Tervetuloa lukemaan lokakuun uutiskirjettä! Ajankohtaiskatsauksen, lukuvinkkien ja BIOS-tutkimusyksikön julkaisujen lisäksi meillä on ilo kertoa ennakkotietoa tutkijajoukkomme laajenemisesta vuoden vaihteessa.
Tilaa uutiskirje sähköpostiisi täältä!
Keltaliivimielenosoitus, 17. tammikuuta 2019. Kuva: Wikimedia Commons.
Maailmalta
Lähestyvä COP26
Marraskuinen COP26-ilmastokokous Glasgow’ssa siintää edessä. Koronapandemian vuoksi viivästyneeltä kokoukselta toivotaan paljon, mutta etukäteisanalyyseistä on ollut havaittavissa vähintäänkin lievää tappiomielialaa. Kokouksessa olisi tarkoitus saada kiristettyä Pariisin ilmastosopimuksen yhteydessä ilmoitettuja kansallisia sitoumuksia. Lähtötilanne ei kuitenkaan ole kehuttava. Kuten Carbon Action Tracker totesi syyskuisessa tiedotteessaan IPCC:n tuoreen raportin jälkimainingeissa, kuilu ilmastotavoitteiden ja sitoumusten välillä ei ole sanottavasti kaventunut, eikä luvattua ilmastorahoitusta köyhemmille maille ole saatu läheskään tarpeeksi. Useiden maiden esittämät nettonollatavoitteet eivät nekään nykyisellään ole uskottavia, koska konkreettinen polku päästöjen vähentämiseksi kunnolla jo seuraavan kymmenen vuoden aikana puuttuu. Syyskuussa ilmestyneen YK:n raportin viesti oli samansuuntainen: nykylinjalla globaalit päästöt uhkaavat kasvaa vuoteen 2030 asti.
Hiipuva kivihiili
Parempia uutisia sen sijaan kuuluu kivihiilirintamalta: Pariisin sopimuksen jälkeen rakenteilla ja suunnitteilla olevien kivihiilivoimaloiden määrä on suorastaan romahtanut, kuten tässä Carbon Briefin vieraskirjoituksessa kerrotaan. Uusia voimaloita toki on edelleen rakenteilla, eli kivihiilen loppu ei ole vielä käsillä. Mutta koska merkittävä uusi rakentaminen on keskittynyt harvoihin maihin, suunta voisi kääntyä lopullisesti hyvin nopeasti – edelleen vahvasti kivihiileen nojaavan Kiinankin rakentamissuunnitelmat ovat kutistuneet alle neljännekseen vuodesta 2015. Kiinan lupaus lopettaa kivihiilivoimaloiden rahoitus ulkomailla nopeuttaisi toteutuessaan tätä kehitystä entisestään, vaikka se onkin pieni askel verrattuna kotimaiseen kulutukseen. Kivihiilen lopun alku on käynnissä, mutta loppuun on vielä matkaa.
Keitä olivatkaan keltaliivit?
Kolmen tutkijan analyysi Ranskan keltaliiviliikkeen näkemyksistä ilmestyi syyskuussa. Tutkija Giorgos Kallis tiivisti lopputuloksia Twitter-ketjussaan: toisin kuin julkisesta keskustelusta ja uutisoinnista voisi päätellä, keltaliivien joukossa oli jaettu näkemys tiukempien ilmastotoimien tarpeesta. Vain osa vastusti lähtökohtaisesti “hiiliveroa” – sen sijaan kritisoitiin sellaisia toteutustapoja, jotka lisäävät eriarvoisuutta. Sisäisesti kirjavaa liikettä ei siten voi perustellusti kutsua denialistisesti tai ympäristötoimien vastaiseksi. Artikkeli on erittäin hyödyllistä luettavaa kaikille ekologisesta siirtymästä, sen oikeudenmukaisuudesta ja poliittisesta hyväksyttävyydestä kiinnostuneille.
