BIOS

Karoliina Lummaa, Antti Majava, Jussi T. Eronen, Paavo Järvensivu ja Tero Toivanen vuonna 2016.

Tulevat BIOS-tutkijat eivät osuneet yksiin sattumalta. Antti ja Paavo tunsivat toisensa taidetta ja tiedettä yhteen tuovasta Mustarindasta, joka oli tehnyt monimuotoista työtä ympäristökysymysten tiimoilta vuodesta 2010. Ville Lähde oli julkaissut vuonna 2013 kirjan Niukkuuden maailmassa ja luennoinut ympäri maata samankaltaisista teemoista, myös Antin ja Paavon järjestämillä kursseilla. Karoliina Lummaa oli kirjoittanut ekokritiikistä ja ollut toimittamassa kirjaa Monitieteinen ympäristötutkimus (2012), jossa myös Ville oli mukana. Tere Vadén oli kirjoittanut ja luennoinut jo vuosikausia energiakysymyksistä esimerkiksi niin & näin -lehdessä ja Antti Salmisen kanssa kirjoittamassaan teoksessa Energia ja kokemus (2013). Ville ja Tere olivat vanhoja niin & näin -kollegoita. (Lisää alkuvaiheistamme voi lukea tästä blogikirjoituksesta.)

Ensimmäinen rahoitushakemus vuonna 2014 ei tuottanut tulosta, mutta hakemista jatkettiin sitkeästi. Mukaan otettiin Tero Toivanen, joka oli kirjoittanut mm. yhteisvauraudesta ja Kainuun ympäristöhistoriasta tulevaa väitöskirjaansa varten. Hänen ja Juhana Venäläisen yhteisartikkeli, joka julkaistiin vuonna 2016, voitti Vuoden Tiedekynä -palkinnon. Hakemusonni suosi meitä Koneen Säätiön vuoden 2015 Jakautuuko Suomi? -haussa otsikolla ”Realiteetit ja visio Suomesta: Tutkijaryhmän ja Ylen yhteiskuntatoimituksen kaksivuotinen yhteystyöhanke”.

Porukka oli tuolloin vielä hajallaan eri suunnilla. Antti oli Hyrynsalmella, missä on Mustarindan residenssi, Paavo taas interraililla. Jussi oli edelleen tutkijana Frankfurtissa, Ville vierailemassa Philadelphiassa opettajansa Chuck Dyken luona. Karoliina asui Forssassa, Tere Tampereella, Tero Helsingissä. Suurin osa porukasta pääsi kerääntymään yhteen kesäkuussa, jolloin tutkimusyksikölle keksittiin nimi. Ensimmäiset työtilat hankittiin Kalliolanrinteeltä. Ensimmäisten kuukausien aikana pääsimme tutustumaan toisiimme, oppimaan toisiltamme ja opettelemaan yhteistä kieltä. Samaan aikaan käynnistyi BIOS-tutkimusyksikön ensimmäinen hanke.

Vuosi 2016: Yle-yhteistyö

Jos eritaustaisten tutkijoiden piti opetella yhteistä kieltä ja ymmärrystä, vielä jyrkempi oppimiskäyrä oli edessä, kun lähdimme tekemään yhteistyötä Ylen toimittajien kanssa. Projektia käynnisteltiin syksyllä 2015, mutta virallisesti se alkoi vasta vuoden 2016 alussa.

Ensimmäisissä tapaamisissa toimittajat vielä tuskailivat, että ihmisiä on vaikea saada kiinnostumaan ympäristöjutuista, mutta Pariisin ilmastosopimus muutti tilannetta. Tilausta jollekin isommalle olisikin. Vaikka joitakin perinteisiä uutisjuttuja syntyi jo alkuvaiheessa, ne olivat vasta alkulämmittelyä. Monipolvisen ideoinnin päätteeksi syntyi Ylen ensimmäinen uutis- ja ajankohtaistoimituksen ja draamapuolen yhteishanke ”Tehtävänä tulevaisuus”. 

BIOS-tutkijat kirjoittivat pohjatekstejä kuunnelmille ja videoille, joita draaman puoli toteutti, ja uutispuolella he olivat mukana toteuttamassa juttuja nettiin, uutislähetyksiin ja ajankohtaisohjelmiin. (Linkkejä juttuihin ja videoihin löytyy täältä.) Pakettia nivoi yhteen Jari Hanskan podcast-sarja “Tulevaisuus hanskassa”.

Työtä tehtiin tiiviisti koko vuosi 2016, ja vielä seuraavan vuoden puolelle – kokonaisuus ilmestyi syksyllä 2017. Paavo ja Jussi kirjoittivat kokemuksista lokakuussa 2018 ilmestyneeseen kokoelmaan Jakautuuko Suomi? Sen toimittivat Johanna Vehkoo ja Ville Lähde. Vuonna 2016 ilmestyi myös Paavo Järvensivun kirja Rajattomasti rahaa niukkuudessa.

Vuosi 2017: Metsäjulkilausuma

Tutkijanelämä on usein jokavuotista kamppailua rahoituksesta, ja oli vaikea uskoa onneamme, kun vuoden 2016 lopussa Koneen Säätiö myönsi meille neljän vuoden rahoituksen toimintamme vakiinnuttamiseen. Muutimme keväällä Kalliosta Kruununhakaan Meritullintorille, ja näissä maisemissa viettäisimmekin kymmenen vuotta – tosin vaihtaisimme välillä isompiin toimitiloihin samassa talossa. BIOS-kotisivut laitettiin pystyyn alkuvuodesta. 

Työ Yle-yhteistyöhankkeessa jatkui edelleen tiiviinä, mutta vuoteen mahtui paljon muutakin. Hanna Nikkanen oli valittu edellisenä vuonna Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessoriksi, ja BIOS-tutkijat tekivät yhteistyötä hänen opiskelijoidensa laajassa Hyvän sään aikana -hankkeessa: järjestimme koulutuspäivän, autoimme opiskelijoita juttujen teossa ja osallistuimme Nafeez Ahmedin vierailun järjestämiseen. 

Järjestimme myös Anthony Barnoskyn Suomen vierailun. Osallistuimme Sitran ja Heurekan yhteisnäyttelyn “Seitsemän sisarusta tulevaisuudesta” suunnitteluun – näyttely juhlisti Sitran 50. ja Suomen 100. juhlavuotta. BIOS-tutkijat osallistuivat Koneen Säätiön ekologinen kompensaatio -tapahtumaan, olivat aktiivisesti mukana useissa Helsingin yliopiston Tiedekulman tilaisuuksissa sekä VNK:n kansallisessa ennakointiverkostossa. Antti osallistui Smart Energy Transition -hankkeeseen.

