5.10.2023
12 käsitettä maailmasta Tässä podcast-sarjassa BIOS-tutkijat pureutuvat ekologian, ympäristökriisin ja tulevaisuuden ydinkysymyksiin. Tienviittoina on joukko peruskäsitteitä, yksi kussakin jaksossa.

Podcast-sarjassa filosofit Ville Lähde ja Tere Vadén keskustelevat ydinkäsitteistä ja -teemoista, joiden varaan BIOS-tutkimusyksikön työ rakentuu. Kun ekologiset kriisit etenevät ja nivoutuvat moninaisiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin kysymyksiin, ajattelun on seurattava perässä. Monikriisin ajassa monet totunnaiset tavat ajatella ympäristö- ja luonnonvaraongelmia eivät enää toimi. Menneillä välineillä ei pärjää, ja tulevaisuuden reunaehdot muuttuvat yhä nopeammin. Kahdessatoissa keskustelussa tarjotaan työkaluja maailman ja sen tilan parempaan ymmärtämiseen, välineitä mullistuvan maailman hahmottamiseen. Kerran kuukaudessa ilmestyvät jaksot kulkevat elämän ja ekologian perusasioista kohti ekologisen jälleenrakennuksen kokonaiskuvaa.

12 jaksoa, kerran kuussa, vuoden matka.

Sarjan tunnusmusiikin ja -kuvan on luonut Tuomas A. Laitinen.

Sarjan jaksot (täydentyy):

Jakso 1: Elämä

Mitä on elämä? Miksi planeetta, jossa on elämää, on niin ainutlaatuinen paikka? Elämä ei vain saavu jonnekin, vaan se muokkaa väistämättä ympäristöään ja ylläpitää oman olemassaolonsa edellytyksiä. Tämä on yhteistä kaikelle elämälle, myös ihmisen toiminnalle, mutta miten ajatella ympäristökriisiä tämän valossa? Vahva erottelu luonnollisen ja luonnottoman ei auta – sillä ympäristöongelmat ovat mahdollisia taustalla olevien luonnonprosessien vuoksi. On pureuduttava yksityiskohtaisemmin siihen, millaisia vaikutuksia ihmisyhteisöjen toiminnalla on ollut ympäristöönsä, eri aikoina ja eri alueilla. Kun tavoitellaan kestävämpää elämää, ei tule pyrkiä vakaaseen tasapainoon vaan kykyyn muuttua, sopeutua ja muokata itseään.

LISÄLUKEMISTOA: Yrjö Haila, Jätteet ja nielut | Ville Lähde, Life matters everywhere | Ville Lähde, Niukkuuden maailmassa | Antti Salminen ja Tere Vadén, Elo ja anergia | Vaclav Smil, Energy in Nature and Society 

Jakso 2: Aineenvaihdunta

Jokainen elävä olento, sekä jokainen ihmisyhteisö, tarvitsee ainetta ja energiaa ympäröivästä maailmasta elääkseen, uusiutuakseen – ja myös muuttuakseen. Tämä on aineenvaihduntaa, eli kirjaimellisesti aineen vaihtamista itsen ja muun maailman välillä, ja se on kaiken elämisen luonnonvälttämättömyys. Aineenvaihdunnassa myös olennon rajat maailmaansa sumentuvat: esimerkiksi ihmisen aineenvaihdunta nivoutuu osaksi monenlaisia työkaluja ja instituutioita. Aineenvaihdunnan rihmasto voi kurottaa kauas, maailman toiselle laidalle. Tarkastelemalla yhteiskuntien sosio-ekologista aineenvaihduntaa voidaan myös hahmottaa paremmin, miten yhteiskunnat kautta historian ovat olleet hyvin erilaisia ja miten omaleimainen moderni globaali maailmantalous on. Ekologisten kriisien äärellä fossiilitaloudessa kasvaneiden yhteiskuntien täytyy muuttaa aineenvaihduntaansa perusteellisesti, muuttua toisenlaisiksi olennoiksi.