BIOS
Jussi Ahokkaasta tulee BIOS-ekonomisti vuoden 2022 alussa
Tiedotimme lokakuun alussa, että ekonomisti Jussi Ahokas liittyy tutkijajoukkoomme ensi vuoden alussa uuden Koneen Säätiön rahoituksen turvin. Hän laajentaa totuttua ekonomistin roolia rahataloudesta luonnonvaratalouteen. BIOS-ekonomisti ei käsittele ainoastaan perinteisempiä raha- ja tuotantoresursseja, vaan myös kestävyyssiirtymän kannalta oleellisia ympäristö- ja luonnonvaratekijöitä. Tämä antaa päättäjille, medialle ja suurelle yleisölle entistä parempia tiedollisia valmiuksia suhteuttaa esimerkiksi julkisen talouden kysymykset ilmastonmuutoksen torjuntaan. Jussin tuntoja tästä henkilökohtaisesta ekologisesta siirtymästä saatiin lukea Kansan Uutisten haastattelussa.
BIOS-tutkijoiden tieteellisiä julkaisuja
Jussi T. Eronen oli mukana kirjoittamassa kolmea tieteellistä artikkelia: elokuinen “Rules of thumb and cultural evolution: How simple heuristics have guided human adaptation and the emergence of cultural complexity” (Kaaronen et al., PsyArXiv 2021, https://doi.org/10.31234/osf.io/sn923), “Toward a holistic understanding of pastoralism” (Manzano et al., One Earth 2021, https://doi.org/10.1016/j.oneear.2021.04.012) sekä “Lessons for human survival in a world without ecological templates: what can we learn from small-scale societies?” (Kaaronen et al., Ecology and Society 2021, https://doi.org/10.5751/ES-12476-260302).
Muita BIOS-kirjoituksia
BIOS-blogissa julkaistiin 20.9. Ville Lähteen pitkä essee “Sivistys ekologisen jälleenrakennuksen maailmassa – Kymmenen lähtökohtaa”. Ekologisesta siirtymästä puhutaan paljon teknologisesta ja taloudellisesta näkökulmasta, mutta sivistykselliset ja kulttuuriset näkökulmat jäävät vähemmälle huomiolle. On kuitenkin selvää, että pitkän tähtäimen koordinoitua ja laajasti hyväksyttyä yhteiskunnallista siirtymää on hyvin vaikea ellei mahdotonta saada aikaan ilman sitä tukevia kulttuurisia muutoksia. Lähde tarttuu kirjoituksessaan siihen huolestuttavaan kehitykseen, että kestävyyden eri ulottuvuuksien peräänkuuluttamisesta on tullut myös ekologisen siirtymän kyseenalaistamisen retoriikkaa:
”Nykyisin kokonaisvaltaisen ekologisen siirtymän ajatusta tavoitellaan usein jakaen kestävyys ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen. Tämä on kuitenkin omiaan luomaan mielikuvaa näiden välisestä puntaroinnista: kaikki ulottuvuudet on otettava huomioon, tasavertaisina, ikään kuin samalla vaa’alla punniten. Näin kiista siitä, tarvitaanko järjestelmätason kestävyyssiirtymää vai pärjätäänkö viherretyllä business as usualilla, siirtyy ikään kuin kestävyyssanaston piiriin: “Tottahan toki ympäristökestävyydestä on huolehdittava, mutta on myös muistettava taloudellinen kestävyys.” Sosiaalisen kestävyyden nimissä vastustetaan pyrkimyksiä yhteiskunnan aineenvaihdunnan muuttamiseen, koska sen nähdään esimerkiksi uhkaavan syrjäseutujen elinkeinoja: “Ekologinen kestävyys on tärkeää, mutta sosiaalista ei sovi unohtaa.”