Tätä vuotta, ja oikeastaan kaikkia tulevia BIOS-vuosia ja koko suomalaista ympäristökysymystä, leimasi kuitenkin metsien kohtalo. Kiistat metsistä ja niiden hyödyntämisen tavoista, hiilinieluista ja -varastoista sekä biodiversiteetistä ovat niin vahva juonne BIOSin historiassa, että on hyvä syventyä niihin tässä kokonaisuutena, ennen kuin palaamme historian kertaamiseen vuosittain.

Oli käynyt selväksi, että suomalainen metsänkäyttö oli kestämättömällä tasolla niin luonnon monimuotoisuuden kuin ilmastopäästöjen kannalta. Alkuvuodesta 2017 valtioneuvoston selvityksessä todettiin, että silloisen Sipilän hallituksen suunnitelmat lisätä metsien hakkuuta “biotalouden” nimissä mitätöisivät muualla tapahtuvat päästövähennykset. Metsäpuun energiakäyttöä oli pitkään pidetty hyvänä osana kestävämpää energiajärjestelmää, mutta tutkijoiden ymmärrys asiasta oli alkanut muuttua jo hyvän aikaa sitten (esim. Ilmastopaneelin raportti vuodelta 2015).

Maaliskuussa 2017 BIOS fasilitoi tutkijoiden julkilausuman, jonka mukaan Suomen metsänkäyttösuunnitelmat heikentäisivät metsien hiilinieluja ja biodiversiteettiä. Siitä alkoi vuosikausia kestänyt myllytys, jonka pyörteissä Suomessa eletään edelleen. Julkilausuma leimattiin “adressitutkijoiden” työksi, “epäisänmaalliseksi”, “poliittiseksi pamfletiksi” ja “metsätrumpilaisuudeksi”. Tutkijoita syytettiin pyrkimyksestä “museoida metsät”, vaikka kukaan ei sitä vaatinut. Maaseudun Tulevaisuuden pilakuvassa Koneen Säätiö syyti rahaa BIOS-tutkimusyksikölle, ja lehdessä kutsuttiin meitä muun muassa “ympäristölobbyksi”. Jouduimme vastaamaan lehdessä esitettyihin väitteisiin useaan otteeseen. 

Kaiken kaikkiaan metsäkysymyksen ympärillä tehtiin salonkikelpoiseksi sellaista tiedevastaisuutta, johon aiemmin olivat Suomessa lähteneet lähinnä perussuomalaiset. Ympäristöteoillaan ylpeilevästä Suomesta kehkeytyi vastarannankiiski, joka kamppaili kaikin voimin EU:ssa sitä vastaan, että valittua metsätalouden linjaa ei jouduttaisi muuttamaan.

BIOS-tutkijat ovat julkaisseet tästä aiheesta vuosien varrella valtavan määrän kirjoituksia, joista kerrataan tässä olennaisimpia. Elokuussa 2017 Antti Majava peräänkuulutti Suomelle “suunnitelma B:tä”, koska suunnitelma A eli pitäminen kynsin hampain kiinni entisestä ei toimisi. Lokakuussa esitimme Suomelle kokonaisvaltaisempaa ilmastopoliittista näkemystä.

Seuraavan vuoden keväällä BIOS oli mukana järjestämässä kansainvälistä metsäsymposiota Jyväskylässä. Syksyllä Tilastokeskuksen kokoama YK:n seurantaraportti vahvisti ne huolet, joita tutkijat olivat esittäneet: Suomen ilmastopolitiikka oli kriisissä. Juuri tästä oli varoitettu: hiilinielujen romahdus vesitti myönteiset ilmastosaavutukset. Antti kirjoitti aiheesta lokakuussa Politiikasta-lehteen. Marraskuussa 2018 esittelimme näkemyksemme metsien käytön ajojärjestyksestä.

Vuonna 2019 BIOS oli erittäin aktiivinen metsäkysymyksessä – meiltä ilmestyi kahdeksan pidempää kirjoitusta aiheesta monenlaisten julkisten puheenvuorojen ohella, esimerkiksi koskien metsäteollisuuden sivuvirtoja, biotuotetehtaiden ja metsäpuun energiakäytön välistä suhdetta sekä tietysti taipaleensa päättävän Sipilän hallituksen karua ilmastopoliittista perintöä.

Koronakriisin keskellä metsistä kiisteltiin ymmärrettävästi vähemmän, mutta puutuimme asiaan mutkan kautta joulukuussa 2020, kun kritisoimme tuoreita teollisuuden “vähähiilitiekarttoja” erityisesti suunnitellun runsaan biomassan käytön takia. Tiekarttoja käsittelevä suomenkielinen tieteellinen artikkeli ilmestyi vuonna 2021, englanninkielinen vuonna 2022 ja toinen alkuvuodesta 2026. Vuosina 2021–2022 ilmestyi pitkä Antti Majavan luotsaama metsäpodcast-sarja, jonka 12 jaksossa tuotiin yhteen tutkijoita, metsäsektorin sekä muiden teollisuudenalojen väkeä keskustelemaan paremmista tulevaisuudennäkymistä. Sarjan päättivät kaksi julkista keskustelutilaisuutta.

Vuonna 2022 ilmestyi kaksi metsäaiheista tieteellistä artikkelia, Teron “A Player Bigger Than Its Size” ja Teren ja Antin “Energiamurros ja metsäpinta-alan rooli suomalaisen yhteiskunnan aineenvaihdunnassa”. Loppuvuodesta julkaisimme blogikirjoituksen, jossa totesimme, että Suomen valitseman linjan vuoksi nettopäästövähennyksiä ei ollut saatu aikaan 30 vuoteen. Ympäri käydään, yhteen tullaan.

Koronakriisin tauon jälkeen suomalainen metsänieludebatti alkoi uudelleen, mutta tutkijoita tuskastuttavasti se tuntuu lähtevän aina puhtaalta pöydältä. Asiat, joista oli varoitettu toistuvasti, tulivat “yllätyksenä” tai olivat “uutispommeja”. Vuonna 2023 jossain määrin hiilinieluja ja -varastoja koskevan kiistan varjossa olleet biodiversiteettihuolet nousivat voimakkaasti keskusteluun Suomen biodiversiteettistrategian valmistelussa ilmenneiden epäkohtien takia.  