LISÄLUKEMISTOA: BIOS, Maailman aineksen käyttö kasvaa kasvamistaan | BIOS, Mitä on vetytalous? | Ville Lähde, Historian kattoteorian lähteillä | Ville Lähde, Historian tuhojen peili? | Ville Lähde, Yhteiskunnallinen aineenvaihdunta, mitä se on? | Antti Salminen & Tere Vadén, Energia ja kokemus | Tere Vadén, Öljynpaisumuksesta vedenpaisumukseen KUUNNELTAVAA: Fall of Civilizations -podcast KESKUSTELUSSA KÄSITELTYJÄ TUTKIMUKSIA: Emily Elhacham et al., Global human-made mass exceeds all living biomass | Helmut Haberl et al., Contributions of sociometabolic research to sustainability science | Yrjö Haila, How Tightly is the Human Political Society Anchored in Nature? | Magnus Nyström et al., Anatomy and resilience of the global production ecosystem | Hannah Ritchie, Wild mammals make up only a few percent of the world’s mammals | Anke Schaffartzik et al., The global metabolic transition: Regional patterns and trends of global material flows, 1950–2010 | Tere Vadén et al., To continue to burn something?

Jakso 3: Tarpeet

Vaurauden ympäristökuorma on raskas. Luonnonvarojen ja ympäristöongelmien virrat kulkevat maailmassa eriarvoisesti: hyötyä enemmän yksille, haittoja enemmän toisille. Tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, miten maailman vauraan vähemmistön ekologinen kuorma on suhteettoman suuri. Tutkimusasetelman vaihtelevat, mutta pääviesti pysyy samana, ja todistusaineisto on vahva. Liian vahva keskittyminen ylikulutukseen voi kuitenkin häivyttää näkyvistä sen, että kaikkien ihmisten arkisen elämän ylläpitäminen vie sekin valtavasti energiaa ja luonnonvaroja. Tämäkin ympäristökuorma on mittava. Määrän lisäksi on siis hahmotettava laatu. Välttämättömiä inhimillisiä tarpeita voidaan tyydyttää lukuisin eri tavoin, joiden ympäristövaikutusten erot ovat valtaisat. Ylikulutuksen, vaurauden ja oikeudenmukaisuuden ohella on katsottava niitä tarpeentyydytyksen järjestelmiä, joiden piirissä me kaikki syömme, liikumme, asumme, tervehdymme, saamme vaatetta päällemme tai kerrytämme oppimista ja kulttuuria. Ilman tätä näkökulmaa emme voi hahmottaa ekologisen jälleenrakennuksen luonnetta.

LISÄLUKEMISTOA: BIOS, Kulutuksen vähentäminen – vaatimus ja vastareaktio | Hirvilammi et al., Kohtuuden rajat? | Knuuti, Kehitysapua köyhiltä rikkaille | Lummaa, Tekojen ja valintojen merkityksestä | Lähde, Mitä Dasguptan raportti sanoo ympäristöstä ja taloudesta? | Lähde, Yksilökeskeisyys vie silpputiedon viidakkoon | Lähde et al. The crises inherent in the success of the global food system | Laakso & Aro (toim.) Planeetan kokoinen arki | A Good Life Within Planetary Boundaries -sivusto | Beyond Primary Energy -raportti | Bärnthaler & Cough, Provisioning for sufficiency | Creutzig et al. Deman-side solutions to climate change mitigation consistent with high levels of well-being | Fanning & Hickel, Compensation for atmospheric appropriation | Millward-Hopkins et al. Providing decent living with minimum energy | Ritchie, There are many reasons to invest in women’s education. Reducing CO2 emissions isn’t one of them | Ritchie, Electrification is efficiency: the world will need less energy after the transition | Ritchie, How much does aviation contribute to climate change? | Wiedmann et al. Scientists’ Warning on Affluence | Zipper, Why Norway – the poster child for electric cars – is having second thoughts

Jakso 4: Niukkuus ja runsaus

Rajaton aineellinen kasvu rajallisella planeetalla on mahdotonta, mutta miten asiat oikeastaan käyvät niukoiksi? Arkisesti ajatellen niukkuus on sitä, että jokin loppuu kesken. Tankki on tyhjä, kaivo kuivuu, kultasuoni tyrehtyy…. Tällainen absoluuttinen asioiden puute on kuitenkin vain yksi niukkuuden ulottuvuus. Tässä jaksossa tarkastellaan niukkuuden suhteellisuutta ja sen ekologisia ulottuvuuksia. Pähkinänkuoressa: jotain luonnonvaraa voi olla olemassa runsaasti, mutta se käy niukaksi suhteessa esimerkiksi käyttöönoton kustannuksiin tai käytön ekologisiin seurauksiin. Fossiilisia polttoaineita on kosolti, mutta suurin osa niistä pitää jättää maan uumeniin. Merenpohjan metallit ovat monille El Dorado, mutta niiden keruu tuhoaisi ikuisiksi ajoiksi hiljaisen elämän maailman. Myös luonnonvarojen uusiutuvuus on laaja kysymys: “kestäväkin” käyttö voi vaurioittaa niitä elämän järjestelmiä, joihin uusiutuminen nojaa. Ekologisesti viisas elämä vaatii moniulotteista niukkuuden ymmärrystä, mutta taloudelliset hahmotustavat ovat edelleen kovin kapeita.