Kummassakin lausumassa on totuutta mukana, mutta liian usein tahtoo käydä niin, että muista kestävyyden lajeista tulee vasta-argumentteja ekologiselle kestävyydelle. Maailmankuva pirstoutuu: yhdessä kestävyysnäkemyksessä pitäydytään vanhassa ja mahdottomaksi käyneessä elämäntavassa, toisessa pyritään muutokseen. Muutoksen vastustaminen verhoutuu puheeseen ulottuvuuksien tasapuolisesta arvottamisesta.”
Lokakuussa BIOS-tutkijat tarttuivat yhteisessä blogikirjoituksessa siihen, miten keskustelu “huoltosuhteesta” ja syntyvyyden kehityksestä tahtoo jäädä Suomessa tempoilevaksi ja kapeakatseiseksi. Asiaa käsitellään liian usein vain hoivapalveluiden rahoituksen ja julkisen talouden asiana, jolloin vähemmälle jää olennainen kysymys: onko töille tekijöitä? Kysymys on erityisen polttava, kun samaan aikaan pitäisi saada aikaan ekologinen jälleenrakennus, jossa suuri määrä työtä ohjautuu uusiin tehtäviin. Samanlainen tilanne on edessä lukuisilla mailla, jolloin voi syntyä aitoa niukkuutta osaavasta ja motivoituneesta työvoimasta. Yhtäältä raju julkisen talouden sopeutuslinja ja toisaalta maahanmuuttovastainen tai -vihamielinen politiikka ovat huono yhdistelmä tällaisena aikana.
”Niin väestörakenteen tasaantuminen kuin ekologinen jälleenrakennus ovat vuosikymmeniä kestäviä kehityskulkuja – joskin esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnässä lähivuodet ovat kriittisen tärkeitä. Näiden muutosten rinnakkaisuus voi synnyttää siis aitoa osaavan ja motivoituneen työn niukkuutta. Siksi asiaa ei voida tarkastella vain julkistaloudellisena kysymyksenä. Lisäksi on muistettava, että samankaltaisen ekologisen siirtymän pitäisi käynnistyä myös kaikissa niissä vauraissa maissa, joilla on vastaava väestöllisen kehityksen vaihe päällä. Koska vuosikymmenien mittainen siirtymä koskee käytännössä kaikkia teollisia maita, olisi Suomessakin harjoitettava väestötarkastelusta seuraavassa politiikassa laaja-alaista harkintaa: esimerkiksi kestävyysvajeesta juonnettu raju julkisen talouden sopeutus saattaa hyvinkin rapauttaa Suomen kykyä toteuttaa menestyksekäs ja hallittu ekologinen jälleenrakennus. On hyvin ennakoitavissa, että tulevien vuosikymmenien kansainvälisessä kehityksessä pärjäävät maat, jotka kykenevät jälleenrakennuksen edellyttämiin kansallisiin investointeihin, turvaavat kansalaisten hyvinvoinnin ja korkean osaamisen ja säilyttävät siten elinvoimaisen talouden.”
Ville Lähde kirjoitti niin & näin -lehden numeron 3/21 verkkotekstissä “Maa kompostista käsin” omista puutarhakokemuksistaan pohtien muun muassa “ekosysteemipalvelun” käsitettä ja esitteli siinä sivussa tieteellistä keskustelua maaperätutkimuksen paradigmanmuutoksista.
”Nyt en ajattele kuitenkaan ekosysteemipalvelun käsitteen ongelmallisuutta edellä mainitun terminologisen kiistan kautta vaan nimenomaan sisällöllisesti. Luonnonjärjestelmien meille ja muille olennoille tarjoamat palvelut, kontribuutiot, yhteishyvä, millä nimellä niitä kutsutaankaan, saavat nimittäin niin monenkirjavia muotoja, että yhden yleiskäsitteen erottelukyky jää väistämättä heikoksi. Ekosysteemipalveluiden joukossa tehdäänkin usein käsitteellisiä erotteluja esimerkiksi tuotantopalveluihin, ylläpitopalveluihin ja säätelypalveluihin. Näin esimerkiksi hakatusta metsästä saatavat puunrungot, kerätyt sienet, metsän rooli veden ja hiilen kierroissa, sen merkitys riista-alueena ja lukemattomat muut asiat tungetaan saman yläkäsitteen alle. On kyseenalaista, kuinka hyödyllisenä näin laaja käsite pysyy – riippumatta siitä, vaihdetaanko terminologiaa tai pyritäänkö sille määrittelemään hinta tai ei.”