Viime vuonna käsittelimme kaksiosaisessa kirjoitussarjassa suomalaisen metsäteollisuuden ilmastopoliittista erityisasemaa ja esitimme metsäalaa uudistavan “metsämission”. Samaan aikaan suomalainen metsäkeskustelu kuumeni jälleen, kun Luken laskelmat näyttivät metsien muuttuneen nielusta päästölähteeksi. Lukuisat tutkijat nostivat asian pöydälle, ja hetken keskustelu näytti pääsevän vihdoin uusille urille. Toivo oli kuitenkin turha, sillä jälleen tutkijoita vastaan hyökättiin, ja kurssin kääntämisen sijaan yhä uudet äänet alkoivat vaatia Suomen ilmastotavoitteista luopumista. (Keräsimme alkuvuoden tapahtumia tänne.) Nyt ilmastotavoitteita vastaan puhuttiin valtapolitiikassa entistä avoimemmin, ja ilmastotavoitteesta luopumista vaativat muutkin kuin perussuomalaiset.

Kun joulukuussa 2025 Luke ilmoitti, että metsät saattavat sittenkin olla pieni hiilinielu, kiista lähti taas uusille kierroksille. Kaikki aiempi unohdettiin, tahallaan tai tietämättömyydestä johtuen: koska metsät ovatkin (piskuinen) hiilinielu, saatettiin koko metsäkysymys julistaa ratkaistuksi ja tutkijoiden huolet leimata trumpilaisittan huuhaaksi. Kuitenkin: koko tämän kymmenen vuoden ajan on ollut täysin selvää, että ydinongelma on aiemmin mittavien metsänielujen romahtaminen. Metsäkysymyksen ytimessä ei ole se, asettuvatko metsät nieluksi tai lähteeksi nollaviivan tuntumaan. Ovat metsät pieni päästölähde tai nielu, se ei vaikuta siihen, että Suomi ei ole onnistunut vähentämään nettopäästöjään. Ja edelleen on muistettava, että suomalaisen metsäluonnon tila on heikentynyt jatkuvasti, joten metsätalouden käytäntöjä olisi muutettava ja suojelua lisättävä myös sen takia. Vaikka tieteenvastaisuus ja historiallisen muistin lyhyys tuskastuttavat, tutkijoiden on jatkettava työtä tämän pääviestin puolesta. Tuore esimerkki tutkijoiden aktiivisuudesta on Luken ja Syken selvitys toimista ja ohjauskeinoista metsien kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi tammikuulta 2026.

Vuosi 2018: Ilmastoliikkeen uusi aalto & WISE-hanke

IPCC:n “puolentoista asteen raportti” nostatti uuden ilmastoliikehdinnän aallon, joka tietysti oli saanut voimaa jo Pariisin ilmastosopimuksen myötä ja siitä tyrmistyksestä, joka syntyi Trumpin hallinnon vetäydyttyä sopimuksesta. Greta Thunbergin aiemmin yksinäinen protesti levisi maailmalle, ja lukemattomat aktivistit globaalissa pohjoisessa ja etelässä saivat voimaa toisiltaan Fridays for Future -liikehdinnässä. Extinction Rebellion syntyi Iso-Britanniassa.

Suomessa ilmastohuolen ja -liikehdinnän nousu osui Sipilän hallituksen loppumetreille, ja Rinteen hallituksen alkuun, minkä vuoksi vuoden 2019 eduskuntavaaleista puhuttiin laajalti “ilmastovaaleina”. BIOS järjesti marraskuussa 2018 vaaleihin tähtäävän talous- ja ilmastopolittisen seminaarin.

Emma Hakala liittyi vuoden aikana BIOSin riveihin. Emma oli auttanut Ville Lähdettä edellisenä vuonna ilmestyneen ympäristöturvallisuutta käsittelevän esseen kirjoittamisessa, ja koska Emma oli ja on aiheen ohittamaton asiantuntija Suomessa, oli hänen mukaanlähtönsä melkoinen tapaus. Emma on toiminut koko ajan Ulkopoliittisen Instituutin tehtävissä ja julkaissut vuosien mittaan suuren määrän raportteja ja tieteellisiä artikkeleita aiheesta, myös yhteistyössä muiden BIOS-tutkijoiden kanssa. Emma myös väitteli, samoin Tero Toivanen, ja Jussi T. Erosesta tuli kestävyystieteen apulaisprofessori HELSUSissa.

Tammikuussa avattiin BIOSin Facebook-sivut, ja uutiskirjettä alettiin julkaista toukokuussa.  

BIOS-tutkijat laativat Valor-konsulttiyhtiön kanssa tiekartan hiilineutraaliin kaukolämpöön siirtymisestä Helsingissä. Selvitys julkaistiin joulukuussa. Julkaisimme myös oman aihetta käsittelevän kirjoituksemme. Tiekartan julkistus herätti kosolti vihaisia reaktioita, koska se asetti kyseenalaiseksi kivihiilen käytön nopean ja täyden alasajon, jota ymmärrettävästi monet pitivät suurena ympäristösaavutuksena. Bioenergian käytön ongelmallisuutta ei ollut vielä kunnolla sisäistetty, eikä sitä, että kivihiilen alasajo voisi johtaa voimakkaan puunkäytön lisääntymisen myötä “vihreään paradoksiin”. Sittemmin tämä kuvio on hahmotettu paremmin – BIOS sai toimia eräänlaisena ukkosenjohdattimena kipeässä oppimisprosessissa. Tutkijamme kirjoittivat aiheesta vuonna 2019 julkaistussa artikkelissa “To continue to burn something?”

Vuoteen mahtui myös hämmentävä julkisuusepisodi. Tutkijoiltamme pyydettiin taustadokumenttia vuoden 2019 YK:n kestävän kehityksen raporttiin, ja saimme luvan julkaista sen myös itse. Ekologisen jälleenrakennusajan teollisuuspolitiikkaa koskeva tekstimme ilmestyi elokuussa sekä suomeksi että englanniksi. Hyvin nopeasti maailmalla ilmestyi lukuisia lehtijuttuja, joissa kirjoituksemme kerrottiin ennustavan kapitalismin loppua (olemme keränneet juttuja tänne ja tänne). Lopulta Paavo Järvensivu pääsi kommentoimaan asiaa Huffington Postille ja seuraavana vuonna London School of Economics Business Review’lle. 

