportissa painotetaankin sellaista “luontoperustaisten ratkaisujen” (nature based solutions) määritelmää, joka edellyttää samanaikaista tukea ilmastonmuutoksen hillinnässä, biodiversiteetin tuessa ja inhimillisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Tätä kuvataan “maisemalähestymistavalla”, jossa yksittäisten luonnon osien suojelun sijaan pyritään vaalimaan laajempia kokonaisuuksia ja niiden funktionaalisuutta. Raportissa peräänkuulutetaan perinteisten luonnonsuojelualueiden laajentamista mutta samalla yhtäältä niiden parempaa verkottumista ja toisaalta sitä, että luonnonjärjestelmien funktionaalisuuden turvaaminen myös suojelualueiden ulkopuolella on kriittisen tärkeää. Jokaisessa yksittäisessä tapauksessa “win-win”-ratkaisut eivät onnistu, mutta “win-win” -tavoitteen tulee ohjata laajempia kokonaisuuksia.

Tässä avainasemaan nousevat kummankin kriisin taustalla olevat suuret trendit, eli energian ja luonnonvarojen käytön jatkuva kasvu. Raportissa kyseenalaistetaankin näkyvästi bruttokansantuotteen käyttö yhteiskuntien menestystä mittaavana ja ohjaavana suureena ja muistutetaan, että tuotantotapojen lisäksi muutokset kulutuksessa ovat välttämättömiä.

Raportissa korostetaan biodiversiteettiä tukevien toimien paikallista ja alueellista omaleimaisuutta, joka juontuu yhtäältä ekologisista ja toisaalta yhteiskunnallisten olosuhteiden eroista. Tämä omaleimaisuus on muistettava silloinkin, kun pyritään hakemaan yhteensopivuutta globaalien ilmastotavoitteiden kanssa. Esimerkkeinä biodiveristeetin kanssa erittäin huonosti yhteensopivista ilmastotoimista nostetaan erityisesti bioenergian laajamittainen käyttö sekä monokulttuurinen metsittäminen – yhtäältä monilajisten metsien tuhon “korvaajaksi”, toisaalta metsittäminen ekosysteemeihin, joissa aiemmin ei ole kasvanut puita. 

Lyhyt raportti kärsii toki laajoja asiakokonaisuuksia syleilevästä otteestaan, mutta se onkin toisaalta keskustelunavaus ja pyrkimys käynnistää jatkuva yhteistyö näiden erillään pysytelleiden alueiden välillä. Science Media Centren keräämissä tutkijoiden reaktioissa tämä nousee toistuvasti esiin olennaisten kritiikkien ohella.

IPCC:n tulevan raportin luonnos julki

Uutistoimisto AFP sai kesäkuussa haltuunsa luonnoksen tulevasta IPCC:n raportista. Luonnoksesta uutisoitiin laajalti maailman lehdistössä, ja Ylekin käsitteli sitä 23.6. Hyvän englanninkielisen tiivistelmän voi lukea täältä. Luonnoksesta nouseva pääviesti on, että vaaralliset ilmastonmuutoksen seuraukset koetaan huomattavasti aikaisemmin ja todennäköisemmin kuin aiemmin on oletettu, ja vanha kahden asteen “turvaraja” on osoittautumassa toivottua turvattomammaksi (toki tämä perusviesti näkyi jo vuoden 2018 “puolentoista asteen raportissa”). Luonnoksen perusteella vaikuttaa myös siltä, että nopeita ja peruuttamattomia muutosprosesseja käynnistävät “keikahduspisteet” ovat tulevassa raportissa aiempaa näkyvämmässä asemassa. Aiemmin kesäkuussa Helsingin Sanomat uutisoikin uudesta tutkimuksesta keikahduspisteiden vaaroista – siinä niin ikään korostui kahden asteen lämpenemisen turvattomuus. 