BIOS-esiintymisiä
Osallistumisemme Helsinki Biennaalin täydentyi komeasti yhdysvaltalaisen professori Ahsley Dawsonin virtuaalisella vierailulla. Dawson ja BIOS-tutkijat keskustelivat muun muassa ympäristöliikkeiden kohtaamista vastuksista ja taiteen roolista näissä kamppailuissa.
Paavo Järvensivu ja Tero Toivanen vierailivat syyskuussa Poliittinen talous -podcastissa ja valottivat näkemyksiämme ekologisen jälleenrakennuksen suunnittelusta sekä suhteuttivat sitä tähänastiseen “kilpailuvaltion” kehitykseen.
Ville Lähde piti Kohtuukoulutuskasvatus-hankkeessa kaksi luentoa otsikon “Kasvu ja kasvun rajat” alla. Luennot maalaavat Olipa kerran ihminen -tyylisen kaaren ja asettavat meidät perspektiiviin, itsemme, toistemme ja luonnon kanssa. Lähde keskusteli myös ilmastoaktivismin herättämistä vastareaktioista Radio Moreenissa (tekstiversio) ja avasi kesäisen Lappeenrannassa pidetyn Uus Festivaali -tapahtuman virtuaalisella puheenvuorolla.
Lopuksi
Syksyn ehdoton lukusuositus on Mikko Pelttarin tuore teos Lämpenevä Maa – ilmastolukutaidon käsikirja (Vastapaino). Useilla BIOS-tutkijoilla on ollut ilo ja kunnia tutustua käsikirjoitukseen sen eri vaiheissa. Pelttarin kirja pureutuu oivaltavasti ja opastaen siihen, miksi ilmastokeskustelussa mennään niin usein pieleen ja millaisia lukemisen ja tulkinnan taitoja ilmastonmuutoksen kohtaaminen vaatii.
Suosittelemme myös lämpimästi Laura Ertimon ja Mari Ahokoivun lastenkirjaa Aika matka! – Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus (Into). Ville Lähde oli kirjahankkeen tieteellinen kommentaattori, jonka jäljiltä Lotta ja Kasper kohtaavat muun muassa Testaccion kukkulan Roomassa.
Tällä kertaa kaikki lukuvinkkimme ovat sattumalta kotimaisia! Suosittelemme Hanna Nikkasen tärkeää Long Play -lehden uutiskirjettä, joka tarkastelee ruoantuottajien taloudellisia vaikeuksia ja niiden syitä tarttuen myös kriittisesti MTK:n ajamaan kehityslinjaan. Tietokirjailija Mari Koistinen muistutti blogikirjoituksessaan siitä, miten yksilökuluttajaan keskittyvä “hävikkipuhe” voi johtaa harhaan. Halvan hävikkiruoan hankkiminen ja oman ruokahävikin vähentäminen on monilla tavoin fiksua, mutta nykyisessä ruokajärjestelmässä se ei johda tuotannon ympäristövaikutusten vähentymiseen. Ruokajärjestelmä tarvitsee systeemitason muutoksia. Rinnalle sopiikin lukea Ylen poikkeuksellisen hyvä haastattelujuttu maanviljelystä, turvepelloista ja ohjaavien mekanismien ongelmista. Tuuli Hirvilammi esitteli ORSI-hankkeen blogissa “ekohyvinvaltion” käsitettä. Sakari Möttönen kirjoitti Politiikasta-verkkolehdessä siitä, miten kansalaisten huolta turvetuotannon haitoista vähäteltiin Saarijärven reitin varrella Keski-Suomessa.