Vuoden merkittävin tapahtuma BIOSille oli kuitenkin WISE-tutkimushankkeen alku. Olisimme seuraavat vuodet mukana Suomen Akatemian alaisuudessa toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamassa hankkeessa ”Luova sopeutuminen viheliäisiin ekososiaalisiin murroksiin”. Hanketta veti Janne Hukkinen, jonka kanssa olimme tehneet aiemminkin paljon yhteistyötä. WISE:n aikana tiivistynyt suhde johtaisi lopulta vuonna 2025 Jannen liittymiseen BIOS-riveihin emerituksena.

WISE-hankkeessa julkaistiin suuret määrä tieteellisiä artikkeleita ja muita kirjoituksia, mutta päätuotos olivat politiikkapäämaja-harjoitukset (policy operations room). Vuonna 2019 ensimmäinen harjoitus järjestettiin Helsingissä BIOS-johtoisesti, ja sen ohella pari avointa keskustelutilaisuutta. Koronavuonna 2020 WISE julkaisi omat politiikkasuosituksensa päätöksenteosta kriisiaikana. BIOSin toinen keskeinen WISE-hankkeen tuotos oli vuonna 2022 lanseerattu “tulevaisuuden tilannehuone”: se on kuntien päättäjille ja asiantuntijoille kehitetty ilmainen, avoimesti käytettävissä oleva harjoitus. WISE-hanke päättyi vuonna 2023, ja hankkeen politiikkasuositukset julkaistiin Tiedekulmassa pidetyssä tilaisuudessa. 

Vuosi 2019: Ekologinen jälleenrakennus

Alusta lähtien bioslaisten keskusteluissa pyöri jonkinlaisen avoimen tietokoosteen rakentaminen. Ensimmäiset ideat olivat perinteisiä: ympäristötiedon vapaasti käytettävä arkisto, jotain sellaista. Melko pian kuitenkin ymmärsimme, että ei sellaista niinkään tarvittu vaan jotain aivan muuta. 

Olimme seuranneet kiinnostuksella erilaisia maailmalla esitettyjä kollektiivisia ekologisen murroksen visioita, joita yhdisti ajatus valtiosta olennaisena toteuttavana tai koordinoivana tahona. Angloamerikkalainen keskustelu Green New Dealista, joka käynnistyi kunnolla 

Trumpin ensimmäisellä kaudella, oli tärkein näistä kansainvälisistä viitepisteistä. Paavo, Tero ja Tere kirjoittivat aiheesta helmikuussa Sorsa-säätiön blogissa, ja Tero ja Paavo toukokuussa Politiikasta-lehdessä.

Omissa keskusteluissamme olimme jo jonkin aikaa pyöritelleet käsitettä “ekologinen jälleenrakennus”. Se olisi suomalaisittain räätälöity muutoksen visio: fossiilitalous on raunioina, vanhaa on purettava ja uutta rakennettava, ja tämä tarvitsee uudenlaisia poliittisia liittoumia ja yhteiskunnallisia instituutioita, kuten tarvitsivat sotien jälkeinen jälleenrakennus ja hyvinvointivaltion rakentaminen. Käsite oli käytössä jo vuonna 2018 edellä mainituissa YK-prosessiin suunnatuissa teksteissä sekä vaaleja kohti suuntautuneessa seminaarissa. Paavo ja Tero olivat kirjoittaneet työstä ja työllisyydestä ekologisen jälleenrakennuksen aikakaudella vuonna 2018 ilmestyneessä kirjassa Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta. Lokakuussa 2018 Paavo ja Tero pohtivat Politiikasta-lehdessä, miten Suomi voisi toteuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin sopivan ekologisen jälleenrakennuksen.

Lokakuussa 2019 ekologinen jälleenrakennus -sivusto avautui, marraskuussa sen englanninkielinen versio. Esittelimme sitä Kansallisteatterissa järjestetyssä tapahtumassa täydelle salille. Ajatuksemme lähtivät yllättävästikin lentoon. Termi “ekologinen jälleenrakennus” päätyi Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan, Sitra nimesi sen yhdeksi megatrendeistä, ja se on herättänyt paljon kiinnostusta opetus- ja taideyhteistyöprojekteissa. Kaiken kaikkiaan hetken vaikutti siltä, että tällaisten kollektiivisten muutosvisioiden aika olisi koittanut. 

Kuitenkin koronakriisin myötä, Venäjän hyökättyä Ukrainaan, äärioikeiston nousun ja uusien ilmastoliikkeiden nousun vaihduttua ilmastoestämisen aaltoon ekologisen jälleenrakennuksen vetovoima hiipui. Silloinkin, kun kiinnostusta oli, politiikan vallitsevat idea ja käytännöt eivät pystyneet omaksumaan ja konkretisoimaan ekologisen jälleenrakennuksen ideaa kunnolla.Tulevina vuosina BIOS-tutkimusyksikössä etsittiin visiota täydentämään toisenlaisia ideoita ja toiminnan kanavia. Teollisuuspolitiikan uusi nousu toisi tähän tilanteeseen muutoksia, kuten myöhemmin näemme.

Tänä vuonna julkaistiin ensimmäiset BIOS-podcastit, mutta tahti oli ensimmäisinä vuosina verkkainen. Vasta edellä mainittu metsäpodcast-sarja vakiinnutti tämän muodon osaksi BIOS-julkaisutoimintaa.

Prof. Anthony Barnosky ja BIOSlaisia Jasper Ridgellä.

Tutkijamme tekivät vierailut Yhdysvaltain länsirannikolle ja Pekingiin. Portlandissa Oregonissa Paavo debatoi pitkän linjan päästökauppa-asiantuntija Dan Dudekin kanssa Lewis & Clark Collegen 57. vuosittaisessa kansainvälisten asioiden symposiumissa. San Franciscon lahden ympäristössä tapasimme monia tutkijoita ja vierailimme Anthony Barnoskyn opastamana Jasper Ridgen biologisella suojelualueella, jossa saimme vältellä sekä punkkeja että kalkkarokäärmeitä. Pekingissä isäntänä toimi Kiinan öljy-yliopiston Pekingin kampus, ja BIOS-tutkijat osallistuivat kansainvälisen ekologisen taloustieteen ja ekologisen sivilisaation foorumiin. Tapaamisissa keskusteltiin erityisesti energiaan, siirtymäpolitiikkaan ja kaukolämpöön liittyvistä kysymyksistä, ja sekä ekologisen sivilisaation (shengtai wenming) ajatus että Kiinan huikea matka kohti “sähkövaltiota” ovat pysyneet jatkuvasti kiinnostuksen kohteina.