Ville Lähde, Niukkuuden maailmassa | Ville Lähde, Luonnonvarojen niukkuus ja runsaus | Ville Lähde, Mitä maailman nälän voittaminen vaatii? | Ville Lähde, Päästövähennykset ja hiilen talteenotto – ei yhtäläisyysmerkkiä | Bendixen et al. Time is running out for sand | Chung, Scheyder & Trainor, The Promise and risks of deep-sea mining | Keen, What economists get wrong about climate change | Michaux et al. Bottom-up estimation of the scope of tasks to completely phase out fossil fuels in Finland | Nobel, America’s Radioactive Secret | Roberts, The scariest thing about global warming (and Covid-19) | Rousseau et al. Evolution of global marine fishing fleets and the response of fished resources

Jakso 5: Ympäristöongelma

Ympäristökriisi on yhtaikaa ykseys ja moneus. Ympäristöongelmia on valtava kirjo, eikä niistä ole löydettävissä mitään yhtä kaikkia yhdistävää tekijää. Ne vaihtelevat paikallisista globaaleihin, ja hetkellisistä historiallisesti kertautuviin. Ongelmien syyt ovat myös monenlaisia, minkä vuoksi tietynlaisia ympäristöongelmia ovat kohdanneet yhteiskunnat kautta historian, kun taas toiset ovat leimallisia nykyajalle. On ongelmia, jotka ovat tyypillisiä köyhyydelle ja turvattomuudelle ja toisaalta tiukasti vaurauteen ja ylikulutukseen kytkeytyviä.  Kuitenkin tämän kaiken kirjavuuden ohella on ilmeistä, että elämme laajan ympäristökriisin aikakaudella. Ongelmat nivoutuvat toisiinsa ja vahvistavat toisiaan, ja globaalin talouden verkosto hävittää etäisyyksiä. Miten tätä moneuden ja ykseyden jännitettä pitäisi hahmottaa? Ja mitä ongelmia kumpuaa siitä, että poliittisesti on vahva paine pakottaa moninaisuus selkeisiin yksittäisiin mittareihin?

LISÄLUKEMISTOA: BIOS-tutkimusyksikkö, Maailman aineksen käyttö kasvaa kasvamistaan | BIOS, “Miksi biodiversiteetin turvaamisesta laistetaan niin helposti?” | BIOS, “Miksi puhe irtikytkennästä on hankalaa?” | BIOS-podcast, Irtikytkennästä | BIOS, “Ilmaston laskuoppi muuttui – muuttuuko politiikka?” | Yrjö Haila, “Jätteet ja nielut”  | Yrjö Haila ja Ville Lähde, “Luonnon Politiikka” -teoksen esipuhe | Jason Hickel, “A Response to McAfee” | Ville Lähde, “Life matters everywhere”  | Ville Lähde, “Mitä Dasguptan raportti sanoo luonnosta ja taloudesta?” | Ville Lähde, “Ympäristöfilosofian yhtenäisyydestä” | Ville Lähde, “Sadan vuoden urakka” | Ville Lähde, “Ilmastonmuutoksen tilannekatsaus Dubain ilmastokokouksen alla” | Ville Lähde, “Joka päivä on ylikulutuspäivä” | Ville Lähde, “Rousseau’s Rhetoric of ‘nature’” | Wim Carton, Carbon Unicorns | Requena-i-Mora & Brockington, “Seeing Environmental Injustices” | Stockholm Resilience Center, “Planetary Boundaries” | “Donitsitalous” | Guardianin juttu muovin kierrätyksestä