BIOS

Artikkeli “Kestävyyssiirtymän tiedollisista puutteista”

Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 3/2021 julkaistiin BIOS-tutkijoiden artikkeli “Kestävyyssiirtymän tiedollisista puutteista”. Se perustuu tutkijoiden tekemiin haastatteluihin WISE-tutkimushankkeen piirissä. Tere Vadén kirjoitti WISE-hankkeen blogiin 21.6. julkaistun tiivistelmän artikkelin pohjalta:

Suomalaisessa julkisessa tiedontuotannossa ja suunnittelutyössä on ammottava resilienssiaukko. Perustavanlaatuiset yhteiskunnallisen aineenvaihdunnan muutokset ovat parhaimman saatavilla olevan tieteellisen tiedon valossa välttämättömiä ja kiireellisiä, mutta niitä tukevaa ennakointityötä ei ole olemassa eikä sitä saada nykyisten instituutioiden resurssien, toimintatapojen eikä tehtävänantojen puitteissa nopeasti käyntiin – nämä puitteet voivat muodostua jopa muutoksen esteiksi. Tiedontuotannon, ennakoinnin ja suunnittelun päivittäminen vaatii kriisien ottamista vakavasti.

Mainittakoon myös WISE-kollegamme Henna Salmisen oivallinen kirjoitus “Mitä ilmastonmuutos tarkoittaa työyhteiskunnalle?”

Nälästä, ruokaturvasta ja kehityspolitiikasta

Ville Lähteen artikkeli “Nälkä lisääntyy maailmassa ilman koronapandemiaakin” julkaistiiin kesäkuussa Ulkoministeriön Kehitys-lehdessä. Lähde peräänkuuluttaa pienviljelijöiden merkityksen tunnustamista ja heidän poliittisten vaikutusmahdollisuuksiensa tukemista, jotta maailman ruokajärjestelmää voidaan suunnata laajasti kestävämmille urille:

Ensiksi on vahvistettava pientuottajien järjestöjen ääntä kansainvälisisissä neuvotteluissa. Toiseksi köyhille maille on sallittava mahdollisuus suojata kehittyvää paikallista tuotantoaan esimerkiksi tulleilla tai verotuksella. Globaalit vahvat toimijat hyödyntävät tätä oikeutta varjellakseen omaa tuotantoaan, kun taas köyhien valtioiden harjoittamana se mielletään vaaralliseksi protektionismiksi. Kolmanneksi tulisi tukea hankkeita, jotka rakentaisivat alueellisen kaupan verkostoja pientuottajavaltaisilla alueilla. Sen lisäksi, että pientuottajien on vaikea kilpailla kansainvälisillä markkinoilla, heidän on usein hankala päästä lähialueiden markkinoille huonojen liikenneyhteyksien tai monimutkaisten rajamuodollisuuksien takia.

Lähde oli myös mukana ulkopuolisena tieteellisenä asiantuntijana kehityspoliittisen toimikunnan laatimassa analyysipaperissa “Ruokaturva ja ruokajärjestelmien tulevaisuus – keskeisiä kysymyksiä Suomen kehityspolitiikalle” sekä laatimassa Fingon ruokaturvaryhmän avointa kirjettä ministeri Skinnarille YK:n ruokaturvahuippukokouksen alla. Pienviljelijöiden merkitys maailman ruokajärjestelmissä on avainroolissa kummassakin dokumentissa.

BIOS kuvassa ja äänessä

Paavo Järvensivu keskusteli saksalaisen virtuaalisen Transmediale-festivaalin jaksossa “Refusal of Projected Collapse” degrowth-ajattelusta ja kasvuideologian ongelmista. Hän oli myös mukana Kalevi Sorsa -säätiön 18.6. pidetyssä keskustelutilaisuudessa “Talouskasvusta politiikan sisältötavoitteisiin”. (Tilaisuudesta voi lukea lisää täältä.)