BIOS-tutkimusyksikön työ oli mukana Kansallisteatterissa esitetyssä Esa Leskisen kirjoittamassa ja ohjaamassa varieteessa Yhdestoista hetki, niin temaattisesti kun henkilöhahmoina. Paavo Järvensivu osallistui myös marraskuussa lavalla käytyyn keskusteluun.

Vuoden alkupuolella ilmestynyt artikkelimme “Onnistunut irtikytkentä Suomessa?” aloitti uuden kestoteeman BIOS-tuotannossa. Artikkelissa tarkastelimme, mitä johdonmukainen ja riittävä talouskasvun irtikytkentä luonnonvarojen kulutuksesta edellyttäisi Suomessa. Jatkaisimme aiheen työstämistä kahdella vuonna 2020 ilmestyneellä artikkelilla. “Raising the bar” tarkasteli onnistuneen irtikytkennän problematiikkaa globaalilla tasolla, ja “Decoupling for Ecological Sustainability” oli kattava tutkimuskooste – molemmat artikkelit päätyivät lähteiksi IPCC:n kuudenteen arviointiraporttiin. Avasimme myös aihetta käsittelevän tietopankin. Olemme jatkaneet aiheen käsittelyä: vuonna 2021 kirjoitimme populaarin esseen irtikytkentäkeskustelusta ja käsittelimme sitä podcastissa, vuonna 2024 ilmestyi Villen englanninkielinen johdatus aiheeseen Aeon-lehdessä ja vuonna 2025 Teren johdolla laadittu uusin tieteellinen artikkeli “Onko talouskasvun ja ympäristöpaineiden irtikytkennässä onnistuttu? Tapaus Suomi”, joka päivittää ja jatkaa vuoden 2019 artikkelin tutkimusta.

Vuonna 2019 Ville Lähteen artikkeli “Mitä maailman nälän voittaminen vaatii?” käynnisti toisen pitkäaikaisen BIOS-työn linjan ruoantuotannon, nälän ja ruokaturvan aiheiden ympärillä. Vuosien varrella Ville on kirjoittanut aiheesta useita blogikirjoituksia, lehtikirjoituksia, antanut haastatteluita, tehnyt aktiivista yhteistyötä alan tutkijoiden kanssa ja toimi pitkään Fingon ruokaturvaryhmässä. Koronavuonna hän kirjoitti esimerkiksi ruokajärjestelmän menestyksessä muhivista kriiseistä ja sotavuonna 2022 ruokakriiseistä ja omavaraisuuden illuusioista. Näissä kirjoituksissa työstetyt ajatukset huipentuivat vuonna 2023 ilmestyneeseen yhteisartikkeliin “The crises inherent in the success of the global food system”.

Vuosi 2020: Pandemia 

Vallitseva, suorastaan kaikennielevä aihe vuonna 2020 oli tietysti koronapandemia, joka vaikutti perustavasti BIOS-työhön, eikä pelkästään sairasteluna, etätyönä ja työkaverien ikävöintinä. Kriisi pakotti ajattelemaan asioita perusteellisesti uudelleen. WISE-hankkeen työhön kytkeytyen BIOS-tutkijat pohtivat siirtymistä uudenlaiseen epävakaampaan aikaan mm. viheliäisen ongelman (wicked problem) käsitteen ja myöhemmin monikriisin (polycrisis) käsitteen avulla. Tutkijamme olivat hyvin paljon julkisuudessa koronakriisin aikana ympäristöturvallisuuden, ruokakysymysten ja muiden aiheiden tiimoilta. Julkaisimme kannanoton koronakriisin taloudellisesta hallinnasta. Kuten monet muut, näimme kriisissä ja muuttuneissa asenteissa esimerkiksi julkisen vallan toimintakykyjä kohtaan mahdollisuuden ajatella ekologista murrosta uudella tavalla. Ajattelun ja politiikan muutokset eivät kuitenkaan valitettavasti olleet järin pysyviä. Vaikka koronapandemian aikana monista talouspolitiikan rajoitteista luovuttiin, poliittista tahtoa ja voimaa ei ollut tehdä samaa ekologisen murroksen edistämiseksi, ja talouspoliittiset muutoksetkin osoittautuivat lyhytaikaisiksi. 

BIOS-tutkijat etäkokouksessa.

Meidän oli tarkoitus olla mukana vuoden 2020 Helsinki Biennaalissa, mutta se tietysti peruuntui pandemian vuoksi. Biennaalia varten laatimamme siirtymäpolitiikan kojelauta julkaistiin HAMissa syyskuussa ja verkossa joulukuussa. Kojelauta ja sitä ympäröivä “tutkimusasema” päästiin toteuttamaan seuraavan vuoden Biennaalissa. Siirtymäpolitiikka oli seuraava askel eteenpäin ekologisen jälleenrakennuksen visiosta: jos ekologinen jälleenrakennus kuvasi koko tarvittavaa muutosta ja siihen vaadittavia poliittisia ja taloudellisia keinoja, siirtymäpolitiikan ideana oli tarkastella välitavoitteista muodostuvaa polkua eteenpäin ja mittareita edistymisen seuraamiseksi.

Kaiken kaikkiaan koko koronavuosi osoittautui yllättävän tuotteliaaksi: aiemmin mainittujen lisäksi syntyi suuri määrä tekstejä, podcasteja ja muita mediaesiintymisiä lukuisista aiheista. Harjoittelijamme Venla Lankinen piti BIOS-podcastia pystyssä ja seurasi ansiokkaasti EU-taksonomian kehitystä. Toinen harjoittelijamme Johan Wahlsten analysoi ekologista jälleenrakennusta poliittisen talouden näkökulmasta ja sijoitti sen rinnan muiden kansainvälisten aloitteiden kanssa. Lisäksi hän analysoi sitä, mikä BIOS:n kaltaisessa uudenlaisessa yhteiskunnallista tehtävää suorittavassa tutkimusyksikössä toimii ja mitä kannattaa vielä pohtia.

Vuosi 2021: BIOS-ekonomisti liittyi joukkoon 

Jussi Ahokkaan liittyminen tutkimusyksikön riveihin viralliseksi BIOS-ekonomistiksi oli sekin melkoinen virstanpylväs. Moni meistä tunsi Jussin aiemmista yhteistyökuvioista sekä Raha ja talous -blogista, jota Jussi ja Lauri Holappa kirjoittivat vuosina 2010–2020. Jussi toi taloustieteellistä osaamistaan ja pitkää kokemustaan mm. Sosten pääekonomistina, ja toisaalta hän sukelsi uusien kollegoiden monitieteiseen tietämykseen.  