Jakso 6: Väestö

Ympäristökeskustelussa toistuu tiuhaan väite, että väestönkasvu on ongelmien alkujuuri. Usein valitetaan myös, että väestöstä ei puhuta, ja peräänkuulutetaan “kovia keinoja”. Tässä jaksossa pureudutaan väestökehitystä koskeviin väitteisiin ja virheellisiin uskomuksiin. Onko käynnissä globaali väestöräjähdys? Ei, vaan globaali eriytyminen, jossa väestömäärä vähenee tai vakautuu yhtäällä ja kasvaa toisaalla. Sitkeän paikallisen kasvun taustalla on lisäksi tekijöitä, joihin puuttuminen vaatii ennen kaikkea “pehmeitä” keinoja, laajapohjaisen inhimillisen hyvinvoinnin turvaamista. Väestöennusteisiin onkin leivottu sisään oletuksia tulevien vuosien kehityksestä, ja siksi ne poikkeavat toisistaan rajusti. Väestömäärän ja ympäristövaikutusten suhde ei sekään aukea simppelillä kertolaskulla. Väestöasioita pitää oppia ymmärtämään paremmin, jotta päästään yli sitkeistä harhaluuloista.

LISÄLUKEMISTOA:

BIOS-uutiskirje 2/2024: Vuosisadan jälkipuoliskon päästökehityksestä  | Ville Lähde, “Vain pehmeät keinot tehoavat väestökehitykseen” | Ville Lähde, “Väestönkasvun perusasiat haltuun” | Ville Lähde, “Lähteekö syntyvyys uudelleen nousuun vauraissa maissa? Ei siltä näytä.” | Ville Lähde ja Tero Toivanen, “Petteri Taalaksen virheelliset väestönäkemykset” | Ville Lähde, “Korona kitkee liikakansoitusta? EVA:n kummallinen kyselytutkimus” | Ville Lähde, “Ilmastonmuutos ja väestönkasvu” (Ylen keskusteluohjelma) | BIOS, “Huoltosuhde ei ole vain taloudellinen yhtälö” | Adam Tooze, “Youth Quake. Why African Demography Should Matter to the World” | Our World in Data – Population Growth | Marcus Lu, “When Will the Global Population Reach Its Peak?” | Helen Davidson, “China population decline accelerates as birthrates hit record low” | Podcast “Are There Too Many People?” (Thomas Malthusista)

Jakso 7: Ruokajärjestelmät

Mitä ovat ruokajärjestelmät, ja miten niiden pitäisi muuttua? Tässä jaksossa sukelletaan ruoan tuotannon, käsittelyn ja kulutuksen monimutkaiseen vyyhteen. Tuotantokeskeisessä ruoka-ajattelussa ongelmana on pohjimmiltaan aina riittämätön tuotanto ja ratkaisu sen kasvattaminen, mikä luo mahdottomalta vaikuttavan ristiriidan ympäristökriisin kanssa. Tuotatokeskeisyyden ongelmalliset oletukset paljastuvat kuitenkin, kun tarkastellaan nälän ja ruokaturvan problematiikkaa. Ruoan puute on joskus ongelma, mutta harvoin se on ongelmien juuri. Nälkää on myös runsauden keskellä. Ongelmien tarkastelu globaalien tuotanto- ja kulutuslukujen valossa viekin harhaan: on ymmärrettävä paikallisten ja alueellisten ongelmien erityisluonnetta. Asiaa mutkistaa se, että elämme yhtaikaa globaalisti verkottuneessa yhdessä ruokajärjestelmässä mutta samalla keskellä lukuisia radikaalisti erilaisia ruokajärjestelmiä, joiden keskinäiset suhteet ovat eriarvoiset. Globaaliin optimoituun työnjakoon, tiiviiseen kauppaan ja taloudelliseen tehokkuuteen pyrkivä tuotantokeskeisyys ei ole onnistunut nälän voittamisessa, se on vahvistanut toimijoiden välistä eriarvoisuutta ja se on luonut aivan uudenlaista haavoittuvaisuutta kriiseille. 