Emma Hakala ja Antti Majava keskustelivat IHME Helsinki -podcastissa professori Veli-Pekka Tynkkysen kanssa energiatutkimuksesta sekä taiteen roolista energiaidentiteeteissä ja energiajärjestelmissä. Tere Vadén taas keskusteli virtuaalisilla Maailma kylässä -festivaaleilla hyvästä ja kestävästä elämästä professori Arto O. Salosen kanssa. Ville Lähde ja Leo Stranius puhuivat Climate Moven podcastissa ilmastokriisin haasteellisuudesta demokratioille, ja Lähteen keynote-esitelmä konferenssissa Aesthetics in the Age of Environmental Crises on nyt katsottavissa verkossa.

Mainittakoon vielä, että Jyväskylän kesän avajaiskonsertti 7.7. perustuu ekologisen jälleenrakennuksen ohjelmaamme! Myös Jyväskylän kesän puheohjelmassa on 13.7. paneeli ekologisesta jälleenrakennuksesta.

Ja muistattehan Helsingissä käydessämme tutustua Helsinki Biennaaliin ja meidän “tutkimusasemaamme” siellä!

Interventioita Twitter-maailmassa

Kyn Yle uutisoi 14.6. vuosittaisen kestävän kehityksen maaraportista ja Suomesta kestävän kehityksen maailmanmestarina, BIOS koosti Twitteriin kriittisen katsauksen siitä, millaisia ongelmia tällaisessa tarkastelussa on. 

Suomi on vauras, monin tavoin hyvinvoiva maa, mutta hv on rakennettu ekologisesti kestämättömästi. Jos kaikki maat seuraisivat Suomen ja vauraiden hv-valtioiden polkua, kaikki häviäisivät. Hyvä elämä kaikille planeetan rajoissa edellyttää yhteiskuntien perusteellista muutosta.

Juho Romakkaniemen Helsingin Sanomien kolumni käynnisti jälleen keskustelun irtikytkennän käsitteestä, ja kuten tahtoo käydä toistuvasti tämän teeman kohdalla, keskustelu vilisi tahattomia ja tahallisia väärinymmärryksiä. Koostimme 14.6. aiheesta pitkän twiittiketjun, jossa kävimme perusasioita läpi. Koska keskustelu lähti myöhemmin uudelleen laukalle ja sisälsi täysin virheellisiä väitteitä myös BIOS-tutkimusyksikön tieteellisistä näkemyksistä palasimme asiaan 29.6. julkaistussa ketjussa.

Ekologisen kestävyyden kannalta varovaisuusperiaatteen mukainen prioriteetti on selvä: rikkaiden maiden/rikkaiden kuluttajien on selvästi laskettava kulutustaan. Yhtäältä tämä tarkoittaa, että joitain asioita on kulutettava vähemmän ja tehtävä vähemmän, toisaalta sitä, että arkisia asioita kuten ruokaa tai liikennettä on saatava aikaan huomattavasti nykyistä vähäisemmällä luonnonvarojen kulutuksella. Tähän nähden on toissijaista, nouseeko vai laskeeko GDP/BKT, joten lopulta myös irtikytkennän onnistuminen/onnistumattomuus on toissijaista.

Lopuksi

Suosittelemme kesälukemiseksi Adam Toozen uutiskirjettä siitä, miten ilmasto-oikeudenmukaisuutta on tarkasteltava maiden välisten erojen lisäksi maiden sisäisten erojen näkökulmasta – eli eri ihmisryhmien välisenä eriarvoisuuden kysymyksenä. Varallisuuden ja ilmastopäästöjen välinen yhteys on vahva, ja keskittyminen kansallisiin keskilukuihin jättää huomiotta vauraimman vähemmistön kulutuksen sekä vaikutusvallan kehityksen suuntaan.

Finnwatch julkaisi kesäkuussa arvokkaan ilmastokompensaatioita käsittelevan raporttinsa “Anekauppaa vai ilmastotekoja?”

Naturen kesäkuinen uutisartikkeli käsittelee arkeologisten löydösten uusia tulkintoja, joiden perusteella kuva muinaisten ihmisyhteisöjen ruokavaliosta rikastuu entisestään. Suosittelemme myös Tiedeykkösen jaksoa, jossa Aalto-yliopiston tutkijat kertovat uudesta tutkimuksestaan koskien ruoantuotannon tulevaisuutta.