Koneen Säätiö myönsi BIOS-tutkimusyksikölle neljän vuoden jatkorahoituksen, joka oli suurin yksittäinen rahoitus säätiön historiassa.

Vuosi oli tuottelias. Metsäpodcastin tuottamisen ja Helsinki Biennaali -toiminnan ohella BIOS-tutkijoilta ilmestyi viisitoista tieteellistä artikkelia ja suuri määrä muita tuotoksia, joista voi mainita kommenttimme ehdotuksesta Suomen kiertotalousohjelmaksi, Villen analyysin Dasguptan raportista, jota hän pääsi esittelemään myös Ympäristöministeriön väelle, Karoliinan yhdessä Elsi Hyttisen kanssa toimittaman Avain-lehden metsäteemanumeron, Teren kirjoituksen toisen koronasyksyn energiakriisistä sekä Paavon osallistumisen teoksen Ympäristökäsikirja kuntapäättäjille kirjoittamiseen. 

Jyväskylän kesässä päästiin ihastelemaan Tuomas Rinta-Panttilan ohjeemaa monitaidetaosta, joka pohjasi ekologisen jälleenrakennuksen ohjelmaan.

Vuosi 2022: Ukrainan sota & tiedevetoinen suunnittelu

Venäjä hyökkäsi uudelleen Ukrainaan helmikuussa 2022. BIOS-tutkijat osallistuivat ajankohtaiseen keskusteluun lukuisilla omilla kirjoituksilla ja asiantuntijahaastatteluilla koskien esimerkiksi sodan talousvaikutuksia, ruokakriisejä, energiajärjestelmiä ja huoltovarmuutta. BIOS-blogissa julkaistiin kirjoituksia sodan vaikutuksista energiamurrokseen, vihreään siirtymään ja vaikutusten makrotaloudellisiin arvioihin. 

Lokakuussa päästiin järjestämään kauan odotettu BIOS-festivaali – koronapandemian aallokossa tämänkin tapahtuman tulevaisuus oli ollut pitkään epävarma. Festivaaleilla Jussi loi katseen ekologisen jälleenrakennuksen makrotalouteen, Ville pohti käynnissä olevaa historiallista murroskohtaa, ja Paavo esitteli ideapaperin teollisen murroksen tiedevetoisesta suunnittelusta. Vierailevien poliitikkojen kanssa käytiin lavakeskustelu tiedevetoisesta suunnittelusta, josta tulisikin BIOSin seuraava keskeinen teema: siitä lisää alempana. 

Vuoden aikana BIOS-tutkijat laativat Sitralle selvityksen Tavoitteena reilu ja kestävä talous (ks. myös blogikirjoitus aiheesta). Tieteellisiä artikkeleita ilmestyi kahdeksantoista. 

Ville Lähde liittyi Tiina ja Antti Herlinin säätiön asiantuntijaryhmään, jossa hän toimisi vuoteen 2025 asti, jolloin Paavo Järvensivu tulisi hänen tilalleen.

Tere Vadén ja Jussi T. Eronen olivat laatimassa yhteistyössä Geologisen tutkimuskeskuksen kanssa paljon sekä kansallista että kansainvälistä huomiota herättänyttä raporttia, joka käsitteli energiamurroksen materiaalivaatimuksia. Tähän liittyen luotiin avoin energialaskuri, joka avulla raportin tuotoksiin pääsi tutustumaan käytännönläheisesti. Vuonna 2023 ilmestyneessä tieteellisessä artikkelissa pureuduttiin teemaan vielä syvemmin.

Karoliina Lummaa, Ville Lähde ja Tero Toivanen järjestivät Koneen Säätiön tiloissa tilaisuuden, joka toi yhteen suuren joukon kasvatuksen ja opetuksen alojen hankkeita. Kaiken kaikkiaan opetus, kasvatus ja sivistys muodostavat yhden merkittävän ja jatkuvan juonteen BIOS-työssä. Yhteistyö Tulevaisuuskoulun kanssa opettaja- ja rehtorikoulutuksessa oli alkanut jo vuonna 2021 ja jatkui vuodelle 2023, jolloin ilmestyi Kohti ekologista jälleenrakennusta –videosarja. Samoin ilmestyi OKKA-säätiön paketti Kohti kestävää ja hyvää elämää, jossa Ville oli mukana. Vuonna 2024 Karoliina ja Ville olivat aktiivisesti mukana Opinvirta-hankkeessa, jonka tuloksena syntyi mm. Lukioiden kestävyystiekartasto.

Vuosi 2023: Teollista suunnittelua Ateneumissa & 12 käsitettä maailmasta

Edellisenä vuonna BIOS-festivaaleilla lanseerattua tiedevetoisen suunnittelun ideaa kehitettiin edelleen. Poliittinen talous -lehdessä ilmestyi artikkeli “Teollisen kestävyyssiirtymän tiedevetoinen suunnittelu”, ja Politiikasta-lehden kirjoituksessaan Tere ja Paavo peräänkuuluttivat teollisuuden suunnitelmallista uudistamista. Vuoden lopulla järjestettiin Ateneumin taidemuseossa kahden maanantain pituinen teollisen suunnittelun pilotti, jossa suunniteltiin suomalaisen metsä- ja energiasektorin uudistamista. Näiden kokemusten pohjalta ilmestyivät seuraavan vuoden alussa teollisuuden uudistumispolut, konkreettinen esimerkki tiedevetoisesta suunnittelusta ja samalla jatkoa BIOSin pitkään työhön metsäsektorin muutoksen tarpeen parissa. 

Ateneumin teollisen suunnittelun pilotti käynnissä.

Oikeustieteen osaamista toi BIOSiin mukaan Tellervo Ala-Lahti, joka toimi tutkimusyksikön tutkijana vuosina 2023–2025. Tellervo kirjoitti BIOS-blogiin ympäristölupaprosessien teollisuuspoliittisista ulottuvuuksista ja datakeskuksista, ja väitösprosessinsa aikana hän julkaisi useita tieteellisiä artikkeleita. Tellervon väitöstilaisuus oli tammikuussa 2026. Marraskuusta 2024 vuoden 2025 loppuun asti BIOSissa työskennellyt Antti Haataja rakensi tiedevetoisen suunnittelun tietoarkkitehtuuria.