LISÄLUKEMISTOA:

Ville Lähde et al. The crises inherent in the success of the global food system | Ville Lähde, Mitä maailman nälän voittaminen vaatii? | Ville Lähde, Ruokakriisi ja omavaraisuuden illuusiot | Ville Lähde, Ruokajärjestelmän menestyksessä muhivat kriisit | Ville Lähde, Nälkä lisääntyy maailmassa ilman koronapandemiaakin | Ville Lähde, If laboratory food is the answer, what is the question? | Ville Lähde, Miksi keskustelu ruoasta ja ympäristöstä menee koko ajan pieleen? | Ville Lähde, Ruoantuotannon synkkä utopia | Ville Lähde, Ruokajärjestelmän kohtalonkysymyksiä – Miten niitä pitäisi kysyä? | Ville Lähteen radiokeskustelu Juha Heleniuksen kanssa: Mitä syömme tulevaisuudessa? | Ville Lähteen vierailu Dimitri Ollikaisen vlogissa: Ruokakriisi – onko pahin edessä? | Ville Lähde ja Mila Sell Kirkon Ulkomaanavun podcastissa: Lisääkö ilmastonmuutos nälkää? | Ville Lähteen vierailu JustFood -hankkeen podcastissa: Ruokamurroksen reilut politiikkakeinot | Ville Lähde ohjelmassa “Pieleen mennyt historia”: Nälkä on vallan puutetta, ei ruoan puutetta | Hannah Ritchie, How much of global greenhouse gas emissions come from food? | Feed: A Food System Podcast | SUOMALAISTA TUTKIMUSTA | Ruokavarma  | JustFood | RuokaMinimi

Jakso 8: Peritty tilanne

Tässä jaksossa syvennytään yhtaikaa yksinkertaiseen ja vaikeaan asiaan. Elämme historiallisesti kehkeytyneessä ja kerrostuneessa maailmassa: kaikki nykyinen on siihen juurtunutta, ja kaikki tuleva ponnistaa tästä peritystä tilanteesta. Ympäristökysymyksissä tämä tarkoittaa, että ohjenuoraa ei löydy alkuperäisestä tai muuttumattomasta luonnosta. Ihmisyhteiskunnat ovat aiheuttaneet mittaamatonta vahinkoa muille eliöille, eikä tästä pääse yli eikä ympäri. Asian surkuttelu ei kuitenkaan auta näkemään tietä eteenpäin nykytilanteesta. Paluuta kun ei ole. Peritty tilanne koostuu niin rakennetuista infrastruktuureista kuin muokatuista ympäristöistä, niin syvään juurtuneista tavoista kuin yhteiskunnallisista instituutioista aina talousjärjestelmiin asti. Yhtäältä peritty tilanne rajoittaa: kaikki ei ole mahdollista. Realismin rajoja ei kuitenkaan tule ottaa annettuna. Toisaalta nimittäin olemme myös perineet uusia taitoja, ajatuksia ja tietoa, jolla maailmamme luutuneita rakenteita vastaan voi kamppailla.  

LISÄLUKEMISTOA: Haila & Dyke (toim.), How Nature Speaks | Ville Lähde, Niukkuuden maailmassa | Yrjö Haila & Ville Lähde, Luonnon poliittisuus: mikä on uutta? 

Jakso 9: Kehitys ja edistys

Moderni ajatus jatkuvasta edistyksestä kohti hohtavaa tulevaisuutta on historiallisesti omaleimainen ajatus, mutta se ei ole kummunnut tyhjästä. Tässä jaksossa kaivaudutaan ensin kehityksen ja edistyksen ajatusten historiaan: miten yhtäältä on nähtävissä ideoiden jatkumoa ja toisaalta niiden muovautumista radikaalisti yhä uudelleen, kun kokemus maailmasta muuttuu. Fossiilisten polttoaineiden ja peräkkäisten teknologisten vallankumouksien myötä tuli mahdolliseksi edistysajattelun nykyinen muoto, joka äärimmillään uskoo ihmiskunnan katkaisevan siteensä aineelliseen luontoon, jopa kuolevaisuuteen. Ympäristöajattelussa tätä kuvastaa toistuva ajatus, että “kaikki menee koko ajan paremmin”, joten elämme siksi “parasta mahdollista aikaa”. Tällaiselle pohjalle rakentuu yhä uudelleen yksinkertaistava ja poissulkeva vastakkainasettelu optimismin ja pessimismin välillä. Uusi maailmanaika kuitenkin vaatii tämän vastakkainasettelun ylittämistä. Lopuksi käsitellään sellaisia historiankäsityksiä, jossa edistyksen sijaan uskotaan ikuiseen kamppailuun vallasta ja ylemmyydestä. Kuten yksisilmäisessä edistysajattelussa, niissäkin unohtuu historia: maailman mullistuminen ihmisten ja muiden olentojen toiminnan tuloksena.