Sosiaalisen median maailma oli myllerryksessä, ja entinen Twitter, josta oli ollut tutkijoille tärkeä työväline, muuttui lopullisesti myrkylliseksi maailmaksi. Vaikka korvaajia ilmestyisi, viestien saaminen maailmalle muuttui vaikeammaksi. Tässä muutoksessa uutiskirje muodostui yhä tärkeämmäksi viestikanavaksi ja keräsi säännöllisesti kiitosta niin alan ammattilaisilta kuin muiltakin lukijoilta. Lyhyempää viestintää teemme nyt Blueskyssä ja Mastodonissa.

Myös BIOS-podcast vakiinnutti asemaansa, kun Ville Lähteen ja Tere Vadénin sarja 12 käsitettä maailmasta alkoi lokakuussa. Lähtöajatuksena oli sellainen käsitteellinen kritiikki ja reflektio, jota kummatkin olivat tehneet filosofisessa työssään. BIOS-blogissa julkaistut esseet loivat pohjaa sarjalle: niissä oli esitelty keskeisiä käsitteitä kuten monikriisi ja sosio-ekologinen aineenvaihdunta, pureuduttu ajankohtaisiin kysymyksiin kuten vetytalous tai murrettu ympäristökeskustelussa toistuvia harhakäsityksiä esimerkiksi väestönkasvusta. Tällaisia yleissivistäviä, myyttejä murtavia tai käsitteellistä selkeyttä luovia kirjoituksia on julkaistu blogissa BIOSin historian varrella kaikkiaan noin viisikymmentä, minkä lisäksi on tehty kosolti ajankohtaisia interventioita julkiseen keskusteluun. Samanlaista tehtävää ovat palvelleet kymmenet uutiskirjeiden aluksi julkaissut ajankohtaiskatsaukset tai tutkimusuutiset. 

Uudessa podcast-sarjassa tämä yleissivistävä ja käsitteellisesti selventävä työ yhdistyi aikalaisanalyysiin siitä, miten ympäristöajattelun olisi uudistuttava murrosten ajassa, kun tieteenvastaisuus ja äärioikeisto ovat nousussa ja kun kriittisiä ekologisia rajoja ylitetään. Sarjaa julkaistiin vuosina 2023–2025 kaikkiaan 20 jaksoa, sillä 12 varsinaisen jakson lisäksi muut BIOS-tutkijat vierailivat erikoisjaksoissa puhumassa valitsemistaan käsitteistä. 

Blogissa ilmestyi kolmiosainen kirjoitussarja, jonka kahdessa ensimmäisessä osassa Karoliina Lummaa käsitteli kulttuuria ja kestävyysmurrosta ja kulttuuria suomalaisessa luonnonvarahallinnassa, ja kolmannessa osassa Karoliina ja Emma Hakala tarkastelivat elonkirjoa ja kulttuuria osana kokonaisturvallisuutta. Kaiken kaikkiaan Karoliinan pitkä työ kulttuurintutkimuksen ja humanistisen ympäristötutkimuksen parissa muodostaa jälleen yhden tärkeän juonteen BIOSin historiassa, joka nivoutuu vahvasti BIOS-tutkijoiden monialaiseen taideyhteistyöhön vuosien varrella. Vuonna 2024 ilmestyi Karoliinan ja Paavon artikkeli “Ekologisen jälleenrakennuksen kulttuuri”.

Paavo Järvensivu ja Jussi Ahokas olivat mukana Euroopan parlamentissa Brysselissä pidetyssä Beyond Growth -konferenssissa. Paavo osallistui teollisuuspolitiikka-aiheiseen paneelikeskusteluun, jonka veti Vihreiden europarlamentaarikko Ville Niinistö.

Vuoden aikana tutkijamme osallistuivat kaikkiaan neljän raportin laatimiseen. Kaksi Demos Helsingin johdolla tehtyä VN TEAS -raporttia, joissa Paavo Järvensivu ja Jussi Ahokas olivat mukana, käsittelivät missiovetoisuutta ja valtioiden muuttuvaa roolia taloudessa (lisätietoja). Tere Vadén, Antti Majava ja Jussi T. Eronen laativat Janne Korhosen kanssa raportin Energy Without Russia. Emma Hakala kirjoitti UPI:ssa briefing paperin Climate change and security: Preparing for different impacts.

Vuosi 2024: Vuoden tiedekynä BIOS-tutkijoille

Tero Toivanen, Paavo Järvensivu ja Ville Lähde palkittiin vuoden 2024 Tiedekynä-palkinnolla yhteisartikkelistaan “Ekologisen jälleenrakennuksen haaste”. Artikkeli oli julkaistu Vastapainon kustantamassa ja Janne Auton toimittamassa teoksessa Talouskuri tuli Suomeen (2023), ja sen voi lukea Koneen Säätiön sivuilta. Artikkelissa pureudutaan siihen, miten talouskuriajattelu on kaventanut yhteiskunnan mahdollisuuksia paitsi ekologisen siirtymän aikaansaamiseksi myös muiden keskeisten sisällöllisten päämäärien tavoittelemiseksi. Vallitsevan kasvustrategian sijaan peräänkuulutetaan siirtymäpolitiikkaa, jonka edistymistä seurataan sisällöllisillä mittareilla. 

Dokumenttielokuvan Tiedevetoinen suunnittelu julkaisutilaisuus.

Tiedevetoisen suunnittelun ideaa tuotiin julki Ateneumin suunnittelupilotteja käsittelevällä elokuvalla ja prosessia kuvaavalla englanninkielisellä esseellä. 

Karoliina Lummaa oli mukana Kestävyyden kehittäjät -verkostossa ja Seinäjoella järjestetyn kansainvälisen Musical Sustainabilities -symposiumin järjestelytoimikunnassa. Karoliina järjesti Veera Kinnusen kanssa Humanistisen ympäristötutkimuksen mielikuvitus -työryhmän YHYS-kollokviossa Lappeenrannassa 28.11.2024. Karoliina oli myös kirjoittamassa useita Puut lähellämme -hankkeen julkaisuja. Tero oli mukana kansainvälisessä monialaisessa More-than-Planet -hankkeessa, joka kehitti ympäristölukutaitoa ilmastokriisin aikaan. 

Tellervo Ala-Lahti oli päätutkija selvityksessä ympäristöministeriölle: “Oikeudellinen selvitys varovaisuusperiaatteesta ympäristönsuojeluoikeudessa​” (muita kirjoittajia olivat Kai Kokko, Mari Pihalehto ja Johan Staffans).