LISÄLUKEMISTOA: Ilja Lehtinen ja Ville Lähde, Kirjeenvaihto tulevaisuudesta | Jeremy Lent, Steven Pinkerin optimistinen kertomus ihmiskunnan edistyksestä on pahasti pielessä | Ville Lähde, “Ei hötkyillä, sillä meillä menee paremmin kuin koskaan” | Ville Lähde, Sitkeä edistysusko ja murtumien maailmanpolitiikka | Ville Lähde, Optimismi on vaikea laji | Ville Lähde, Saako ilmastonmuutoksella pelotella? | Ville Lähde ja Tero Toivanen, Meneekö maailmassa kaikki paremmin |  Mara van der Lugt, Katse kohti pimeää

Jakso 10: Antroposeeni

Sana “antroposeeni” lanseerattiin vuosituhannen alussa, ja laajempaan julkisuuteen se tuli viimeistään kymmenkunta vuotta myöhemmin. Alkujaan tiukan luonnontieteellinen termi viittasi ajatukseen “ihmisen aikakaudesta”, ihmisestä planeetan laajuisena geologisena voimana, joka muokkaa planeetan kasvoja. Hyvin pian sana kuitenkin murtautui moninaisempaan tieteelliseen, yhteiskunnalliseen ja taiteelliseen käyttöön, mikä synnytti myös monihaaraisen kriittisen keskustelun. Jos antroposeeni on “ihmisen” aikakausi, keistä ihmisistä puhutaan, milloin ja missä? Kun geologiassa väännettiin peistä siitä, milloin antroposeeni alkoi, muualla ehdotettiin vaihtoehtoisia käsitteitä kuten kapitaloseeni tai oligoseeni – haluttiin kiinnittää huomioita talousjärjestelmien eroihin ja ihmisten väliseen eriarvoisuuteen. Eikö kuitenkin alkupisteestä tai juurisyystä kiistelyn sijaan olisi tärkeää tunnistaa ympäristöongelmien moninaisuus – ”monta antroposeeniä”, kuten BIOS-tutkijat ovat asian ilmaisseet? Samanlainen ajatus on noussut myös luonnontieteellisessä keskustelussa: alkupistettä ei ole, koska antroposeeni on pitkä ja moninainen tapahtumaketju.

LISÄLUKEMISTOA: BIOS-yhteisartikkeli Kenen antroposeeni? (linkki rinnakkaisjulkaisuun) | Tero Toivanen & Mikko Pelttari ,Tämä ihmisen maailma (linkki rinnakkaisjulkaisuun) | Mikko Pelttari, Mihin uutta aikaa tarvitaan? | Sophie Yeo, Anthropocene: The journey to a new geological epoch | Bennett et al. The broiler chicken as a signal of a human reconfigured biosphere | Robinson Meyer, The Cataclysmic Break That (Maybe) Occurred in 1950 | Paul Voosen, The Anthropocene is dead. Long live the anthropocene. | Turner et al. What the Anthropocene’s critics overlook – and why it should be a new geological epoch | Walker et al. The Anthropocene is best understood as an ongoing, intensifying, diachronous event | Donna Haraway, Tentacular Thinking: Anthropocene, Capitalocene, Chthulhucene

Jakso 11: Monikriisi

Miten ymmärtää elämää ilmastonmuutoksen, pandemian, sotien, logistiikkatukosten, ruokakriisien, luontokadon, äärioikeiston nousun ja teknologisten mullistusten keskellä? “Monikriisi” on noussut nopeasti yhdeksi tavaksi sanallistaa nykymaailmaa. Mutta kuten usein käy sanojen räjähtäessä julkisuuteen, se on saanut monia erilaisia merkityksiä. Yksille monikriisit kuvaavat monenkirjavia tilanteita, joissa lukuisat kriisit osuvat yksiin ja synnyttävät jotain uutta. Toisille monikriisin käsite kuvailee nimenomaan tätä aikaa, ainutlaatuista vaihetta maailmanhistoriassa. Joka tapauksessa se on enemmän kuin vain sitä, että monta asiaa tapahtuu yhtaikaa. Erityinen monikriisin haaste on, miten reagoidaan nopeisiin muuttuviin kriiseihin hukkaamatta näkyvistä pitkän aikavälin tavoitteita, hitaiden kriisien näkökulmaa. Miten luovia myrskyssä ja pitää horisontti silti näkyvissä?

LISÄLUKEMISTOA: Ville Lähde, The Polycrisis | Ville Lähde, Mitä on monikriisi? | BIOS, Ekologinen jälleenrakennus epävarmassa maailmassa | Paavo Järvensivu, Suunnittelu ja luova sopeutuminen monikriisissä: oppeja koronapandemiasta | Adam Tooze, Being realistic in a polycrisis

Jakso 12: Ekologinen jälleenrakennus

Ekologinen jälleenrakennus on BIOS-tutkimusyksikön lanseeraama näkymä suomalaisen yhteiskunnan kestävyysmurroksesta. Se on räätälöity täkäläiseen ympäristöön, niin ekologiseen, taloudelliseen kuin kulttuurisuuteen. Laajamittaisen yhteiskunnallisen kestävyysmurroksen visioita ilmestyi kansainväliseen keskusteluun 2010-luvun alkupuolelta lähtien, kun yksilö- ja markkinakeskeinen valtavirta osoittautui yhä ongelmallisemmaksi. Ne pohjasivat kuitenkin pitkälti anglo-amerikkalaiseen mielikuvastoon ja historialliseen kokemukseen, ja BIOS-tutkijat halusivat jotain helpommin tavoitettavaa täkäläiseen keskusteluun. Tässä jaksossa pohditaan, miksi muutosideoiden räätälöinti paikallisiin oloihin on niin tärkeää ja mitkä ovat ekologisen jälleenrakennuksen ydinpiirteitä.

BIOS-kirjallisuutta ekologisesta jälleenrakennuksesta: BIOS, Ekologinen jälleenrakennus -sivusto | BIOS, Siirtymäpolitiikan kojelauta -sivusto | BIOS, Teollisen murroksen suunnittelu -ideapaperi | BIOS, Suomen teollisuuden uudistumispolut | BIOS, Tiedevetoinen suunnittelu -elokuva | Paavo Järvensivu, Ekologinen jälleenrakennus: mitä ja miksi? Teoksessa Elämän vuoksi | Paavo Järvensivu ym., Teollisen kestävyyssiirtymän tiedevetoinen suunnittelu | Paavo Järvensivu & Karoliina Lummaa, Ekologisen jälleenrakennuksen kulttuuri | Paavo Järvensivu & Tero Toivanen, Miten järjestää työ ja työllisyys ekologisen jälleenrakennuksen aikakaudella? Teoksessa Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta | Paavo Järvensivu, Jussi Ahokas ja Tero Toivanen, Tavoitteena reilu ja kestävä talous | Paavo Järvensivu ym., Ilmastokriisiin sopeutuminen on kansanterveydellinen kysymys | Karoliina Lummaa & Ville Lähde, Kasvatus ekologisen jälleenrakennuksen aikakaudella | Tero Toivanen, Paavo Järvensivu & Ville Lähde, Ekologisen jälleenrakennuksen haaste | Tero Toivanen ym., Teollinen murros ekohyvinvointivaltiossa | Tero Toivanen & Ville Lähde, Reaalipoliittinen ilmastoasiantuntijuus ilmastotoimien estäjänä | Tere Vadén ym., Kestävyyssiirtymän tiedontuotannollisista puutteista | WISE-hankkeen sivusto | Muuta lukemistoa: Luke, Kasviproteiini kasvun tiellä | Purvis et al., Three Pillars of Sustainability: in search of conceptual origins | Stockholm Resilience Center, Sustainability Wedding Cake

Erikoisjakso 1: Teollisuuspolitiikka

Teollisuuspolitiikka on noussut erityisesti Joe Bidenin hallinnon (2021–2025) myötä globaalisti vaikuttavien politiikkaideoiden kärkijoukkoon. Kapeassa katsannossa sillä tarkoitetaan lähinnä valtion avustuksia kotimaisille yrityksille ja näiden yritysten kansainvälisen kilpailuasetelman suojelua. Laajemmin katsottuna teollisuuspolitiikassa on kuitenkin kyse talouden julkisesti ohjatusta rakennemuutoksesta kohti poliittisesti päätettyjä sosiaalisia ja ekologisia tavoitteita. Tämä laajempi näkemys on linjassa tuoreimman tutkimuskeskustelun kanssa, tultiinpa keskusteluun taloustieteestä, oikeustieteestä tai kestävyystieteestä. Toisin kuin BIOS:n ekologisen jälleenrakennuksen lanseeraamisen aikoihin (2019), nyt meillä on käsillä vaikutusvaltainen poliittinen idea ja koeteltuja politiikkatoimia, joiden avulla jälleenrakennuksen kaltainen suuri urakka voidaan toteuttaa. Studiovieraana Paavo Järvensivu.