Tere Vadénin ja Antti Salmisen niin & näin -kirjasarjassa ilmestynyt “energiatrilogia” sai päätöksensä, kun teos Merkitys ja ala-aine ilmestyi. Julkaisutilaisuus järjestettiin Puistokatu 4:ssä, ja Pekka Torvinen haastatteli kirjoittajia Helsingin Sanomiin.

Vuosi 2025: Teollisen ennakoinnin studio perustettiin

Alkuvuodesta saatiin Koneen Säätiön jatkorahoitus neljälle vuodelle. Hakemuksen toinen pääteema oli kestävyyssiirtymää edistävä teollisuuspolitiikka ja tiedepohjainen suunnittelu, jonka konkreettinen muoto olisi teollisen ennakointistudion (Industrial Foresight Studio) perustaminen. Studion perustaminen, sen toimintatapojen suunnittelu ja uusien tilojen sisäänajo työllistivät BIOS-tutkijoita paljon vuoden mittaan. STN-rahoituksen myöntäminen CO2Creation-hankkeelle antaisi studion toiminnalle hienon lähdön: hanke on studion ensimmäinen asiakas. Studion ideaa esitellään tarkemmin tässä podcastissa.

Kaksi muutakin hanketta, joissa hyödynnetään studiota, saivat rahoituksen Nesslingin rakenteelliseen ylikulutukseen keskittyvässä haussa. ResPro-hanke tutkii mahdollisuuksia puuttua eläinperäisten tuotteiden ylikulutukseen, kun taas BLINK-hanke haastaa resurssitehokkuutta estäviä käytäntöjä rakennussektorilla. Tarkastelun polttopisteessä on betoni. Emeritusprofessori Janne Hukkinen, joka liittyi mukaan BIOSin riveihin, on mukana kummassakin hankkeessa.  

Koneelle tehdyn hakemuksen toinen pääteema oli ympäristöajattelun uudistuminen, ja tässä työssä keskeisessä roolissa on Ville Lähteen ja Tere Vadénin johdolla kirjoitettu kirja 12 käsitettä maailmasta – Käsikirja etenevän ympäristökriisin aikakaudelle. Se perustuu edellä mainittuun podcast-sarjaan ja ilmestyy huhtikuussa 2026 niin & näin -kirjasarjassa. Se on suunnattu kenelle tahansa ympäristöasioista kiinnostuneelle tutkijasta toimittajaan, aktivistista taiteilijaan, poliitikosta tavan kansalaiseen. Koska teos tuo ainutlaatuisella tavalla yhteen tietoa ja ajattelun työkaluja ympäristökysymysten koko kirjolta, se käy mainiosti myös opetusmateriaaliksi. Tämän yleissivistävän tehtävän ohella kirjassa pureudutaan siihen, miten ympäristöajattelun on uudistuttava aikana, jolloin ekologisten muutosten kriittisiä rajoja ylitetään, ympäristöpoliittiset toimet ovat vastatuulessa, tieteen merkitystä kyseenalaistetaan ja äärioikeisto on nousussa. 

Kirjatyön ohella Ville ja Tere jatkoivat BIOS-podcastin tuottamista. Jaksoissa käsiteltiin muun muassa ilmastonmuutoksen kustannusten taloustieteellisiä arvioita sekä ilmastonmuokkausta.

Ympäristötoimien vastatuulta tutkailee myös Tero Toivasen johtama ilmastoestämistä tutkiva ILMEST-hanke, joka käynnistyi syksyllä. Koneen Säätiön rahoittamaa hanketta koordinoi BIOS-tutkimusyksikkö, ja siinä ovat mukana Suomen ympäristökeskus ja Helsingin yliopisto. Tero ja Ville käsittelivät ilmastoestämistä jo vuoden 2024 artikkelissaan “Reaalipoliittinen ilmastoasiantuntijuus ilmastotoimien estäjänä”.

*

Kymmenen vuoden aikana BIOS-tutkimusyksikkö on tuonut yhteen tieteellistä tutkimusta, journalismia, taidetta, opetusta ja kasvatusta, tieteen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, yleistä sivistystyötä, monitieteisten toimintatapojen kehittämistä ja uudenlaisten instituutioiden ideoimista ja kokeiluja ainutlaatuisella tavalla. 

Tieteellisiä artikkeleita tämä työ on tuottanut reilusti yli 100, ja tutkijoiltamme on julkaistu kirjojen ja raporttien ohella yli 150 muuta tekstiä. Perinteisessä asiantuntijaroolissa BIOS on laatinut jo vuosien ajan säännöllisesti valiokuntalausuntoja. Oman säännöllisen podcastin vakiinnuttamisen ohella tutkijoiltamme on kertynyt arkistoomme satakunta muuta podcast-esiintymistä sekä saman verran videoita tai esiintymistallenteita. Lehtihaastatteluita ja televisio- ja radioesiintymisiä on kertynyt tutkijoiltamme pitkälti kolmatta sataa.

Tutkimusyksikön alkujuonteet löytyvät taidetta ja tiedettä yhdistävästä Mustarinda-toiminnasta, ja yhteistyö taiteilijoiden kanssa on ollut säännöllinen osa myös BIOS-toimintaa laajalla kirjolla elokuvista teatteriin, taidenäyttelyihin, kaunokirjallisuuteen ja lastenkirjallisuuteen.

Ajat ovat monessa mielessä synkeät, eikä ilmapiiri ole tätä nykyä kaikkein otollisinta ympäristötoimille. Niin Suomessa kuin muualla Euroopassa ympäristötoimien vastustusta on hallitustasolla asti, ja nopeiden geopoliittisten mullistusten sumussa ympäristökriisi häipyy helposti näkyvistä. Siksi tällainen monitieteinen ja laajasti yhteiskunnallisesti osallistuva työ yhteiskunnan ekologisen murroksen puolesta on koko ajan tärkeämpää. Ponnistelut vaarallisten ekologisten muutosten torjumiseksi eivät menetä merkitystään, kun joitain kriittisiä rajoja ylitetään, vaan ne muuttuvat tärkeämmiksi ja kiireellisemmiksi. Sillä jokaisen rajapyykin takana on uusia ja pahempia. BIOS-työn ytimessä on ollut yhtäältä näistä vaaroista muistuttaminen ja toisaalta sellaisten visioiden ja työvälineiden tarjoaminen, joilla tulevaisuuteen voidaan suunnata karikot tunnistaen mutta silti toiminnan merkitys ja mielekkyys säilyttäen.