LISÄLUKEMISTOA: Paavo Järvensivu: Lukekaa Draghin raportti

Erikoisjakso 2: Talouskasvu

Tuskin mikään käsite on tässä ajassa enemmän resonoiva kuin talouskasvu. Talouskasvua tavoitellaan ja kritisoidaan, sen puuttumista päivitellään ja sen tulevaisuudesta kiistellään. Mutta mitä jos unohtaisimme talouskasvun käsitteenä kokonaan? Tämä on itse asiassa studiovieraan BIOS-ekonomisti Jussi Ahokkaan ehdotus heti kättelyssä. Ahokkaan toiveesta huolimatta jaksossa keskustellaan talouskasvusta monipuolisesti, ennen kaikkea ekologisen kestävyyden ja kestävyyssiirtymän teemoista käsin. Jos talouskasvusta ei kuitenkaan päästä käsitteenä eroon, miten voisimme käyttää sitä kriittisemmin? Millaisia politiikkahorisontteja tästä avautuisi? Miten talouskasvua kannattaisi mitata? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vastauksia.

LISÄLUKEMISTOA: Jussi Ahokas: Talouskasvu on ja ei ole ekologisesti kestämätöntä – riippuu mistä talouskasvusta puhumme | Hermann Daly: ”Our Obsession with Growth Must End” | Daniel Read: ”Utility theory from Jeremy Bentham to Daniel Kahneman”

Erikoisjakso 3: Ympäristöturvallisuus

Ympäristökriisi on poliittisissa puheissa alettu nähdä yhä enemmän turvallisuuskysymyksenä. Elinympäristöjen heikkeneminen ja esimerkiksi äärisäät uhkaavat ihmisiä ja yhteiskuntien toimintaa yhä selvemmin ja konkreettisemmin, eikä vaikutuksia voi enää kuitata vain synkän tulevaisuuden maalailuna. Suorien vaikutusten, kuten tulvien, kuivuuksien ja myrskyjen lisäksi ympäristötekijät yhdistyvät yhteiskunnallisten ja taloudellisten muutosten kanssa niin sanotuiksi ketjuuntuviksi vaikutuksiksi, joita ovat esimerkiksi tuotanto- ja toimitusketjujen häiriöt, ruokaturvan heikkeneminen, pakotettu muuttoliike ja kasvava poliittinen epävakaus. Toisaalta jos ympäristökriisin hillintätoimet toteutetaan riittämättömästi suunniteltuina ja kiireessä, voivat myös ne aiheuttaa turvallisuutta uhkaavia siirtymävaikutuksia, kuten kasvavaa eriarvoisuutta, poliittisen vastakkainasettelun syvenemistä ja uusiea materiaaliriippuvuuksia. Tärkeää onkin hahmottaa, miten näitä erilaisia turvallisuusuhkia voisi ennakoida tai torjua. Entä voiko lisääntyvästä ympäristöön liittyvästä turvallisuuspuheesta olla myös jotain haittaa?

Hakala ym. Ilmastonmuutos ja Suomen turvallisuus: Uhat ja varautuminen kokonaisturvallisuuden toimintamallissa | Hakala, Emma (2020). Turvallistamisen uudet tuulet: Ilmastonmuutos osana Suomen kokonaisturvallisuuden toimintamallia. Kosmopolis, 50 (3):8-22. |
Hakala, Emma & Räisänen, Helmi (2022). Tarjoaako kokonaisturvallisuus keinot ympäristömuutokseen varautumiseen. Politiikasta, 29.3. |
Hakala, Emma (2023) Climate change and security: Preparing for different impacts. FIIA Briefing paper 369 | Ville Lähde: Mitä ympäristöturvallisuus voisi tarkoittaa? | BIOS, Ympäristöturvallisuus Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa